Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ottaisitko miestä, joka ei halua "elättää" sinua avioliitossa?
02.02.2012 |
Mies haluaisi rusinat pullasta, säännöllistä seksiä ja seuraa kun sitä kaipaa ja yhdessä asumista niin, että kodin ja lastenhoitaja olisi kätevästi saatavilla jos mies haluaa harrastaa.
Mies ei kuitenkaan halua aviopuolisolle kuuluvaa elatusvelvollisuutta puolisostaan.
Heivatako tyyppi vai jatkaa seurustelua?
Kommentit (67)
[quote author="Vierailija" time="27.02.2013 klo 10:04"]
Olisi tarkeaa, ettei syntyisi asetelmaa, jossa toinen elattaa toista jatkuvasti, satunnaisesti ehka. Yhta hyvin voi kayda, etta naisen pitaa elattaa miesta. Periaatteessa lahtokohta, ettei mies halua elattaa, on minusta terve, mutta tietysti on tilanteita, joissa ei pitaisi olla niin ehdoton. Tallainen tilanne olisi esimerkiksi se, jos toinen ei saa sossusta rahaa eika aktiivisesta tyonhausta huolimatta ole saanut toita.
[/quote]
Ei tietenkään saa sossusta rahaa jos on samassa taloudessa työssäkäyvä tarpeeksi tienaava ihminen! Mitä tervettä siinä muka on että mies ei halua elättää? Miksi olla avioliitossa jos ei halua jakaa rahojaankin? Ja jotkut miehet ajattelee että omat lapsetkin asuu hänen siivellään! Siis hänen OMAT lapsensa, kenenkä siivellä niiden pitäisi elää? Eikö lapset tehdä sen takia että ne itse myös elätetään, siis molemmat vanhemmat? Jos lapsilla on puolet geeneistä isältä, niin kyllä pitää vähintään puolet elämisestä tulla myös isältä. Ja tottakai kukin elättää lapsiaan siinä suhteessa paljonko tienaa, jos tienaa hyvin, on myös lasten elintaso hyvä, huolimatta siitä tienaako toinenkin vanhempi yhtä hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, en ottaisi miestä joka alkaisi seurusteluaikana hirveästi puhua kulujen jakamisesta ja siitä, miten ei sitten aio missään tilanteessa elättää minua. Tuo on lähes varma merkki jostain persoonallisuuden ongelmista.
Ja, jos toinen puolisoista haluaa hoitaa lapsen kotona 3-vuotiaaksi niin toisen on mukisematta kustannettava se (ellei itse halua jäädä kotiin, jolloin hoitovapaat jaettakoon), jos varaa suinkin on.
Mutta voisin hyvin elää miehen kanssa, joka ei mukisematta sulata sitä, että olisin vuosikausia kotona senkin jälkeen kun nuorin lapsi on täyttänyt 3 enkä lainkaan osallistuisi perheen elättämiseen. Ja miehen kanssa, joka ei osta minulle aivan kaikkia kalliita asioita, mitä keksin toivoa. Tai miehen kanssa, joka toivoo, että maksan yhteisiä laskuja tulojeni suhteessa. Samaahan toivon itse puolisoltani.
Tässä tuntuu jälleen muodostuvan keskustelu "omat rahat vai yhteiset rahat". Kommentoin nyt kuitenkin:
Avioliitossa on toki elatusvelvollisuus. Aviopuolison on rahattomaksi jäädessään saaatava tukea toiselta. Tämä on tietenkin oikein ja kohtuullista. Itse en kuitenkaan elättäisi naista, joka jättäytyisi tarkoituksella kotiin pois töistä varta vasten elämään rahoillani. Tällaisiakin tapauksia on tuttavapiirissämme.
Omassa avioliitossamme meillä on varsin tarkasti omat rahat. Kyllä, asuntolaina on yhteinen, ja kyllä, maksamme yhteiset menot yhteisesti, mutta laskemme aina tarkoin kummankin oman osuuden. Tulomme ovat melko lailla samaa luokkaa tällä hetkellä, mutta olemme toimineet niin, että jos toinen jää vähille tuloille, "jyvitetään" yhteisiä maksuja ja hankintoja sen mukaisesti, että pienituloisemman ei tarvitse maksaa suhteettoman paljon. Esimerkiksi jos nettotulot olisi toisella 1000€ ja toisella 3000€ ja asumiskulut luokkaa 800€, maksaisi tuo köyhempi 200€, toinen 600€. Sama pätisi muihin yhteisiin menoihin (auto, sähköt, yhteiset hankinnat, vakuutukset, ruoka). Ja kyllä. Jaamme kaupassa ostokset ja maksamme ne erikseen. Järkyttävää, eikö totta?
Sossusta ei saa rahaa, koska avioliitossa on lain mukaan elatusvelvollisuus puolisoiden kesken. On tervetta, ettei mies halua yksin elattaa vaan etta molemmat puolisot osallistuvat, siis jakavat vastuun.
En alkaisi suhteeseen, koska kyseisessä kuviossa nainen ihan varmasti saa laittaa omat rahansa lapsiin ja aikansa lasten hoitoon. Mies käyttäsi rahat ihan itseensä, sekä vapaa-aikansa ihan miten haluaa. Tässä kuviossa nainen saa maksella lasten menoja hamaan loppuun saakka ihan yksin, vaikka kävisi töissäkin.
Suhteessa olisi siis huimat tuloerot, vaikka molemmat olisivat töissäkin! Minulle on käynyt vähän näin ja makselen kaikki lasten jutut ja mies ostelee itselleen milloin mitäkin, kun minä taas lasken pennosia jotta voin maksaa lasten harrastukset ja ostaa kunnollista ruokaa! En suosittele! Mies maksaa taloa omakseen, siis taloa jossa mekin totta kai asumme, mutta tämä on miehen nimissä. Liemessä ollaan lasten kanssa, jos ero tulee ennen kuin lapset ovat omillaan... En minä halua olla kenenkään elätettävä, maksan omat juttuni ja lastenkin, koska olen heidät halunnutkin. Mies myös, mutta jotenkin meillä on luisuttu tähän. En ole ylpeä tilanteesta, mutta eipähän tarvi kerjätä mieheltä rahaa.
Eri asia on, jos toinen meinaa vaan maata kotona tekemättä yhtään mitään. En minäkään silloin alkaisi ketään elättää, jos toinen on työkykyinen työtävieroksuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen siipeileilijä, mutta voinhan minäkin laskuttaa siitä mitä teen kotona. Mies tienaa ja sen ei tarvitse tehdä mitään. Minä hoidan koululaiset, vammaisen lapsen,teen koululäksyt lapsen kanssa, joka ei osaa lukea. Siivoan kodin,hoidan puutarhan. Lista on loputon. Sääliksi käy todellakin perheitä joissa on omat rahat. Ei ne liitot kauan kestä. Olen siipeillyt jo 18v. ja aion jatkaa hautaan asti. AP lemppaa se mies. Parempiakin on.
Minusta miehen eikä naisen ei kannata ryhtyä suhteeseen, missä puoliso ei ole valmis elättämään toista. Eihän silloin ole kyse rakkaudesta eikä sitoutumisesta lainkaan. Tietysti jokainen pyrkii mahdollisuuksiensa mukaan tekemään parhaansa perheen eteen, mutta kumpi vaan voi sairastua, ja jossain vaiheessa varmaan sairastuukin, kun vuosikymmeniä yhdessä eletään, ja jossain vaiheessa jompaa kumpaa eletetään. Ja prostituutiosta ei silloin voi puhua, koska siinä ei välttämättä se seksikään ole kuvioissa mukana, vaan ihan vaan se rakkaus.
Joten en missään tapauksessa olisi sellaisen miehen kanssa.
Ja ihan hullu juttu tuo, missä mies vaati, että ostetaan hänen tulojensa mukainen talo, ja vaimon on sitten pienemmästä palkastaan silti se kallis talo maksettava. Ei taida olla ihan normaali aivotoiminta tuolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.02.2013 klo 11:14"]
Minusta miehen eikä naisen ei kannata ryhtyä suhteeseen, missä puoliso ei ole valmis elättämään toista. Eihän silloin ole kyse rakkaudesta eikä sitoutumisesta lainkaan. Tietysti jokainen pyrkii mahdollisuuksiensa mukaan tekemään parhaansa perheen eteen, mutta kumpi vaan voi sairastua, ja jossain vaiheessa varmaan sairastuukin, kun vuosikymmeniä yhdessä eletään, ja jossain vaiheessa jompaa kumpaa eletetään. Ja prostituutiosta ei silloin voi puhua, koska siinä ei välttämättä se seksikään ole kuvioissa mukana, vaan ihan vaan se rakkaus.
[/quote]
No, jutun pointti epäilemättä tässä olikin se, onko toinen valmis elättämään kotiinjättäytyjän. Ei siitä, että jos toinen sairastuu tai jää työttömäksi ilman omaa syytä.
Kotiin jättäytyjä on prostituoitu, jos järjestelyyn on päädytty ehtoin tahdoin. Ja jos mies ei saa seksiä, häntä on huijattu tai hän on muuten vaan saamaton nahkakulli.
Toisaalta, ei prostituutiokaan _aina_ nyt niin kauhean paha juttu ole, vaikka usemmiten on.
EN!
Avioliitossa voi tulla mitä tahansa eteen. Tuolla asenteella niistä ei selviydytä ja piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.02.2013 klo 11:29"]
[quote author="Vierailija" time="27.02.2013 klo 11:14"]
Minusta miehen eikä naisen ei kannata ryhtyä suhteeseen, missä puoliso ei ole valmis elättämään toista. Eihän silloin ole kyse rakkaudesta eikä sitoutumisesta lainkaan. Tietysti jokainen pyrkii mahdollisuuksiensa mukaan tekemään parhaansa perheen eteen, mutta kumpi vaan voi sairastua, ja jossain vaiheessa varmaan sairastuukin, kun vuosikymmeniä yhdessä eletään, ja jossain vaiheessa jompaa kumpaa eletetään. Ja prostituutiosta ei silloin voi puhua, koska siinä ei välttämättä se seksikään ole kuvioissa mukana, vaan ihan vaan se rakkaus.
[/quote]
No, jutun pointti epäilemättä tässä olikin se, onko toinen valmis elättämään kotiinjättäytyjän. Ei siitä, että jos toinen sairastuu tai jää työttömäksi ilman omaa syytä.
Kotiin jättäytyjä on prostituoitu, jos järjestelyyn on päädytty ehtoin tahdoin. Ja jos mies ei saa seksiä, häntä on huijattu tai hän on muuten vaan saamaton nahkakulli.
Toisaalta, ei prostituutiokaan _aina_ nyt niin kauhean paha juttu ole, vaikka usemmiten on.
[/quote]
Missä sanottiin, että toinen jättäytyisi kotiin? En ole koskaan edes kuullut kenenkään niin toimivan. Omassa tuttavapiirissäni ollaan kotona (mies tai vaimo) sen aikaa kun lapset ovat pieniä, ja kaikki ovat innolla palanneet työelämään heti kun se on katsottu järkeväksi lasten kannalta.
Varsinaisia kotirouvia ei Suomessa varmaan montaa ole.
Pidän lähtökohtana että jokainen vastaa itsestään (ja lapsistaan).
Parisuhde on sitten pelkkää plussaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.02.2012 klo 17:37"]
heivaisin, en tykkää piheistä miehistä. Ei sillä, että minua tarvisi elättää, mutta jo pelkkä tuo ajatus, että mies pitää rahoistaan noin tarkkaa huolta kertoisi minulle sen, että jos tulisi lapsia hän luultavasti tuhlailisi ja harrastelisi itse, mutta vaimolle ei antaisi mitään ylimääräistä. Vaimo saisi kärvistellä tuillaan. Ja mitä tapahtuisi jos vaimo vaikka sairastuisi? Eieieieiei.
Mielestäni mies on päävastuussa perheen elatuksesta eli ajattelen vanhanaikaisesti vaikka itsekin työssäkäyvä. Mutta rahat on yhteiset oli tilanne mikätahansa. Ja minulle ei myöskään se olisi ongelma jos mies olisi elätettävänä vaikkapa opiskelun tai hoitovapaan vuoksi. Yhteinen koti, yhteiset rahat.
[/quote]
Miksi vaimo ei elätä itseään?
Kuulostaa siltä, että ap on kosinut avomiestään ja saanut rukkaset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.02.2013 klo 10:59"]Tässä tuntuu jälleen muodostuvan keskustelu "omat rahat vai yhteiset rahat". Kommentoin nyt kuitenkin: Avioliitossa on toki elatusvelvollisuus. Aviopuolison on rahattomaksi jäädessään saaatava tukea toiselta. Tämä on tietenkin oikein ja kohtuullista. Itse en kuitenkaan elättäisi naista, joka jättäytyisi tarkoituksella kotiin pois töistä varta vasten elämään rahoillani. Tällaisiakin tapauksia on tuttavapiirissämme. Omassa avioliitossamme meillä on varsin tarkasti omat rahat. Kyllä, asuntolaina on yhteinen, ja kyllä, maksamme yhteiset menot yhteisesti, mutta laskemme aina tarkoin kummankin oman osuuden. Tulomme ovat melko lailla samaa luokkaa tällä hetkellä, mutta olemme toimineet niin, että jos toinen jää vähille tuloille, "jyvitetään" yhteisiä maksuja ja hankintoja sen mukaisesti, että pienituloisemman ei tarvitse maksaa suhteettoman paljon. Esimerkiksi jos nettotulot olisi toisella 1000€ ja toisella 3000€ ja asumiskulut luokkaa 800€, maksaisi tuo köyhempi 200€, toinen 600€. Sama pätisi muihin yhteisiin menoihin (auto, sähköt, yhteiset hankinnat, vakuutukset, ruoka). Ja kyllä. Jaamme kaupassa ostokset ja maksamme ne erikseen. Järkyttävää, eikö totta?[/quote]
On, järkyttävää ja naurettavaa pelleilyä. En ikinä kehtaisi toimia noin.
Parisuhde alkaa rakkaudesta ja ihmisten halusta olla yhdessä . Ei kai siinä ensin lähdetä varmistamaan, mikä toisen tulotaso on . Aika ankeaa ajattelua monilla tässä ketjussa.
Näitä erilaisia ketjuja kulujen jakamisista ja sunjamun tuloista synty tänne kuin sieniä sateella. Miten tavarasta ja omistamisesta on tullut ihmisille tällainen elämän keskiö? Mitä oikein on tapahtunut käsitteelle "me"? Miten nämä ihmiset oikein käsittävät ajatuksen yhteisestä elämästä? Että kumpikin elää omaa elämäänsä, mutta annetaan ja saadaan seksipalveluita puolin ja toisin, niinkö?
No tuota...
Saattaisin hyvinkin ottaa miehen, joka ei elätä minua/perhettä jos saisin myös itse yhtä vapaasti ajatella vain itseäni, harrastuksiani ja uraani. Lapsia en välttämättä hankkisi tuollaiseen tilanteeseen, koska perhe ei ole liikeyritys.
Nyt kun minulla on mies, joka elättää minut ja perheen, asumme ulkomailla puolison työn vuoksi ja mies saa tehdä uraa niin paljon kuin huvittaa. Saan tietty käydä töissä jos haluan mutta tällä hetkellä siihen ei ole tarvetta. Toinen lapsistamme on vakavasti sairas enkä nyt muutamaan vuoteen edes voisi käydä töissä. Emme vielä pahempia kolhuja ole saaneet eikä lapsi koe elämänsä muuttuneen sairastumisen vuoksi "kuin ehkä vähäsen". No, minun muuttui paljon mutta lapsi on tyytyväinen = pääasia ;)
Eksyin aiheesta mutta siis, mies, joka on valmis elättämään perheen on tarpeen tullen aarre. Olisin tietysti itse valmis samaan jos elämä oliskin mennyt niin, eli elättäisin perhettäni (oih, miten ylpeä siitä olisinkaan!).
En ylipäätään ryhtyisi suhteeseen ihmisen kanssa, joka ei haluaisi yhteistä taloutta siinä vaiheessa kun ollaan naimisissa ja varsinkaan kun on lapsia. Pelkästään jo vanhempainvapaalle jääminen on tilanne, jossa toinen jää muutoin epäreiluun asemaan. Ja se elatusvelvollisuushan koskee molempia osapuolia. Ylipäätään en jaksaisi suhteessa, jossa pitäisi jatkuvasti kinata raha-asioista.
En minäkään ottaisi miestä elätiksi, joten ymmärrän mieheltä samanlaisen mielipiteen
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="26.02.2013 klo 22:39"]
Joo ja mies huollattaa ja katsastaa autot, luo lumet pari kertaa päivässä kuten tänäkin talvena, pilkkoo puut ja kuskaa lapsia harrastuksiin. On se niin kamalaa! Sinäkin kuten moni muukin täällä omaa selvästi huoran luonteen.
[/quote]
Anteeksi, sulle pitää jo nauraa :D Eikö nainen osaa noita asioita tehdä?
Meillä ainakin tehdään kaikki miten kumpikin ehtii! Esim. minä olen se joka pistää puut pieniksi, mies tuo ne metsästä. Lumia en kyllä kolaa, ne hoituu traktorilla, mies hoitaa.
Siivoamme kumpi ehtii, autoakin minäkin pystyn vähän huoltamaan! En mitään suurta, mutta kuitenkin. Ei nuo enää ole mitään "miesten töitä" :D Ehkä kaupungissa, mutta täällä maalla kyllä naisetkin osaa tehdä hommia ;) Muutakin kuin siivota...