Lue keskustelun säännöt.
Tabuaihe: Voiko ystävä olla liian kaunis tai liian ruma?
02.02.2012 |
Onko sinulle ystävän ulkonäöllä mitäänn väliä? Meille tuli töissä asia puheeksi ja osa ajatteli, että mallikaveri aiheuttaisi liikaa kateutta, yhtä hävetti jos ystävä on hirveän näköinen.
Miten sinusta? Ei mitään syyllistämistä tähän ketjuun, kiitos. :)
Itse en haluaisi huippumallia ystäväksi, koska minulla on siihen liian huono itsetunto..:(
Kommentit (18)
Siis tehnyt myös mallintöitä ja saan ystäviksi "vain" joko tosi lihavia naisia, tai sitten toisia mallinmittaisia. :D
Olen huomannut, että tavalliset (tai ehkä tavallisina itseään pitävät) naisen pitävän minua usein tyhmänä tms.. Tai ovat kateellisia, kuten sä ap olisit. Joskus se onnistuu jopa surettamaan, mutta aika harvoin onneksI!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...mää haluan nähdä, miltä näyttää huomattavan kaunis nainen, joka on tehnyt mallintöitä. Iik.
mutta jos koko ajan korostaa sitä ja puhuu ulkonäköön liittyvistä asioista, niin sellaista en kauan jaksa. Rumuus ei haittaa, mutta epäsiisteys ja itsestä huolehtimattomuus voi karkottaa.
kaverisuhteissa. Kavereita onkin laidasta laitaan, on kauniita ja vähemmän kauniita. Myös tyyli vaihtelee. Pari aina erittäin huoliteltua ystävääni saavat minussa aikaan toisinaan ahdistusta mutta se johtuu ihan itsestäni koska haluaisin olla siinä asiassa kuin he. Mutta tämän tunnistan ihan omaksi ongelmakseni joka ei oikeasti heistä johdu.
...mää haluan nähdä, miltä näyttää huomattavan kaunis nainen, joka on tehnyt mallintöitä. Iik.
Uskalsin käyttää sanaa huomattava, koska kauneus huomataan usein. Pyydetään usein mainoksiin, keikoille. Sinä voit pitää mua jopa rumana, se on täysin mahdollista, mutta ulkonäköni on katsottu useasti ns. myyväksi, joten sen perusteella olen kai jonkinlainen kaunotar. En ole itserakas ja pidän joitain lihavia kavereitani todella kauniina!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jonkun verran on väliä. Tosin kyllä loppujen lopuksi luonne on tärkein, yhteinen huumorintaju ja se, että ajatusmaailmat eivät aivan liikaa eroa toisistaan (vaikka toistakin oppii ymmärtämään, mitä paremmin tuntee toisen).
Aiheeseen palatakseni, itse pakko myöntää mutta hyvännäköisen ihmisen seurassa on parempi olo liikkua, kuin esim. epäsiistin kaverin. Minulla on pitkäaikainen ystävä, joka on mielenterveyskuntoutuja (sairaseläkkeelle 25-vuotiaana:() ja huonompina aikoina se näkyy hänestä. Huonon itsetunnon ja olon vuoksi pelkää ihmisiä eikä huolehdi ulkonäöstään, on lihonut lääkityksensä vuoksi jne. Törmätessäni työnantajaani hänen seurassaan olin jotenkin häpeissäni itse ja mietinkin juuri asenteitani. Aikoinaan paras kaverini (bilemielessä) oli kaunis ja suosittu, toki siis häntä iskettiin paljon ja huomattavasti enemmän, mutta sillä komeimmalla iskijällä oli hyvännäköisiä kavereita, joten en valittanut..;)
Tulin tulokseen, että ruman kaverini kanssa en halua mihinkään lähteä. Ihan mukava tyyppi, mutta en lähtis sen kans baariin tai mihinkään, missä tapaisin muita kavereitani.
Mutta ystävien huikea kauneus ei haittaa. Meillä menee baari-illat aina niin putkeen, kun vai voi. Seuraa riittää kaikilla ja hauskaa on, mulla ehkä jopa näitä kauniimpia enemmän. Sen minkä menetän mallinmitoissa, sen tienaan kauniilla hymyllä, iloisuudella ja hauskuudella sekä seksikyydellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka näyttää Audrey Hepburnilta. Menin suorastaan hämilleni, kun hänet ensimmäistä kertaa tapasin. Enää siihen kauneuteen ei kiinnitä huomiota. Joskus tavallaan huomaan sen uudelleen, kun näen uusien tyyppien reaktiot. Varsinkin miehet ovat usein melkein poissa tolaltaan. Tämä ei herätä minussa kateutta, vaan lähinnä hilpeyttä. Ehkä siksi, että oma rakkaani tykkää minusta juuri sellaisena kuin olen. Tämä kaunis ystäväni on sen sijaan saanut kokea vaikeuksia ihmissuhteissa.
Rumia kavereitakaan minulla ei ole. Persoonallisen näköisiä ja omantyylisiään kyllä, mutta ei minua todellakaan hävetä kulkea kadulla heidän kanssaan. :D
Olisi tekopyhää väittää, ettei ihmisten ulkonäkö ja habitus yhtään vaikuttaisi siihen, keihin pyrimme tutustumaan. Vaikka vähintäänkin alitajuisesti.
Mutta jos satun tutustumaan erityisen kauniiseen tai rumaan ihmiseen, ja pidän luonteesta, niin en pidä näitä ystävyyden esteenä.
Yllätyin suuresti kun eräs kaverini taannoin totesi, ettei kehtaisi näyttäyä ruman ihmisen seurassa. Ja se oli hänen mielestään ihan normaalia.
Kai se sitten on, mutta... kuulostaa kyllä yläastemeiningiltä ja sietämättömän karulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on pari kuvankaunista kaveria, mutta heitä on vaikea kadehtia koska itsestäni ei saisi samanveroista millään muodonmuutoksella. Rumia kavereita minulla ei ole. Ei edes yhtään ylipainoista. Olemme ns. tavallisia perusnättejä naisia, jotka harvemmin puhuvat ulkonäöstä muutoin kuin ikääntymiseen liittyvistä muutoksista.
ystävä ollut aina kaunein kaikista ja kääntänyt aina miesten päät. ollaan oltu ala-asteelta asti ystäviä ja joskus teininä pyrin kaverista eroon kun vei aina munkin poikaystävät tarkoittamattaan, mutta silti ystävyytemme säilyi aina enemmän tai vähemmän. nyt molemmilla lapsia ja itse olen onnellisesti naimisissa kaveri taas monenlapsen yh ja vieläpä eri isille...kauneus on katoavaista näköjään. ystäviä olemme yhä niitä parhaimpia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todennäköisesti tutustuisi vapaaehtoisesti ihmiseen, joka olisi likainen, resuinen tai muutoin kovin epäsiisti.
Omissa kavereissa on tyylejä laidasta laitaan, mutta täytyy sanoa, että kovin tyylitön kaveri hävettäisi ainakin vähäsen. Rempseä saa olla, saa olla monen mallinen ja näköinen, mutta tyylitön tai homssainen hiirulainen ei ehkä omaan ystäväpiiriin helposti tulisi.
Toisaalta, olen aina ollut sellaisessa työssä, joka edellyttää siistiä pukeutumista, ja saa olla persoonallinenkin, muttei epäsiisti tai täysin tilannetajuton pukeutuja. Se vaikuttaneen kaveripiiriin.
Malleja ei kaveripiirissä ole, vaan kaikenlaisissa asiantuntija-ammateissa olevia henkilöitä.
itsestäs niin tiedetään miltä näyttää huippumallista huonoa itsetuntoa poteva ihminen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on erinäköisiä ystäviä. He eivät muutu paremmaksi tai huonommaksi sen johdosta miltä näyttävät.
ei ulkonäöllä varsinaisesti ole merkitystä, vaan enemmänkin tyylillä ja olemuksella. automaattisesti sitä yleensä hakeutuu samantyylisten ihmisten seuraan mitä itse on. viimeisen päälle tällätyt kovaääniset kailottajat kierrän yleensä vähän kauempaa, koska luulen ettei meillä olisi hirveästi yhteistä.. mutta kauneudella tai rumuudella ei ole merkitystä, sillä joku ruma voi hyvin olla ylitälläytynyt ja hirveä päällepäsmäri ja joku kaunis taas voi olla hillitty ja harmaa seinäruusu.
enemmän luonne merkitsee kuin ulkonäkö.
Baari-iltoinen ottaisin mielelläni itseäni vielä rumemman naisen biletyskaveriksi, jotta itselläni kävisi ehkä paremmin flaksi ;) Muuten ei ystävien ulkonäöllä väliä.
Minä olen kauniiksi kehuttu ja tyylikäs nainen. Ystävissäni on kaikennäköistä väkeä, missistä matamiin.
Ainoastaan yhden tuttavan kohdalla myönnän joskus miettineeni ulkonäköasiaa. Kyseessä on lievästi kehitysvammainen, ulkonäöstään täysin piittaamaton nainen. Ylipainoa on rutkasti, tukka roikkuu, meikki valuu pitkin naamaa jne. Olen joskus ollut liikkeellä tämän naisen kanssa ja silloin on käväissyt mielessä, ajatteleeko joku jotain. Mutta en ole antanut sen häiritä.
Mutta yhden kaverin tyyli on sellainen että välillä "hävettää". Ei pidä itsestään huolta. On kyllä puhdas ja puhtaat vaatteet mutta siihen se sitten jääkin. Hiukset hapsottaa, vaatteet on tyyliä kansitakki ja lenkkarit.
Tosi kauniita ja hyvännäköisiäkin kavereita mulla on ja mä tykkään itsekin heitä katsella, ei haittaa yhtään, olen hyvällä tavalla kateellinen heille.