Lue keskustelun säännöt.
Mä olen aika uusi tällä palstalla, ja tosi surullinen...
02.02.2012 |
siitä miten paskat arvot monella on. Tärkeintä tuntuu olevan vain status, puolison status, palkka ja kaikenläinen ylibrändätty krääsä, jolla sitten osoitetaan naapurille, että kyllä fyffee löytyy.
Oletteko te sosiaalidarwinisti-materiamammat aina olleet tuollaisia? Siis jo yläasteella ja lukiossa... Vai oliko teillä kenties vähän kunnianhimoisempia haaveita?
Itse olen aina tavoitellut enemmän. Ehkä siksi, etä lapsuudessani minulla oli jo kaikki tavara ja status mitä kuvitella saattaa. Lapsuuteni kortteli sijaitsi Helsingin keskustan tuntumassa ja äidilläni oli talvisin kaivopuiston pulkkamäessä turkki päällä.
- itselleni oli selvää tavoitella jotain muuta kuin omaisuutta. Mittaan elämässä menestymisen henkisen pääoman kautta. Arvoni ihmisenä ei riipu siitä missä/miten asun, mikä on koulutukseni tai minkä merkkistä laukkua kannan. Tärkeintä on osata nauttia pienistä iloista, elämästä sen perusolemuksessa.
Kommentit (24)
siitä miten paskat arvot monella on. Tärkeintä tuntuu olevan vain status, puolison status, palkka ja kaikenläinen ylibrändätty krääsä, jolla sitten osoitetaan naapurille, että kyllä fyffee löytyy.
Oletteko te sosiaalidarwinisti-materiamammat aina olleet tuollaisia? Siis jo yläasteella ja lukiossa... Vai oliko teillä kenties vähän kunnianhimoisempia haaveita?
Itse olen aina tavoitellut enemmän. Ehkä siksi, etä lapsuudessani minulla oli jo kaikki tavara ja status mitä kuvitella saattaa. Lapsuuteni kortteli sijaitsi Helsingin keskustan tuntumassa ja äidilläni oli talvisin kaivopuiston pulkkamäessä turkki päällä.
- itselleni oli selvää tavoitella jotain muuta kuin omaisuutta. Mittaan elämässä menestymisen henkisen pääoman kautta. Arvoni ihmisenä ei riipu siitä missä/miten asun, mikä on koulutukseni tai minkä merkkistä laukkua kannan. Tärkeintä on osata nauttia pienistä iloista, elämästä sen perusolemuksessa.
Täällä vaan jotkut tykkää lesoilla ja kertoilla sepustuksia..ehkä se tekee heille paremman mielen. Mutta eiköhän meitä ihan tavallisia ihmisiä tavallisilla arvoilla täällä ole kuitenkin paljon enemmän.
Mukavaa pakkaspäivää sinulla ja tervetuloa palstailemaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikella palstalokemuksellani voin rehellisesti sanoa, että sovit tänne kuin nenä päähän, vaikka muuta kuvittelet :)
siitä miten paskat arvot monella on. Tärkeintä tuntuu olevan vain status, puolison status, palkka ja kaikenläinen ylibrändätty krääsä, jolla sitten osoitetaan naapurille, että kyllä fyffee löytyy.
Oletteko te sosiaalidarwinisti-materiamammat aina olleet tuollaisia? Siis jo yläasteella ja lukiossa... Vai oliko teillä kenties vähän kunnianhimoisempia haaveita?
Itse olen aina tavoitellut enemmän. Ehkä siksi, etä lapsuudessani minulla oli jo kaikki tavara ja status mitä kuvitella saattaa. Lapsuuteni kortteli sijaitsi Helsingin keskustan tuntumassa ja äidilläni oli talvisin kaivopuiston pulkkamäessä turkki päällä.
- itselleni oli selvää tavoitella jotain muuta kuin omaisuutta. Mittaan elämässä menestymisen henkisen pääoman kautta. Arvoni ihmisenä ei riipu siitä missä/miten asun, mikä on koulutukseni tai minkä merkkistä laukkua kannan. Tärkeintä on osata nauttia pienistä iloista, elämästä sen perusolemuksessa.
Ihan kuin elämässä menestyminen olisi jonkin sortin kilpailu. Mun mielessä ailloin arvoissa on ijotain vikaa joka tapauksssa, ihan sama, millä mittarilla ja säännöillä sitä mitataan: jos kilpailua käydään, ihmiset asetetaan järjestykseen toisiaan vastaan ja toiset julistetaan paremmiksi kuin toiset. Jokainen sit vaan yrittää vääntää sääntöjä siihen suuntaan, missä itse pärjää.
Entä jos antaisimme ihmisille oikeuden elää niin kuin elävät ja haluavat ja kykenevät, "mittaamatta menestystä".
Toisaalta, jos kaikki materia ja status on annettu ilmaiseksi jo syntyessä, ehkä silloin onkin keskimääräistä helpompi tavoitella niitä "ylevämpiä" asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko te sosiaalidarwinisti-materiamammat aina olleet tuollaisia? Siis jo yläasteella ja lukiossa... Vai oliko teillä kenties vähän kunnianhimoisempia haaveita?
...
- itselleni oli selvää tavoitella jotain muuta kuin omaisuutta. Mittaan elämässä menestymisen henkisen pääoman kautta. Arvoni ihmisenä ei riipu siitä missä/miten asun, mikä on koulutukseni tai minkä merkkistä laukkua kannan.
Luulen, että varsinkin kaupungissa sinunlaisesi ihmistyyppi, vihersosialisti, on jo materialistia yleisempi. Te mittaatte paremmuuttanne rahan sijaan, "henkisellä pääomalla", "sivistyksellä", "suvaitsevaisuudella" jne. Eroat hyvin vähän niistä väheksymistäsi ihmisistä joiden tavoin yrität nostaa itsesi toisten yläpuolelle.
että jos kilpaillaan, olisi fiksumpaa kilpailla esim. keskustelutaidoilla kuin auton hinnalla. Se säästää ympäristöä ja on lopulta ihmiselle palkitsevampaa. Toisaalta kaikki ihmiset eivät ole hyviä henkisissä harrasteissa joko harjoituksen tai lahjojen puutteen takia. Ja pitäähän heidänkin jollakin päteä? Eli itse suhtaudun näihin rahanpalvojiin hiukan alentuvasti - leveilkööt rahoillaan (minäkin voisin halutessani, mutten viitsi) jos siitä tulee heille hyvä mieli. Minä voin sitten päteä muiden sivistyneiden ihmisten kanssa keskustellessani tavalla jota kaikki materialistit eivät lainkaan edes ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei myöskään ollut pulaa materiasta kun kasvoin, opin enemmänkin kapinavaiheessa väheksymään materiaa. Ostelen vaatteita ja laitan kotiin aika paljon rahaa, mutta samalla en pidä numeroa ostamistani.
Varsinkaan merkeistä en ole kiinnostunut. Vanhemmiten olen tosin huomannut, että kallis tuote kestää (etenkin vaatteissa), joten mulla on muutama designer-tuote, mutta nekin sellaisia että merkki ei näy!
Lähipiirissä olen huomannut, että eniten materiaa hankkivat aika keskituloiset ihmiset, eivät välttämättä rikkaat. En usko, että hekään haluavat esittää, ehkä haluavat kokea kuuluvansa siihen "parempaan" porukkaan, johon luulevat, että kaikkien pitää pyrkiä. Siis sellaiseen unelmaan, jota tv-sarjoissa, lehdissä jne eletään..
siitä miten paskat arvot monella on. Tärkeintä tuntuu olevan vain status, puolison status, palkka ja kaikenläinen ylibrändätty krääsä, jolla sitten osoitetaan naapurille, että kyllä fyffee löytyy.
Oletteko te sosiaalidarwinisti-materiamammat aina olleet tuollaisia? Siis jo yläasteella ja lukiossa... Vai oliko teillä kenties vähän kunnianhimoisempia haaveita?
Itse olen aina tavoitellut enemmän. Ehkä siksi, etä lapsuudessani minulla oli jo kaikki tavara ja status mitä kuvitella saattaa. Lapsuuteni kortteli sijaitsi Helsingin keskustan tuntumassa ja äidilläni oli talvisin kaivopuiston pulkkamäessä turkki päällä.
- itselleni oli selvää tavoitella jotain muuta kuin omaisuutta. Mittaan elämässä menestymisen henkisen pääoman kautta. Arvoni ihmisenä ei riipu siitä missä/miten asun, mikä on koulutukseni tai minkä merkkistä laukkua kannan. Tärkeintä on osata nauttia pienistä iloista, elämästä sen perusolemuksessa.
Kun on jo kerran elämässään saanut kaiken. Sinä et tiedä mitään siitä, miltä tuntuu olla lapsi, jonka vanhemmat luisuvat mt-ongelmiin rahahuolien takia. tai miltä tuntuu, kun ihan oikeasti ei saa kunnollista ruokaa lapsena, kun rahaa ei ole. Tai miltä tuntuu tulla pilkatuksi huonojen vaatteiden, kodin, vanhempien tms. takia.
TOivon että et ole tosissasi aloituksesi kanssa, koska sen perusteella kuulostat aika sietämättömältä ihmiseltä. Selittelet itsellesi kuinka olet kasvanut henkisesti ja "tavoitellut enemmän", mutta todellakin näet vain roskan toisen silmässä, vaikka omassasi on hirsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuljepa stadissa tai erityisesti missä tahansa pikkukaupungissa. Merkkilaukkua, merkkisitäjatätä näkyy joka kadunkulmassa.
Minulle riittää kolme asiaa: perhe, terveys ja onni. Ihan köyhänä on vaikea olla onnellinen, mutta kohtuullisen köyhänäkin onni on täällä, kun osaa etsiä.
Sielunsivistys on aika harvinaista.
Palkka-, asunto- ym. kyselyihin kannattaa aina soveltaa ns. palstalisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me kaikki lähdemme kilpailemaan siitä minkä koemme helpoimmaksi saavuttaa.
Oletteko te sosiaalidarwinisti-materiamammat aina olleet tuollaisia? Siis jo yläasteella ja lukiossa... Vai oliko teillä kenties vähän kunnianhimoisempia haaveita?
...
- itselleni oli selvää tavoitella jotain muuta kuin omaisuutta. Mittaan elämässä menestymisen henkisen pääoman kautta. Arvoni ihmisenä ei riipu siitä missä/miten asun, mikä on koulutukseni tai minkä merkkistä laukkua kannan.
Luulen, että varsinkin kaupungissa sinunlaisesi ihmistyyppi, vihersosialisti, on jo materialistia yleisempi. Te mittaatte paremmuuttanne rahan sijaan, "henkisellä pääomalla", "sivistyksellä", "suvaitsevaisuudella" jne. Eroat hyvin vähän niistä väheksymistäsi ihmisistä joiden tavoin yrität nostaa itsesi toisten yläpuolelle.
Kenties olet jonkin verran oikeassa. En kuitenkaan mittaile muiden henkistä pääomaa, omaani vain. Ja omaa menestystäni sen parissa seurailen. En haluaisi nousta kenenkään yläpuolelle, mutta välillä tietynlainen ylpeys omista arvoista nostaa päätään. Mietin kyllä olisinko tälläinen jos en olisi porvaritaustainen. Ehkä tämä saattaa olla jotain venähtänyttä teinikapinaa. Aina sitä haluaa olla jotenkin erilainen kuin vanhempansa. - Ja kai se kapina on sitä suurempi, mitä korkeammalle vanhemmat ovat riman asettaneet.
En silti voi olla huomaamatta, että niin monet tuhlaavat elämänsä tavoitellessaan jotain mitä ei ole olemassa. Ja vaikka monet sisimmässään tietää kilpailun olevan ihan turha, niin silti lähtevät siihen mukaan. Ensin kilpaillaan kenellä on uusin ja hienoin kännykkä, sitten auto, sitten talo, sitten kesämökki, sitten pikavene, espanjankoti, kuka saa kutsun linnaan ja kuka ei... aina löytyy joku rikkaampi ja menestyneempi, ihan aina. Pitäisi osata ajoissa sanoa, että tämä on hyvä, nyt riittää.
Suosittelen lukemaan John Nashin "Riittää jo" .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siitä miten paskat arvot monella on. Tärkeintä tuntuu olevan vain status, puolison status, palkka ja kaikenläinen ylibrändätty krääsä, jolla sitten osoitetaan naapurille, että kyllä fyffee löytyy.
Oletteko te sosiaalidarwinisti-materiamammat aina olleet tuollaisia? Siis jo yläasteella ja lukiossa... Vai oliko teillä kenties vähän kunnianhimoisempia haaveita?
Itse olen aina tavoitellut enemmän. Ehkä siksi, etä lapsuudessani minulla oli jo kaikki tavara ja status mitä kuvitella saattaa. Lapsuuteni kortteli sijaitsi Helsingin keskustan tuntumassa ja äidilläni oli talvisin kaivopuiston pulkkamäessä turkki päällä.
- itselleni oli selvää tavoitella jotain muuta kuin omaisuutta. Mittaan elämässä menestymisen henkisen pääoman kautta. Arvoni ihmisenä ei riipu siitä missä/miten asun, mikä on koulutukseni tai minkä merkkistä laukkua kannan. Tärkeintä on osata nauttia pienistä iloista, elämästä sen perusolemuksessa.
Kun on jo kerran elämässään saanut kaiken. Sinä et tiedä mitään siitä, miltä tuntuu olla lapsi, jonka vanhemmat luisuvat mt-ongelmiin rahahuolien takia. tai miltä tuntuu, kun ihan oikeasti ei saa kunnollista ruokaa lapsena, kun rahaa ei ole. Tai miltä tuntuu tulla pilkatuksi huonojen vaatteiden, kodin, vanhempien tms. takia.
TOivon että et ole tosissasi aloituksesi kanssa, koska sen perusteella kuulostat aika sietämättömältä ihmiseltä. Selittelet itsellesi kuinka olet kasvanut henkisesti ja "tavoitellut enemmän", mutta todellakin näet vain roskan toisen silmässä, vaikka omassasi on hirsi.
Ihan samat ongelmat ovat varakkaissa perheissä kuin mitä köyhissä. Rahahuolia ei ole, mutta mielenterveysongelmia kyllä, avioliittokriisejä, alkoholismia, perheväkivaltaa... koko setti. Lapsilla kovat paineet onnistua, päihittää vanhempansa. Itse olin masentunut koko teini-ikäni ajan. Kun muut ikäiseni viettivät ihanaa nuoruutta, mä oksensin ruokaani ja lukitsin itseni sisälle.
on turvattu (turkismutsi Kaivarissa, eiköhän sieltä perintöäkin tule). Itse en tule perimään mitään, enkä ole lapsenakaan yltäkylläisyydessä elänyt. Tiedän mitä on nälkä, opiskeluajoilta, jolloin en omistanut mm. puhelinta tai tv:tä.
Henkiset asiat ja pehmeät arvot kiinnostavat myös, mutta myös se, että rahat eivät koskaan enää loppuisi. En voi vain toteuttaa itseäni, pitää ajatella lastenkin elämää.
kaikki muut.
mene vaikka sinne kaivopuiston pulkkamäkeen pillusiltas.
on ehkä ylimielinen, mutta on ehkä parempi, että on enemmän henkisellä pääomalla ja sivistyksellä kuin autoilla ja laukuilla lesoilevia. Maapallo ei tuhoudu koulutusta hankkimalla...
että haluaa haalia rahaa perheensä turvaksi, varsinkin jos on elänyt niukasti, mutta turhaa kulutusta ei tarvitse harrastaa, vaikka tilillä rahaa olisikin.
on turvattu (turkismutsi Kaivarissa, eiköhän sieltä perintöäkin tule). Itse en tule perimään mitään, enkä ole lapsenakaan yltäkylläisyydessä elänyt. Tiedän mitä on nälkä, opiskeluajoilta, jolloin en omistanut mm. puhelinta tai tv:tä.
Henkiset asiat ja pehmeät arvot kiinnostavat myös, mutta myös se, että rahat eivät koskaan enää loppuisi. En voi vain toteuttaa itseäni, pitää ajatella lastenkin elämää.
tekee automaattisesti ihmisestä pinnallisen paskan, joka ei muusta tiedä ja ole kiinnostunut kuin chanelin laukuista.
just just, se ostaa, kellä on varaa.
Eihän nyt aikuiselle ihmiselle mitenkään voi tulla yllätyksenä, että keskustelupalstalla pyörii ihmisiä joiden arvot eivät ole samat kuin hänen ja vielä tuovat niitä esillekin. Eihän, eihän???