Mä olen aika uusi tällä palstalla, ja tosi surullinen...
siitä miten paskat arvot monella on. Tärkeintä tuntuu olevan vain status, puolison status, palkka ja kaikenläinen ylibrändätty krääsä, jolla sitten osoitetaan naapurille, että kyllä fyffee löytyy.
Oletteko te sosiaalidarwinisti-materiamammat aina olleet tuollaisia? Siis jo yläasteella ja lukiossa... Vai oliko teillä kenties vähän kunnianhimoisempia haaveita?
Itse olen aina tavoitellut enemmän. Ehkä siksi, etä lapsuudessani minulla oli jo kaikki tavara ja status mitä kuvitella saattaa. Lapsuuteni kortteli sijaitsi Helsingin keskustan tuntumassa ja äidilläni oli talvisin kaivopuiston pulkkamäessä turkki päällä.
- itselleni oli selvää tavoitella jotain muuta kuin omaisuutta. Mittaan elämässä menestymisen henkisen pääoman kautta. Arvoni ihmisenä ei riipu siitä missä/miten asun, mikä on koulutukseni tai minkä merkkistä laukkua kannan. Tärkeintä on osata nauttia pienistä iloista, elämästä sen perusolemuksessa.
Kommentit (24)
Laumassa sitten vertaillaan, kadehditaan ja kilpaillaan, kuka on kukkona tunkiolla. Niinhän se on aina ollut. Mutta on ihmisissä hyvääkin. Kyllä täällä palstalla näkee myös myötätuntoisia vastauksia ja sitä pienistä asioista iloitsemista.
ne, joiden talous on turvatumpi, eivät taas elämässä kilpaile enää mistään. Silloin vain kilpaillaan eri asioista ja voidaan naureskella säälittävälle keskiluokalle, joka haluaa tuoda hienouttaan esiin materiaalisilla asioilla, kuten Vuittoneilla. Henkisestä pääomasta voi yhtä hyvin tehdä kilpailun, tai vaikkapa maailman parantamisesta. Tietysti noihin liittyy "hienompia" arvoja eikä niissä ole oman edun tavoittelua, mutta arvelen, että yhtä lailla voi tuntea riittämättömyyttä, kuinka ei ole tarpeeksi sivistynyt tai lukenut ja tuon tapaisissa asioissa aikaansaanut, taikka ei ole pelastanut maailmaa. Ei tuo maailma ole minusta vapaa pätemisestä ja vertailusta.
puhua vaikeuksista on niillä, jotka ovat niitä kokeneet ja jotka ovat niistä selvinneet. Eli sikäli sori vaan ap, minusta olet jäävi puhumaan Jakomäessä asumisesta. Mutta ehkä sinulla ja Jakomäessä asuvalla voi kuitenkin olla myös samoja kokemuksia jostain asiasta, joista voitte aivan hyvin jakaa yhteisiä kokemuksia.
Minulla on hyväosaisista kahdenlaisia kokemuksia, toisaalta hyväosaisten hyvä kotitausta (turvallisuus, kannustavuus) on tuonut heille hyvät henkiset eväät pärjätä elämässä, olen kohdannut tällaisia hyvin terveitsetuntoisia tapauksia, joista en voi sanoa muuta kuin hyvää.
Toisaalta tietynlainen pumpulissa kasvaminen ja tietynlaisten kokemusten tai asioiden puuttuminen taas voi tehdä ihmisestä suojattoman siinä tilanteessa, että kohtaakin jotain ikävää. Tosipaikan tullen kompetenssin sijaan onkin vain kyvyttömyyttä. Myös tällaista olen nähnyt.
Tätä mä just tarkoitan. Jos on varakkaasta taustasta, niin tulisi istua suu supussa. Jos taustansa mainitsee, niin sitten on heti ylimielinen, "kun eihän rikkaassa perheessä voi olla muuta kuin onnea ja kukoistusta". Ihan samaa paskaa siellä on kuin muuallakin, hienommassa kääreessä vaan.
Miten joku kehtaa sanoa, että en tiedä elämän kivuista mitään, vaan koska mulla on se turkismutsi. Tämä on just se harha, jonka mukaan raha poistaa kivun. Ei se niin mene!
-ap