Miksi lapseni pää on alkanut nykimään?

Tic-oireita, usein alkavat suunnilleen tuossa iässä. Googlettamalla löydät lisää tietoa.

tica-oire?

Poika on kohta 6v. Ekaa kertaa huomattiin nykimistä ehkä noin viikko sitten. Pää ja hartiat nykii ja silleen jännästi värisee. Poikaa kun seurailee niin tekee sitä lähes koko ajan. Sanoo, että päässä vain tuntuu siltä, että on pakko tehdä ja ettei se tunnu pahalta. Muuten meidän poika on täysin terve eikä ikinä ole ollut mitään ongelmia missään asioissa. Onko muilla kokemusta samasta asiasta? Täytyy kuitenkin huomenna soittaa lääkäriin vielä ja kysellä sieltäkin.

pitäis ehkä tutkia onko suvus epilepsiaa tai muita touretten yhtymän kaltaisia tauteja, en kyllä usko näiden iskeneen poikaan , mutta veisin tutkittavaksi.

Lapsen elämä on jatkuvaa kehityshaasteisiin vastaamista ja kehitysvaiheesta toiseen siirtymistä. Monissa ikävaiheissa voi havaita ohimeneviä hermosto-oireita ja käytöshäiriöitä. Yksi tällainen lähes normaaliksi katsottava ilmiö on nykimis- eli tic-oire, joka alkaa usein seitsemän vuoden iässä, yleistyy ala-astevaiheessa ja jää myöhemmin pois.



Tic-oireita on jopa joka viidennellä lapsella. Useimmiten oireet menevät itsestään ohi, mutta kun ne ilmaantuvat, vanhempien on tärkeätä tietää, mistä ne johtuvat ja miten niihin pitää suhtautua.











Ärsyttävä mutta vaaraton tic





Ticit voivat olla liikkeitä tai äännähdyksiä. Yksinkertaisimmillaan ne ovat vain yhden lihasryhmän liikahduksia, esimerkikisi nykinöitä tai vingahduksia. Yksinkertaiset ticit näkyvät silmien räpyttelynä, pyörittelynä tai iskuina, suun kiristelynä tai haukottelun tapaisena aukomisena, nenänpielen nykimisenä, pään heittämisenä ikään kuin tukan poistamiseksi silmiltä tai olkapäiden kohautteluna. Huomiota herättävämpiä ticejä ovat käden tai jalan heittäminen ja niskan tai vartalon taivuttelu.



Monimuotoiset ticit taas muistuttavat tahdonalaista liikehtimistä tai ääntelyä. Ne voivat olla toisen tökkimistä tai taputtelua, esineen koskettelua, haistelua, maistelua, erilaisia hyppelyitä tai askelsarjoja. Lapsi saattaa oireilla myös näyttämällä rumia sormimerkkejä tai matkimalla toisen liikkeitä.



Ääniticit ovat tavallisemmin tuhistelua tai rykinää, mutta ne voivat olla myös kurnutusta, muminaa, höpinää, vihellystä tai mölinää. Itse asiassa pakko-oire voi olla mikä tahansa ääni, joka saadaan vetämällä ilmaa sisään tai työntämällä sitä ulos nenän tai suun kautta.



Monimuotoisia äänellisiä ticejä ovat fraasinomaiset huudadukset (okei!), sanojen toistelu kunnes se kuulostaa ”oikealta”, rumien sanojen viljely, toisten matkiminen tai omien sanojen, myös ajatuksissa olleiden tai luettujen, toistelu. Lapsen puhe saattaa soinniltaan kuulostaa aivan erilaiselta kuin hänen tavallienen, vuorovaikutukseen liittyvä puheensa.

hirveetä

jotka voivat kertoa myös tourettesta

eivät siis aina "viattomia"

Meillä ei lähisuvussa ole kyllä epilepsiaa eikä tourettea tai muita kehitykseen liittyviä ongelmia. Elämämme on omasta mielestäni tasaista eikä siinä ole tapahtunut muutoksia. Poika ei jännitä mitään, ei ole pelokas tai arka tai käytös ei ole mitenkään muuttunut. Ainut on vain tuo nykiminen. Että jos se on tic-oire niin mistä ne tulee? Vaatiiko sen todentaminen lääkärin tutkimuksia tai jotakin kehityksen seurantaa tms?

ja häviävät ajan kanssa.

Tutulla pikkuisella oli sama juttu mutta meni ohi. sillon puhuttiin tik-tak-liikkeista.

Meillä ei lähisuvussa ole kyllä epilepsiaa eikä tourettea tai muita kehitykseen liittyviä ongelmia. Elämämme on omasta mielestäni tasaista eikä siinä ole tapahtunut muutoksia. Poika ei jännitä mitään, ei ole pelokas tai arka tai käytös ei ole mitenkään muuttunut. Ainut on vain tuo nykiminen. Että jos se on tic-oire niin mistä ne tulee? Vaatiiko sen todentaminen lääkärin tutkimuksia tai jotakin kehityksen seurantaa tms?

tiesin itse että tic-oire se on, mutta opettajat kauhistelivat ja kävin sitten lääkärissä kuulemassa saman diagnoosin. Ticit ovat meillä muuttaneet muotoaan vinkaisuista ja pään nykimisistä jalkojen nykäyksiin. Just niinkuin ap:n lapsi, meidänkin tyttö sanoo että tuntuu vaan siltä että on pakko heilauttaa. Pystyy vähän aikaa pidättämään, mutta sitten nykäyksiä tulee enemmän. JÄnnittäminen lisää ticejä ja jos joudun vaikka torumaan lasta. Jotenkin se kytkeytyy siis tunne-elämään.



Nyt näyttäisi että ticit ovat vähenemässä. Miehelläni on ollut kanssa niitä lapsena. Kyllä lapsen voi käyttää lääkärissä, varmistaa ettei ole muita neurologisia oireita, lääkäri tekee siellä yksinkertaisia tutkimuksia - katsoo onko puolioireita, toimiiko refleksit, pystyykö lapsi laittamaan etusormet silmät kiinni nenänpäähän jne...



Jos tic-oireet ovat suht lieviä en olisi mitenkään huolissani. Niskahan voi tulla kipeäksi, ainakin meidän tytöllä, voi siis tarvita särkylääkettä joskus.



Lääkäri antoi ohjeeksi että jos ticit eivät häviä, tullaan uudestaan. Tourette-diagnoosiin vaaditaan muutakin kuin pieni pään nykinä.

Alkoivat meidän tyttärellä 6 vuotiaana kurkun kakomisella ja pienenä rykinänä. Teki tätä aina aika ajoin ja nyt vuoden päästä näistä, on niska alkanut myös "nykimään" hivenen.

Hänellä on juuri todettu Asperger -oireyhtymä.



Mutta Tic -oireet ovat todella yleisiä ihan perusterveillä lapsillakin!