Kysyttiin tänään ultrassa kumpikos tulossa...

T:kolmen tytön äiti

Esikoinen tyttö, toisesta toivoin tyttöä sain ihanan pojan. Nyt kolmannesta toivoisin tyttöä, mutta pelkään pettyväni jos poika enkä uskalla edes tehdä. Tyhmää...

tuhisevan käärösi syliisi...

Kun vaavi on syntyny sä et kuule enää sitä sukupuolta edes mieti! Varma juttu :)

Minulle oli ihan sama kumpi tulee, mutta kun se poikatunne oli niin vahva, niin pieni pettymys tuli kun ultrassa selvisi että on tyttö. Vielä synnytyksen jälkeenkin kysyin epäuskoisena, että onko se todella tyttö. En ollut pettynyt niinkään siihen, että tyttö tuli vaan siihen, että olin tulkinnut itse omia tuntemnuksiani ihan väärin.

Sillä hetkellä kun vauva syntyy ja hänet saa syliin, ei sukupuolella kyllä mitään merkitystä ole kun se vauva on niin ihana. Näin ainakin itse koin, vaikka sukupuoli olikin eri kuin mitä ensisijaisesti toivoin. Jos asia olisi selvinnyt odotusaikana, olisi sitä ehkä vatvonut eri tavalla. Enkä kyllä voi käsittää sitä, että tuollainen pettymys jäisi pitkäksi aikaa kaihertamaan. Hetkellisen pettymyksen/yllätyksen ymmärrän.

Sukupuoli on ihan varmasti toissijainen juttu näillekin äideille. Se vaan on niin jännä se äidin tunne sukupuolesta. Minullakin oli tosi vahva poikatunne ja jos tyttö olisi syntynyt, niin olisin ollut kummissani ja hämilläni, niin varma pojasta olin (ja poika tuli). Tyttöä olisin rakastanut ihan yhtä paljon ja olisi ollut ihan yhtä tärkeä, mutta silti olisin ollut ihmeissäni, että miten sieltä tyttö tuli... Vaikka _piti_ omien tunteiden perusteella olla poika.

Mä en ennen raskautta ajatellut lapsen sukupuolta lainkaan, ei tullut mieleenkään. Mutta kun raskausaikana näin unia pienestä pojasta ja muutenkin mulle tuli päähänpinttymä, että poika siellä on, niin olisin ollut tosi yllättynyt, ehkä pettynytkin, jos olisi syntynyt tyttö.



Jotkut täällä ovat tuohtuneet ihan turhasta. Se olisi surullista, jos joku äiti sanoisi, ettei voi rakastaa jo syntynyttä lastaan, koska se on väärää sukupuolta. Mutta eihän täällä kukaan niin ole sanonut. Nämä tyttö/poikatunteet ovat mielestäni ihan inhimillisiä odotusaikana, eikä niissä ole mitään väärää, kunhan tiedostaa rakastavansa sitä omaa lastaan ihan yhtä lailla, olipa se kumpi vaan.

Koko päivä nyt miehen kanssa makusteltu ajatusta tytöstä. Edelleen tuntuu ihan hullulta, mutta mies jo kovasti puhuu isin tytöstä. :) Ehkä se on se niinku joku sanoi, että kun niin kovasti on ollut selkeä poikatunne ja mieli ja nyt ne osottautuikin ihan vääräksi. Hämmästelen edelleen että miten ihmeessä oonkin ollut näin väärässä. Ja joku veikkais ettei ole luottaminen.. kyllä mä luulen että rv37+ on luottaminen jo siihen kummaksi se katsotaan. :) Noh, on ainakin vielä aikaa sopeutua tyttöön. Olishan se sitten synnytyksessä ollut aika rankka tajuta että siis tyttökö?? Ois voinut mennä alkuaika ihan pettymyksessä ja omituisessa tunteessa, että eihän tää oo edes se meidän vauva kun meille piti tulla poika. :/ Naisen mieli on omituinen. Mutta ehkä se tästä uppoaa tajuntaan hitaasti mutta varmasti.



ap

On hyvä, että koit " järkytyksen" jo nyt etkä vasta synnytyksen yhteydessä. Ehdit (toivon mukaan) tottua ajatukseen tytöstä ja synnytyksestä ei jää järkyttävä muisto ainakaan siltä osin, että luulit synnyttäväsi poikaa ja tulikin tyttö.



Ymmärrän muuten hyvin, mitä tarkoitat. Minä toivoin tyttöä, mutta minulla oli vahva tunne, että vauva on poika. Kun ultrassa kuulin, että se on tyttö, olin pettynyt ja järkyttynyt, koska olin ollut niin varma pojasta. Lopulta alkuperäinen toiveeni siis toteutui, mutta silti kesti aikansa tottua ajatukseen, että oma tunteeni oli ollut väärä.

niin mielelläni toivoisin vielä kuopukselle kaveria (kuopus on tällä hetkellä 10 kk)....jos luoja suo niin ihan sama onko poika vai tyttö.



Onnea AP loppusuoralle ja iloitse pienestä prinsessastasi !!



T: Onnellinen 3 pojan äiti

säälin lapsianne, heitä arvostetaan ja rakastetaan sukupuolen takia ilmeisesti..



t: kohta 3 lapsen äiti, eikä minkäännäköisiä toiveita sukupuolesta, toivon elävää LASTA, EN SUKUPUOLTA!!