Kumpi väsyttää enemmän: Raskaus vai sitten kun vauva jo syntynyt?

Minulla molemmilla kerroilla raskaus oli paljon rankempi, ja välittömästi helpotti kun vauvat syntyivät. Pystyin jälleen nukkumaan (tietysti vauvojen rytmin mukaan, mutta silti), siinä missä raskausaikoina olin kulkenut unettomana, pahoinvoivana zombiena niin monta kuukautta että aloin jo epäillä kykyäni ylipäänsä enää koskaan toimia normaalina ihmisenä yhteiskunnassa.



Krooninen unettomuus on helvettiä, johtui se raskaudesta tai valvottavasta vauvasta.

...väsyttää ilman muuta enemmän, kun väsyttää vaikka kuinka saisi nukkuakin.



Mutta vauvan kanssa voi olla vielä zombiempi JOS käy niin että ei saa ikinä nukkua kunnolla eikä vain sopeudu siihen.



Onneksi aika harvalle se on niin vaikeaa. Paljon harvinaisempaa kuin raskausajan raju väsymys, joka on aika yleistä.

neljän kohdalla enemmän, vaikka raskaana ollutkin myös väsymysjaksoja.

vähäinen yöuni..raskaana ollessa olin "superkunnossa".jaksoin jopa liikkua loppuun saakka:)

jopa enemmän kuin esikoinen joka oli todella huono nukkuja

ja syntyvästä vauvasta. Mulla oli alkuraskaudesta aina ihan tajuttoman väsynyt olo, ja sitten taas kun nukuin pienen vauvan kanssa tunnin pätkissä, oli taas ihan tajuttoman väsynyt olo :) Se on ehkä vhän erilaista vsymystä.

Ensimmäiset kaksi viikkoa olin niin väsynyt että olisin voinut nukahtaa kävellessä, enkä tajunnut mistään mitään. Hieman lievemmässä muodossa seuraavat 2kk oli vain seuraavaan päivään selviämistä.

ehdottomasti raskaus. Muksujen synnyttyä olo muuttui melkeinpä hyperaktiiviseksi =D Joo, lapset ovat olleet alusta lähtien todella hyviä nukkujia.

Mulla siis myös esikoinen, jota joutuu nyt huoltamaan. En muista, että hänen odotusaikanaan olisin ollut yhtä väsynyt, tai sitten sain vain levätä joka käänteessä enemmän. Olin mä väsynyt lapsen synnyttyäkin, sillä alussa oli kaikenlaisia ongelmia..



Kauhulla odotan.. Ja siksi kysynkin tässä että mitenpäin ihmiset asian yleensä kokee? :)



ap

Mä en ole eläissäni ollut niin jatkuvasti väsynyt kuin raskauden ekalla kolmanneksella. Enkä ikinä nukkunut niin huonosti kuin raskauden lopussa, joten silloinkin olin kyllä poikki. Sitten kun vauva syntyi, oli kaikki paljon helpompaa. :) Vaikka heräili pari kuukautta syömään väh. kolmen tunnin välein niin ei tuntunut raskaalta ollenkaan.



Minusta tuntui, että loppuraskaudesta mikään pitkäkään unijakso ei tehnyt virkeäksi, ja sitten vauvan kanssa taas lyhyidenkin unien jälkeen oli ihan pirteä.

Olen viikolla 26 ja kipuja on jatkuvasti. Voimat eivät riitä vaikka kuntoni pitäisi olla ihan hyvä.



Takana on sen verran monta synnytystä, että tätä se taitaa olla eikä asiaa voi auttaa muu kuin lepo.



Eniten stressaa neuvolagynen kanssa käydä neuvotteluja, olenko työkuntoinen vai en.



Hän kohtelee kutakuinkin työnvieroksujana ja laittaa kohtuuttomia vaatimuksia: Yli 12 tuntisiksi venyvät työpäivät hankalien matkojen kanssa ovat kipujeni kanssa ihan ok. Voinhan nukkua sitten kaikki muut ajat ja jättää perheen ja muut asiat mieheni hoidettavaksi. Ei mitään ongelmaa! Ehdotti hän minulle myös sitä, että voisin alkaa kysellä muuta työtä.

Ja raskaudesta tietää että se loppuu aikanaan mutta vauvasta ei. Meillä on nyt puolitoistavuotias joka herättelee yhtä paljon kuin vastasyntyneenä.

vain, jos vain saisin synnytettyä terveen lapsen...



No, lapsi syntyi ja oli maailman suloisin ja täysin terve, kunnes hän aloitti yövalvomisen.



Raskaus oli lomaa verrattuna lapseni ensimmäiseen elinvuoteen...

kerroille selkeästi sitten kun vauva syntyi. Raskausaikana nukuin erittäin hyvin, ei mitään ongelmaa.

Vauva nukkui yöllä 6 tuntia jo melkein laitokselta tultuamme.

Lapsi on ollut aina huono nukkumaan, mutta synnytyksen jälkeen tulin toimeen muutaman tunnin yöunilla aivan hyvin. Raskausaikana oli 14 tuntiakin aivan liian vähän.



Nyt olen uudestaan raskaana, enkä malta odottaa, että vauva syntyisi. Jaksaisi taas hieman elääkin. Kahvia menee aivan liikaa, mutta muuten pelkään ihan oikeasti nukahtavani :/ Muutaman kerran havahduin paniikissa pöydästä ja kerran lattialta...

Esikoisen raskaus oli erityisen helppo ja vauva sitten kovin itkevää sorttia.



Toisen kanssa voin pahoin läpi raskauden ja kaikenmaailman muitakin pikku ongelmia tuli. Vauvan synnyttyä sain heti energiani takaisin, voin hyvin ja vauva nukkui hyvin alusta asti ja loppuajan oli hyvällä tuulella.



Eli riippuu ihan vauvasta ja raskaudesta.

Ei ehkä heti, jos/kun hormonit auttaa jaksamaan, mutta kuukausien kuluessa ja valvomisen jatkuessa...

ehdottomasti raskaus, kaksi viikkoa alkuvaiheessa oli sellaisia, että nukuin lähes pystyyn. Kakkosen jälkeen väsymys tuli vauva-aikana.

Mutta silloin sai raskaana ollessa levätä kaiken vapaa-ajan, kun ei ollut vielä lapsia. Ja toisaalta vauva oli synnyttyään sellainen, että se huusi kaikki yöt, kanniskeltiin sitä vuoroissa aamuviiteenkin, ennen kuin lopulta nukahti. Se oli kyllä harvinaisen väsyttävää.



Seuraavien lasten kohdalla taas raskaus on ollut väsyttävämpää. Iän lisääntyessä ne raskaudet käy enemmän voimille. Ja seuraavat lapset taas on olleet vauvana sellaisia normaalejä nukkujia, jotka herätti kolmen tunnin välein. Ei sellainen ole niin väsyttävää, kun siinä heräämisten välissä ehtii kuitenkin nukkua melko pitkän pätkän.