Minkälaista työtä/opiskelua suosittelet minulle?

pitkälti kuten mä, enkä ole vielä mielekästä työtä löytänyt



tällä hetkellä toimistotyössä sairaalaympäristössä

koulutus, työkokemus yms?

Talouskoulu, sekä audiovisuaalisen viestinnän pt aikanaan suoritettu.

Minua ei kuitenkaan alan hommat kiinnosta laisinkaan! Tunnen olevani jopa vähän sählä kameroiden yms tekniikan kanssa.

Ainoastaan hyvin lyhyitä työsuhteita ja -harjoitteluita takana. Olen mm ollut päiväkodissa harjoittelijana, kahvilan kassalla, vaateliikkeessä ja rautakaupassa.

Varsinkaan mikään edellämainituista ei ole sitä mitä tulevaisuudelta toivon!

talouskoulun. mikä on pt?

Eli kyllä. 3 vuoden ammattikoulututkinto siis suoritettu.

Sitä ennen suoritin (heti peruskoulun jälkeen) vuoden mittaiset talouskoulu-opinnot (lähinnä kodinhoitoa, siivoilua, ruoanlaittoa yms), sen jälkeen lähdin ammattikouluun opiskelemaan puualaa, joka ilmeni minulle täysin vääräksi ja lopetin kesken ensialkuunsa!

Kuulostaa liian "pitkäveteiseltä" työltä minulle! Varsinkin, kun ajattelen tuota meidän kylämme kirjastoa niin oikein puistattaa :/

sä olet tuota uutta vetelää sukupolvea joka ei viitsisi tehdä oikein mitään kun väsyttää ja kynnet katkee ja korvat ei kestä herätyskellon ääntä

sä olet tuota uutta vetelää sukupolvea joka ei viitsisi tehdä oikein mitään kun väsyttää ja kynnet katkee ja korvat ei kestä herätyskellon ääntä

Mutta lähinnä kyse on mihin "voimavarani" riittävät, eikä pelkästään laiskuudesta ja mukavuudenhalusta. Tiedän aiemmasta kokemuksesta, että olen helposti masennukseen taipuva ihminen ja pitkään tehdessä vastenmielistä hommaa, minulle on tullut hyvin nopeasti burn-out. Sen takia tähän asti työsuhteeni olleetkin enemmän lyhytaikaisia "kokeiluita", jotka aina päättyneet masennukseen ja sairaslomaan.

Oman lapseni kanssa touhutessa energiaa kyllä riittää ja siksi kotona onkin ollut ihan parasta olla. Miehenikin sen on tehnyt mahdolliseksi...

Pian olisi kuitenkin aika palata työelämään ja ajatus ahdistaa jo etukäteen...

yksi ihminen ei sillä palkalla elä, mutta jos olette pärjänneet miehesi kanssa kun olet ollut kotona, niin kyllähän tulonne nousevat.



Yksityisenä pystyt myös vaikuttamaan niihin lapsiin, jotka sinulla ovat hoidossa. Tuli mieleen tuosta, että lapsen kanssa riittää energiaa, että riittäisikö sitä toistenkin lasten kanssa, jos niitä olisi vähemmän kuin päiväkodissa?

nykyään on jotenkin ihmisillä "lupa" olla masentunut ja jäädä kotiin kyhjöttämään sen vuoksi, että joku kahvilatyö ei ole "unelmatyö". Suhteellisuudentajua kuuluttaisin.



Olen itse työskennellyt pitkään kaupan alalla (päätoiminen opiskelija), ärsyttää tällaisissa avauksissa sellainen ajatus, että suht matalasti palkattu työ voisi vastata kenenkään tarpeita tai vaatimuksia unelmatyöstä. Ennemminkin kysymys pitäisi ajatella, olisiko jossain työssä edes jotain, mihin voit itse asennoitua ja sitten jopa motivoitua.

Kokonaisuudessa kaupan alan työ ei todellakaan ole kenenkään psyyken hyvinvointia vastaava, mutta siinä on hyvätkin puolet, jotka auttavat jaksamaan. Ja mun mielestä nuo jaksamiskysymykset ovat myös kokonaisvaltaisia, ei vain sellaisia, että työ on ainoa asia, joka elämässä tarjoaa sinulle koko hyvinvointisi. Sen lisäksi on harrastukset ja ihmissuhteet. Täällä pk-seudulla kirjastotyöpaikat ovat tiukassa, itse ottaisin ilomielin vastaan kirjastotyön huolimatta mahdollisesta pitkäveteisyydestä.



Olen myös itse introvertti tyyppi, olen myös ujo ja uusissa tilanteissa jännitän kovasti, en näe sitä esteenä monellekaan työlle, jos vain omaa asennetta riittää.

Minusta sinun pitää pohtia suhdettasi työelämään tarkemmin.

Tätä olen pähkäillyt päässäni pitkään. Tuntuu, ettei oikein mikään innosta, enkä ole "riittävän pätevä". Hyvät neuvot olisivat nyt tarpeen!

x Ensinnäkin säännölliset työajat olisivat tärkeät! Ei vuorotyötä.

x Olen enemmän teoreettinen, kuin käytännönihminen.

x Pitkästyn helposti. En ole kovin maltillinen.

x Minua kiinnostaa terveys ja ihmisten hyvinvointi.

x Pidän tiedon keräämisestä, lukemisesta, kirjoittamisesta, erilaisten testien tekemisestä ja elämän pohtimisesta.

x En ole kovin liikunnallinen, enkä omaa suurta lihasvoimaa.

x Olen nopea kirjoittamaan koneella.

x Tulen hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa, mutta sosiaalisuuttani rajoittaa ujous ja epävarmuus itsestäni.

x En pidä suuren joukon keskipisteenä olemisesta ja esitelmien pito kammoksuttaa minua.

x En halua harteilleni kovin suurta vastuuta.

Siinä muutamia juttuja... Voin lisäillä luonteenpiirteitäni ja kommentoida sitä mukaa, jos/kun ehdotuksia tulee.

pyri yliopistoon, jos et mene ammatinvalinta testiin tai tee sellainen netissä

Hakeudu taloushallinnon koulutukseen. Vieläkö merkonomikoulutusta on?

Ymmärrän täysin kantasi. Olen itse samaa mieltä, ettei tällä elämäntyylilläni pitkälle pötkitä ja tottakai haluan tulevaisuudessa näyttää mahdollisimman hyvää esimerkkiä lapselle/lapsillemmekin, enkä sellaista että "meidän äiti on työtön vetelys"



Itse olen kasvanut perheessä, jossa vanhemmat hyvin masentuneita ja usein työttöminä/työkyvyttöminä. Tiedän, että se on jättänyt jälkeni minuun. En todellakaan halua seurata vanhempieni esimerkkiä. Sen takia pohdinkin minulle mahdollisimman oikeanlaista työtä. Eikä todellakaan tarvitse olla korkeasti koulutettu ammatti tai suuripalkkainen työ. Elämänilo mielestäni tärkeämpää kuin valtavat rahamäärät!

Mutta siinäkin minua PELOTTAA (ei pelkästään JÄNNITÄ) lähes ylitsepääsemättömästi kaikki esitelmätilanteet ja mahdollisesti suuren ihmisjoukon edessä puhuminen! :(



- paniikkihäiriön omaava ap

Opiskeluaikana se mielenkiinto johonkin asiaan sitten tulee. Tykkäät kuitenkin lukea. Hae nyt yhteishaussa johonkin terveyteen liittyvään koulutukseen, ei sen tarvi olla just sairaanhoitaja. Jos muutoin mahdollista aloittaa opiskelu, en tiedä. Joku laboratoriotyö? Laborantti tai apteekkiin töihin?

Ei minusta mikään työ välttämättä avaudu parin kuukauden tai välttämättä puolenkaan vuoden työsuhteessa. Vaikka kauppa onkin "vain" kouluttamattomien ihmisten matalapalkkatyötä, minäkin olen voinut kehittyä kaupassa paremmaksi asiakaspalvelijaksi vuosien varrella. Sanoisin siis, että ota tulevat työpaikkasi oppimisen kannalta, saat palkintosi työssä siitä, että kehityt jossain asiassa. Sinuna siis yrittäisin saada lisää opiskelukokemusta tai työkokemusta, joiden kautta voisin lisää pohtia, mikä olisi innostavaa jatkossa.



Monissa töissä muuten nykyään tulevat jaksamiskysymykset vastaan ja eri syistä. Sen vuoksi en itse haluaisi jo valmiiksi ajatella, että väistämättä itse olisin sellainen ihminen, joka aina väistämättä saa burnoutin. Ja kyllä, minä esimerkiksi stressaan helposti ja voi suorastaan sanoa, että olen tähän taipuvainen. Mutta se on asia, johon voin itse vaikuttaa. Ja hyvin moneenkin työssäjaksamisasiaan voi itsekin vaikuttaa eikä ajatella, että kaikki vain lankeaa luonnostaan.



Ihmiset siis joutuvat arjesssaan tekemään tietoisia valintoja, että jaksavat. Sen vuoksi sinäkin voit. Tämä ei tarkoita sitä, että kaikkea voisi hallita mutta minulle ainakin kalskahtaa, että tuo ilmottamasi "masennukseen taipuvainen" pitää sisällään myös monia asioita, joista voi myös ihan ääneen puhua.

Mutta siinäkin minua PELOTTAA (ei pelkästään JÄNNITÄ) lähes ylitsepääsemättömästi kaikki esitelmätilanteet ja mahdollisesti suuren ihmisjoukon edessä puhuminen! :( - paniikkihäiriön omaava ap

Ei helpoin tie, mutta pääsin yli.

Merkonomikoulutuksessa kai tehdään paljon töitä pienryhmissä, myös esiintymiset. Sitten on olemassa ns. monimuoto-opiskelua, joka tehdään osaksi etänä. Ihan varmasti sulle löytyy oikea paikka, tsemppiä!

t. se merkonomikoulutusta ehdottanut

yksi ihminen ei sillä palkalla elä, mutta jos olette pärjänneet miehesi kanssa kun olet ollut kotona, niin kyllähän tulonne nousevat.

Yksityisenä pystyt myös vaikuttamaan niihin lapsiin, jotka sinulla ovat hoidossa. Tuli mieleen tuosta, että lapsen kanssa riittää energiaa, että riittäisikö sitä toistenkin lasten kanssa, jos niitä olisi vähemmän kuin päiväkodissa?

En usko, että minusta on siihen...jo mielenterveys/masennustaustankin takia. Varmasti jonkinlainen virasto-/toimistotyö kiinnostaisi minua eniten.

Terveet elämäntavat kiinnostavat myös paljon, joten niiden puolesta olen miettinyt myös jotain ravintotieteisiin liittyen. Mutta pakko vielä lisätä, että olen ns suunnitelmallinen ihminen. Laadin kotonakin hirmuisesti erilaisia listoja ja teen paljon laskelmia.

Jos siitä voisi löytyä jotain osviittaa tulevan ammattini suhteen? Hmmm...

virastot, toimistotyöt...

Tiedän, että tämä minun ajatustapani/toimintamallini on täysin väärä. Luulen tietäväni niin vahvasti etukäteen, että "sitten masennun". Se ajatus hallitsee niin vahvasti. En osaa olla spontaani ihminen, pyörittelen ja pelkään asioita liikaa mielessäni aina etukäteen, ja se rajoittaa elämääni/ihmissuhteitani.

jos aikomukseni on mennä työskentelemään esim virastoon? Vai tiedustelenko suoraan töitä?