Tyttäreni (10v)pettyi saadessaan Iphonen lahjaksi ja haukkui minut pystyyn!

että aikuisillakaan ei ole varaa näihin laitoksiin?

Aikamoisia oletuksia toisten tulotasosta. Ei nuo ole kaikkien mittapuulla edes kalliita. Lapsikin tietää mihin omalla perheellä on varaa.

että meillä on rahaa ja varaa. Siksi lapsi ei saa iphonea kuin vasta joskus teininä ja siksi lapsi ei tiedä perheen varallisuutta. 10-11-vuotiaat eivät todellakaan tiedä ja tajua tarkkkaan perheen varallisuustasoa, elleivät vanhemmat sitä itse korosta.

Ei meillä lapset ole pahemmin reagoineet tai rekisteröineet sitä, että asumme hyvällä alueella isossa talossa, ajamme hyvillä autoilla, ostamme laadukkaat vaatteet uusina, matkustamme paljon. Meillä lapset eivät edes tiedä, että olemme rikkaita - ja tämä ihan siksi, että asiasta ei olla koskaan tehty numeroa.

Meillä 5. luokkalainen tuli hämmästyneenä kotiin kun yksi luokkakaveri oli sanonut meidän olevan sikarikkaita :)

Toki meillä iso talo, kakkosasunnot, lomamatkat ym. ovat arkipäivää, mutta lapset suhtautuvat niihin normaalina elämänä, eivät minään rikkaan perheen juttuina. Ja kun arjessa hankinnat tehdään harkiten niin lapsille ei välity asenne "rahaa on kuin roskaa".

Sijoituksista, kiinteistöistä ym. ei puhuta lasten kuullen, rahaan kasvatamme asennetta "se ei kasva puussa". Jokainen ostos ja hankinta harkitaan tarkkaan, ihan jo siksikin, että näin lapset oppivat vastuullista rahankäyttöä ja oikeaa asennetta.

tarkennan: siis 10-11-vuotias ei tarkkaan tajua perheen varallisuustasoa siinä mielessä, että onko perhe kovin rikas tai vain hyvätuloinen elleivät vanhemmat itse asiaa korosta.

Pienenpikin lapsi toki tajuaa perheensä varallisuustason siinä mielessä, että onko perhe pienituloinen vai suurituloinen, korostuen kuitenkin niin, että ne pienituloisten perheiden lapset ovat tietoisempia.

että aikuisillakaan ei ole varaa näihin laitoksiin?

Aikamoisia oletuksia toisten tulotasosta. Ei nuo ole kaikkien mittapuulla edes kalliita. Lapsikin tietää mihin omalla perheellä on varaa.

Mutta suurin osa täällä pyörivistä ovat ms. köyhälistöä, jotka elävät kelan ja sossun rahoilla kädestä suuhun. Normaalilla työssäkäyvällä perheellä on varaa ostaa joku iPhone tuosta vaan. Mutta ei ne täällä pyörivät köyhät TODELLAKAAN tajua...

jotkut asuvat mielummin työpaikalla että saa "elää" rikasta elämää antavat sitten lapsilleen rakkauden sijasta rahhaa ja tavaraa jotkut taas mielummin elää normaalia elämää syö ja saa laskutkin maksettua ja elämässä on sitten enemmän aikaa antaa lapsilleen rakkautta ja huolenpitoa. Kukin tavallaan.

Kateellinen.... Olisit kuule käunyt aikoinasi kouluja niin sinullakin olisi varaa johonkin muuhun kuin perusasioihin.

ja meillä ei ole pulaa mistään. Minä nyt vaan satun arvostamaan aikaa enemmän kuin rahaa. Töissä olen käynyt ja PALJON (myös sillä siis tienannut) mutta sitä rahaa saa aina tarvittaessa lisää mutta aikaa ei saa.

Muuten, ei meille tulisi mieleenkään ostaa 12-vuotiaalle pojallemme iphonea. Mielestämme liian kallis (voi hävitä, lapsi vielä liian nuori jne.). Kuitenkin olemme lääkäri-opetteja -perhe, emmekä varmaan ihan köyhimmästä päästä. Silti; liian kallis noin nuorelle.

kerrankin hyvä vastaus.mitä lapset sellaisella tekee,leikkikaluksi,vanhemmille enemmän järkeä päähän.tässä tapauksessa lapsi oli viisampi.pöljyyttä on paljon.vanha sanonta sanoo pöhnä lähtee päästä ,pöljyys ei koskaan

Ehkä siksi että hänen syntymäpäivät unohdettiin, mutta veljen ei? Olisitte antaneet sen puhelin selkeästi joko joululahjaksi tai synttärilahjaksi ja sitten toisena päivänä jotain muuta ei niin arvokasta. Ehkä olisi tytön kanssa voinut puhua ensin onko tytönkin mielestä hyvä idea yhditää synttäri ja joululahja sellaiseksi puhelimeksi mitä toivoo vai haluaako kaksi erillistä lahjaa.

mun 8 vuotias ehdotti itse että jos vois tehä niin että saa vähän isomman joululahjan ja jää ilman synttärilahjaa (tytöllä oli toive valmiina mitä halusi) ja näin tehtiin ja tyttö oli NIIIN iloinen kun sai sen pikkasen kalliimman haluamansa tavaran.

AP:n tapauksessa vanhemmat päätivät tehdä niin eikä tytär saanut miettiä itse vaihtoehtoja ja valita kummin haluaa.

Tytölle vietettiin juhlat ja kavereilta ja sukulaisilta tuli lisää lahjoja. Me sovittiin jo ennen joulua et hän saa yhden ison lahjan ja siks ei enään toista synttärinä. Veli on vasta 3v ja sai jouluksi ja synttäriksi ihan piikku juttuja.

Nyt jäi ilman synttärilahjaa vanhemmiltaa? Lahja synttäreinä ja jouluna ihan pikkujuttuja kuin veljellekin.

Mutta sisko sai vain yhden lahjan?

Selität asian rauhallisesti, otat tytön kainaloon ja sanot, että rakastat häntä yhtä paljon kuin poikaa. That's it.

samaa mieltä!!!

Muuten, se on ENÄÄ - ei enääN.

Mun jo eläkeläisisäni on syntynyt joulun aikoihin ja kaiken lisäksi nimipäivä on tapanina. Äitini hankkii aina isälleni pikkulahjat myös nimipäiväksi ja synttäriksi. Me lapset muistetaan onnitella - jos muistetaan.