Pitääkä 4-vuotiaan jo osata olla tönimättä toisia lapsia? Kuinka hyvin lapsesi ...

ja toisille se on haastavaa, mutta kyllä 4-vuotiaalta jo pitäisi pystyä edellyttämään, ettei se ole tapa ainakaan, poikkeuksia voi sattua, kun ihan tosissaan suuttuu jostain - tyyliin pari kertaa vuodessa...



Eikä ole poikien yleinen ominaisuus, pojilla siihen ei aina vaan puututa. Meillä neljästä lapsesta, 2 pojasta ja 2 tytöstä yksi tyttö on se, jolla joskus tän tyyppisiä ongelmia havaittavissa.

siihen on kyllä puututtu sekä päiväkodissa että kotona, mutta mikään ei ole tähän mennessä auttanut. Päiväkodissa hän ei kyllä ole ollenkaan ainoa tuon ikäinen tönijä, joten vaikea uskoa, että nämä tönijät sitten neljä täytettyään äkkiä parantaisivat tapansa.

Meidän ryhmän kymmenestä n 4v pojasta kolme tönii ja ärtynyt liian herkästi. Saattavat myös ilman syytä tuunata toisen kumoon tai läpsäyttää.

Tällaista pidetään ongelmakäyttäytymisenä, johon on puututtava. Jos ei osaa kohdella kavereita hyvin, emme uskalla päästää lasta leikkiin muiden kanssa tai eteiseen yhtäaikaa muiden kanssa. Meidän on huolehdittava muiden lasten koskemattomuudesta!

Meillä ei tuollaista tönimistä ole edes kerran viikossa, ei edes kerhossa. Ja mitä vanhemmiksi meidän pojat ovat tulleet, sitä vähemmän on muutenkaan huonoa käytöstä.

Ainokaisen ja pitkällä ikäerolla olevat ovat useammin toisten tuuppijoita. Saavat usein hallita myös kotona.

Ainokaisen ja pitkällä ikäerolla olevat ovat useammin toisten tuuppijoita. Saavat usein hallita myös kotona.

Tuo minun 3,5-vuotiaani sai pikkusiskon 1,5v ikäerolla ja on ollut kotihoidossa aina viime lokakuuhun asti. Ja töni myös kotona ollessaan.

3

paitsi joskus ovat 2-vuotiaan sisaruksensa kanssa tukkanuottasilla. Sisko on ainoa jonka kanssa hänellä joskus napsahtaa rele. Muita lapsia ei siis töni vapaa-ajalla, harrastuksissa tai päiväkodissa.

käy jo lähes 5-vuotias poika, joka tönii tai muuten kiusaa muita joka kerta siellä ollessaan. Lapsen äiti ei tätä huomaa (tai halua huomata) ja jos asiasta hänelle joku mainitsee toteaa naurahtaen, että pojat on poikia. Joskus sanoo pojalle, että et nyt viitsis muita töniä. Eipä poika edes korvaansa lotkauta äidin puheille.



Poika saattaa ihan kivasti leikkiä toisten kanssa, mutta sitten yhtäkkiä tönäisee tai lyö toista. Esim. kun lapset juoksevat, saattaa poika ohi mennessä tönäistä sattumanvaraisesti jotakin toista lasta takaa päin. Voi siis mennä tönäisemään ihan jotain muuta kuin sen hetken leikkikaveria. Meidän poika, joka on kohta 4-vuotias, usein ihmettelee, miksi poika tekee niin. Hän on alkanut hiukan pelätäkin poikaa, vaikka on ihan reipas ja sosiaalinen lapsi. Joskus ei halua mennä puistoon, jos siellä ei ole muita ikäisiään paitsi tämä poika.



Ikävää, että yksi lapsi pystyy niin paljon terrorisoimaan toisten puistossa käyntiä.

On menossa neurologille tämän vuoksi. Ei ole normaalia eikä mikään määrä ennakointia, puuttumista jne. auta.

nyt 5 ja 3 eivät kumpikaan ole tönimistä harrastaneet enkä ole huomannut lähipiirissä muillakaan esiintyvän. Kyllä kai 4v pitäisi jo jotain ymmärtää muiden kohtelusta ja miten käyttäydytään.

4-vuotias tönäisee ilman syytä kesken leikin toista ja sitten jatkaa leikkiä kuin mitään ei olisi tapahtunut? Vai pitäisikö huolestua em. käytöksestä?

pystyy itsesäätelyyn ja tunteidensa hallintaan? Kun VOiko 4-vuotiaalta edellyttää, ettei hän suuttuessaan töni toisia? Pojat näyttävät aika herkästi nahistelevan keskenään ja tönivän, vai kuvittelenko vain?

osata olla tönimättä. Jos lapsi hyvin harvoin ei pysty hallitsemaan itseään ja tönäisee, pitää ymmärtää tehneensä väärin.

Meidän 3-vuotias tönii päiväkodissa pienempiään. Kotona ja pihaleikeissä tätä ei ole, mutta päiväkodissa kyllä. Ja aina nimenomaan pienempiään. Aika turhalta tuntuu enää hoitopäivän jälkeen ottaa asiaa puheeksi, kun lapsi koko ajan vaihtaa puheenaihetta. Syyksi tönimiselle sanoo korkeintaan sen, että toinen oli tiellä. Ahdistaa, harmittaa, hävettää ja surettaa, varsinkin kun yksi päiväkodin hoitajista ilmoittaa tapahtuneista aina melkoisen ei-rakentavasti. Pelko on kova, että lapsesta tulee ei-pidetty henkilökunnan tai kavereiden suunnalta.



Lapsi on ainokainen, mutta ei lellitty kaiken keskipiste. Kotona on rajat ja rakkautta, kaikkea ei saa mitä haluaa, ja pahan tekemisestä tulee puhuttelu ja tarvittaessa jäähyä. Päiväkodissakin istuu tönimisen takia vähän väliä jäähyllä. Tietää ettei saa töniä, pyytää anteeksi - ja hetken päästä tönäisee taas.



On parempia päiviä ja huonompia päiviä, niin kuin meillä kaikilla. Töniminen alkoi ensimmäisen kerran heti kun lapsi päivähoidossa aloitti, eikä vielä juurikaan osannut sanallisesti ilmaista itseään. Nyt puhuu paljon, koko ajan ja selvästi, eli ei luulisi enää siitäkään olevan kiinni.

Ahdistaa, harmittaa, hävettää ja surettaa, varsinkin kun yksi päiväkodin hoitajista ilmoittaa tapahtuneista aina melkoisen ei-rakentavasti.

Kyllä kolmevuotiaiden hoitopäivän aikaiset kahnaukset pitää hoitaa päiväkodissa. Noin käyttäytyvä hoitaja vaikuttaa aika ammattitaidottomalta, kannattaa varmaan kysyä opettajalta, missä mennään. Itse olen vastaavissa tilanteissa kysynyt, että eikös tuo ole normaalia ikätasoista käytöstä, johon päiväkodin kyllä työntekijöiden pitäisi osata puuttua.

Meidän 17-päisessä sudenpentulaumassa lapset (7-9v), pojat eritoten, nujuavat, tönivät ja haastavat painiin toisiaan ihan jatkuvasti. Ihan normaaleilta lapsilta nuo vaikuttavat...

Kyllä kolmevuotiaiden hoitopäivän aikaiset kahnaukset pitää hoitaa päiväkodissa. Noin käyttäytyvä hoitaja vaikuttaa aika ammattitaidottomalta, kannattaa varmaan kysyä opettajalta, missä mennään. Itse olen vastaavissa tilanteissa kysynyt, että eikös tuo ole normaalia ikätasoista käytöstä, johon päiväkodin kyllä työntekijöiden pitäisi osata puuttua.

Näinhän se menee, tai ainakin pitäisi mennä. Varmasti onkin hankalaa ja ottaa päähän toistuvasti puuttua tönimiseen, mutta muut hoitajat sentään pystyvät jokaisesta päivästä sanomaan jotain positiivistakin. Kyllä se mielen aika matalaksi vetää, kun saa kuulla että päivä on ollut erittäin huono ja pienemmät jo pelkäävät meidän lasta. Ymmärrän ihan täysin sen että töniminen on ongelma ja ehdottomasti se on tapa josta pitää päästä eroon, mutta ei hyvänen aika pikkulapsi voi olla niin läpeensä paha ettei mitään hyvää sanottavaa löydy.

4v tyttö ei töni eikä lyö PAITSI silloin jos häntä tönitään tai lyödään.



Silloin olen aina torunut ja vaatinut anteeksipyyntöä ihan samalla lailla kuin siltä ensiksi tönineeltä.



Joskus mietiskelen että onko se takaisin töniminen "pienempi paha" mutta laitan kummatkin aina pyytään anteeksi toisiltaan tasaväkisesti.

Ainokaisen ja pitkällä ikäerolla olevat ovat useammin toisten tuuppijoita. Saavat usein hallita myös kotona.

mikä diagnoosi :D

Varmasti onkin hankalaa ja ottaa päähän toistuvasti puuttua tönimiseen,

Ei se tönimiseen puuttuminen varmastikaan ole päivän kohokohta, mutta se on ihan normaalia työtä päiväkodissa siinä missä vaikkapa kakkavaipan vaihtaminen. Ei siihen pidä suhtautua noin negatiivisesti, vaan ottaa yhtenä työtehtävänä muiden joukossa.

mulla vasta 3-vuotias poika ja häntä tönitty tyyliin päivittäin pk:ssa.



Ehkä tempperamenttieroja, poikani on fyysisesti lahjakas, mutta ei kovin fyysinen. Ei lähde tappeluun muiden kanssa. Siskon kanssa painivat kyllä "iloisessa hengessä". Meillä nollatoleranssi kaikkiin fyysiseen (lyömiseen, tönimiseen jne.) kotona ja olen sanonut pk:ssa, että poikani tietää sen, ja häntä voi rangaista.

Meillä siis joutuu jäähylle heti, kun fyysisesti tekee jotain ikävää, jopa se 1-vuotias tyttö.



Ihan normaali, villi 3-vuotias (tai ehkä jopa normaalia energisempi), mutta ei toisia kohtaan.



Meillä kyllä halitaan paljon jne. mutta oon yrittänyt pienestä asti opettaa, että toisille ei tehdä mitään, mikä ei tunnu itsestäkään hyvältä.



Luulen siis, että eri tempperamenteista ja myös kasvatuksesta johtuu, että toiset tönivät ja toiset eivät. Samoin muista taidoista, pystyykö sanomaan asioita jne.



Olen myös opettanut pojalleni, ettei kaikkea kannata ottaa niin vakavasti. Nyt rupesin miettimään, että pitäskö opettaa se tappelemaan ;)

että pihan viidestä pojasta kolme töni toisiaan koko ajan 4-vuotiaana, ja yksi töni painileikeissä. Eli viidestä yksi on sellainen, että ei lähtenyt tönimisiin mukaan. Pari poikaa taas oikein nautti siitä tönimisestä ja muusta tappelusta. Nyt ovat 6- ja 7-vuotiaita eivätkä enää paljon töni, paitsi sovituissa leikeissä, kuten kukkulan kuningas tms. Yhdelläkään pojalla ei ole todettu mitään neurologista vikaa eikä ole tutkittukaan. Paitsi sillä, joka ei töni, mutta hänkin on neurologisesti normaali tai ainakaan ei mitään diagnoosia saanut.