Mistä tietää pettääkö mies vai ei?!

Usein puhelinkäyttäytyminen muuttuu: mies (tai nainen) alkaa varjella puhelintaan ja alkaa käyttää sitä paljon aiempaa enemmän: lähettelee tekstiviestejä, saa tekstiviestejä... Ja poistelee niitä sitä mukaa puhelimestaan ja pitää huolta, ettet vastaa hänen puhelimeensa tms. Toinen vastaava kanava on meili. Eli hän saattaa istua koneen ääressä enemmän ja säpsähtää, jos tulet yllättäen olkapään taakse. Hänellä on oma sähköpostisoite (esim. suomi24, jippii, yahoo tms.), josta et ole ennen ollut tietoinen. Hän viihtyy töissä pidempään. Ei vastaa puhelimen soittoon yhtä nopeasti kuin ennen (palaa vaikka parin tunnin päästä asiaan). Alkaa tulla työmatkoja... Hän on usein ajatuksissaan, ärsyyntynyt, seksi kiinnostaa joko älyttömästi tai sitten ei lainkaan... Pieniä vinkkejä on paljon. Mutta nämä voivat olla myös ihan viattomia juttuja, eli varma voit olla vasta, jos mies jää ns. rysän päältä kiinni tai löydät jonkun seksipitoisen viestin puhelimesta tai sähköpostista. Ennen kuin alat salapoliisiksi, mieti, haluatko todella tietää...

Jos vielä vaistosi sanoo, että toinen on, olet todennäköisesti oikeassa. Olo voi tuntua jopa ihan fyysisenä pahana olona. Näin tietysti edellyttäen, ettet ole muuten vainoharhainen, pettämistä aina epäilevä;)

Mutta mistä saan varmuuden, että pettää? Tää tunne on niin raastavaa! Ja tosiaan alkaa olemaan jo fyysistäkin. Enkä mielestäni ole vainoharhaista tyyppiä ja nykyisessä tilanteessa en tunne edes mustasukkaisuutta, kun huonosti on mennyt jo niin kauan ja itse melko väsynyt sujumattomaan parisuhteeseen.



Haluaisin vain tietää onko miehelläni jotain meneillään jonkun toisen kanssa. Kysynyt olen tosiaan suoraankin, mutta vastaus on epämääräinen (oma tulkintani) ei. Eli aikas pattitilanne.

siis ihan kuin tuolla ylempänä olisi joku minun miehestä kertonut. Täysin pitää merkit paikkaansa. Olen muutaman viestin päässyt lukemaan, mutta mies kieltää suhteen. Olen puhunut erostakin, mutta ei sitä tahdo. Tiedän millasta sinulla on kun joudut miettimään asiata.

Olen tosi surullinen sun tilanteesta! Itse olin vastaavassa tilanteessa 10 vuotta sitten. Meillä ei tosin ollut lapsia

Olin epäillyt suhdetta jo jonkin aikaa, kunnes runsas vuosi suhteen alkamisesta mies jäi rysän päältä kiinni.

Merkkejä oli: suurimpana se NAISEN VAISTO. Tosin näin jälkikäteen on helppo sanoa, et mitäs minä sanoin, pettihän se. Okei okei. Olisin voinut olla väärässäkin. en ollut.

Niitä merkkejä... mies alkoi pestä pyykkiä hurjasti (älkää naurako, tää on totta) eli piti pestä lemmenjäljet kalsareista. Heh. Nyt naurattaa mut arvatkaa naurattiko kun tongin pyykkikoria. ei naurattanu ei.

Sit mies alkoi olla kireä kuin viulunkieli, tuli myöhässä töistä kotiin joka päivä, kännyköitä ei silloin paljoa vielä ollut, joten en osaa sen käytöstä sanoa juurikaan, alkoi ottaa olutta vähän joka ilta, ei kestänyt kaksinoloa mun kanssa ollenkaan, seksi alkoi muuttua ihan oudoksi (anaalia yms ihan " uutta" olis halunnu) , Tässä nyt ihan tälläsiä konkreettisia ja vähän ehkä yököttäviäkin juttuja...



Kannattaa miettiä, haluatko todella tietää ja MITÄ SITTEN JOS hänellä on suhde. Mitä sitten tapahtuu. Mieti se valmiiksi. Mitä sitten teet? annatko kenkää, haluatko selvittää ja yrittää vielä jne. Mä olin sitä eron surutyötä tehnyt koko vuoden ja kun se totuus isko silmille, OLIN VALMISTAUTUNUT. mies ei ollut. ei vieläkään varmaan tajua mistä ja miten jäi kiinni jne.



Voimia!

että omaan naisen vaistoonkin voi jossain määrin luottaa, koska oikeasti on alkanut tuntua siltä, että alan olemaan jo vainoharhainen.

Se minkä tässä jokin aikaa sitten tajusin, oli se että mahdollinen suhdehan on voinut alkaa jo paljon aikaisemmin kuin olen ymmärtänytkään. Tai sitten se voi olla jo ohikin.



Kaikista mahdollisista merkeistä olen just alkanut epäilemään. Esim. viimeisimmän baari-illan jälkeen oli poistanut kännykästään kaikki muut viestit paitsi minulta tulleet. Eikä todellakaan ole sitä tyyppiä joka aina poistaa viestit ne luettuaan. (Tiedän, toisen kännykkään ei saisi kajota.) On myös alkanut osoittamaan tyytymättömyyttään meidän väliseen seksiin ja sanomaan miten minun pitäisi pukeutua ja " vietellä" . Myös on pohtinut kovasti ollaanko onnellisia ja miten asiat voisivat olla paremminkin. Ja kuitenkaan ei (ainakaan minun mielestäni) ole itse valmis tekemään mitään asian eteen. Ei pysty edes koskettamaan. Toisaalta on alkanut yhtäkkiä kiinnittämään hirveästi aikaa lapsemme kanssa, jo siinä määrin, että näen ettei se ole luonnollista olemista, vaan jotenkin kovin teennäistä.



Nämä nyt taas on tietty vaan niitä omia tuntemuksia, mutta kuitenkin.



Olen myös varautunut siihen, että mitä jos tosiaan selviää, että hänellä on suhde toisen kanssa. En kuitenkaan osaa tarkalleen sanoa, että miten siinä tilanteessa toimisin, haluaisinko jatkaa vai en. Paljon riippuisi miehestänikin ja siitä mitä hän haluaa. Olen kuitenkin valmiiksi miettinyt eroakin ja kaikkea siihen liittyvää, jopa käytännön järjestelyineen. Kuitenkin halauisin tietää, koska tämä nykyinen tilanne on niin raastava.

Ymmärrän tuon halusi tietää onko asioissa ja epäilyksissäsi perää. Muistan sen turhautumisen tunteen, kun tuntui että takoo päätä seinään kun toiseen ei saanu mitään otetta, etääntyi ja tietysti kun kysyin asiasta niin raivostui ja kielsi kaiken.

Ehkä kaikkein eniten mua helpotti se TIETO siitä, että en olekaan hullu ja vainoharhainen (kuten mieheni minua syytti) vaan olin ihan OIKEESTI vaistonnut asian laidan. Se tieto helpotti ja satutti tietysti älyttömästi myös.

Mutta meidän tilanne ainakin oli sellainen, että se suhde olis loppunut ennen pitkää jokatapauksessa, nyt vaan sain konkreettisen " syyn" hakea eroa. Jälkeenpäin äitini sanoi, että oli kuin olisin puhjennut kukkaan kun erosin! Siis suhteessa mut oli latistettu ja alistettu henkisesti niin lyttyyn että mun eläminen meni vaan siihen toisen kyttäämiseen ja mielistelyyn. Ja sehän on loputon suo... mitä enemmän mielistelet jne. sitä enemmän se toinen haukkuu ja ylenkatsoo. Sain viimeinkin tilaa hengittää ja olla oma itseni.

Tuosta tapahtumasta tosiaan on kymmenen vuotta aikaa ja ikä tietysti on tuonut tietynlaista " suvaitsevaisuutta" siihenkin asiaan. Siis että JOS tuo tapahtuis nyt niin en olis samantien hakemassa eroa. Ihmiset tekee virheitä ja joskus vaan käy niin, että kun antaa pikkusormen ja vähän vaan leikittelee jne. niin se viekin mukanaan vaikkei tarkoitus olisi ollutkaan. En nyt halua puolustella tms. mutta totean vain, että

sen(kin) asian yli voi päästä. Ja uskon ja tajuan nyt, että miehelläni on tarvinnut myös olla tosi tosi kurja olo elää jatkuvassa valheessa. Kyllä sellainen syö ihmistä. Siis tietty jos on " krooninen pettäjä" niin sit ehkä on eri asia.

No, tässä taas näitä mietteitä...



ps. ehkä sen " neuvoksi" teille antaisin: istuta se miehes vaikka keittiön pöydän ääreen, älä huuda tai raivoa, vaan ihan asiallisesti juttele asiasta. Mä sanoin silloin että JOS sulla on joku toinen, niin mieti nyt. Sä et voi meitä molempia pitää, vaan sun pitää valita. Annoin tavallaan tällä tavalla miehelle " tilaisuuden" hoitaa se toinen juttu loppuun hienosti... ja annoin hänen ymmärtää, että jos nyt sen lopetat meillä on mahdollisuus jatkaa. No, meillä kävi huonosti kuitenkin.

Ja muistan silloin sanoneeni, että näin tämä ei voi jatkua. Mä en halua elää tälläisessä suhteessa joten tilanteen pitää muuttua. Ja yritä jotenkin korostaa sitä vielä, että ajattelis nyt tarkkaan mitä kaikkea voi menettää jos jää kiinni; sut, lapsen, kodin, ystävät (koska ne aika herkästi hylkää pettäjän) . Eli hänen on oltava valmis alkamaan kaikki alusta sitten jonkun toisen kanssa. Onko hän valmis siihen?

Tätä juttua nyt vissiin riittäiskoko illaks... Kiitos jos jaksoit lukea!

Erityisesti sinulle, mamma 69, neuvoista ja ajatuksista. Ovat niin samankaltaisia ajatuksia omieni kanssa. Ja nimenomaan toi, että eniten varmaan tässä tilanteessa tuntuisi helpottavan ylipäätänsä tieto siitä ettei ole itse vainoharhainen.



En tosiaan tiedä mitä tekisin ja miten liittomme tulevaisuuden kannalta toimisimme jos tuntemukseni osoittautuisivat oikeiksi. En automaattisesti ajattele, että se johtaisi eroon. Toisaalta meillä on ollut aikaisemminkin kaikenlaisia ongelmia ja voisi olla itseni kannalta paras ratkaisu jos tämä päätyisi eroon. Niin kuin itse kirjoitit, niin luulen, että olisin sen jälkeen ihan eri ihminen, vapautunut ja helpottunutkin.



Kuitenkin se, että on yhteinen lapsi, pistää miettimään asiaa ei vain itsensä näkökulmasta.



Raastavaa tämä joka tapauksessa on. Kun huomaa miten toinen tuntuu päivä päivältä etääntyvän yhä kauemmaksi, eikä sille voi itse tehdä mitään. Käyttätyminen minua kohtaan on muuttunut täysin välinpitämättömäksi ja kylmäksi. Olen ajatellut, että annan miehelleni nyt aikaa enkä edes painosta utelemalla tai yrittämällä puhua. Toisaalta se oli hyvä vinkki istuttaa pöydän ääreen rauhassa ja kertoa JOS sulla on joku toinen -tyyliin.



Huh huh. Omat tuntemukset alkaa olla jo ihan fyysisiä ja sydämestä puristaa. Ja tiedän etten tätä tilannetta enää kovin pitkään jaksa, ainakaan selväjärkisenä.

Olen vaistonnut jo pidemmän aikaa, että miehelläni ei ole " puhtaat jauhot" pussissa. On jäänyt kiinni ensimmäisen kerran jo esikoista odottaessani salaisesta yhteydenpidosta naiseen, jota väitti " hyväksi ystäväksi" . Minulle ei ollut heidän ystävyydestään kertonut koko suhteemme aikana, joka on mielestäni siksi aika ristiriitaista. Joo, asia sovittiin ja mies vannoi, ettei enää tekisis niin. No sama toistui kuitenkin uudestaan, samalle naiselle oli tekstaillut ja soitellut. Yhdessä miehen lähettämistä vieteistä luki " please, älä soita nyt! Soitan sinulle huomenna töistä!" Minullakin on miespuolisia ystäviä, joista olen rehellisesti kertonut jo suhteen alussa, ettei tulisi minkäänlaisia väärinkäsityksiä ja sallin sen myös miehelleni, jos niitä olisi. Mutta tästä naisesta ei ole minulle mitään maininnut, vaan olen sen saanut selville, kun vilkaisin miehen puhelinta. No tämäkin asia sovittiin TAAS ja mies taas lupasi ettei enää pelleile suhteen kustannuksella. Viime viikolla kuitenkin löysin hänen puhelimestaan taas todisteita...Tällä kertaa oltiin otettu yhteyttä naiseen deittipalvelun kautta keskellä yötä. Mies ei sinä yönä ollut kotona, vaan kaverinsa luona. Viestissä oli vastattu jollekin naiselle " voin tulla käymään jos haluat" ja mukana oli mieheni puhelinnumero. Että semmosta! Nooh, kun vaadin sitten selitystä asialle mies vaan vähätteli koko asiaa ja sanoi sen olleen pelkkää pilaa. Haluasin kyllä uskoa, mutta jokin minussa kyllä sanoo ettei se ehkä kuitenkaan niin ole! Aika outoa pilaa minusta! Vai onko minusta tullut vainoharhainen?? Meillä kuitenkin on lapsi, mies on töissä aamusta iltaan oli sitten viikonloppu tai arki, yhteistä aikaa ei ole koskaan ja sitten mies kuluttaa ne vähäisetkin aikansa tuommoista harrastaessa, jo kolmekymppiä käyvä perheellinen mies! Asiasta ei olla enää sen kummemmin puhuttu, mies kai luulee että uskon taas ja helpollapa päästiin, vaikka tämä asia kalvaa mieltäni koko ajan. Kertokaas hyvät ihmiset mitä ihmettä teen ja mihin tässä ollaan menossa?!?

te voitte uskoa noita miestenne selityksiä. Ja vaikka olisikin pilaa, niin kuka helkutti rupeaa muka pilailemaan suhteensa kustannuksella tuolla tavoin. Mulle riittäisi jo tuollaiset yhteydenotot.



Mä en paljon joutuisi miettimään mitä tekisin tuollaisessa tilanteessa. Mun mies on aina sanonut, ettei ikinä uskaltaisi riskeerata yhdessäoloamme pettämisellä, koska tietää saavansa lemput siltä istumalta. Ja jos hän joskus sille tielle erehtyy, niin silloinhan hän on tietoisesti ollut valmis luopumaan minusta, joten valinta on ollut hänen.

Suffeli72:

te voitte uskoa noita miestenne selityksiä. Ja vaikka olisikin pilaa, niin kuka helkutti rupeaa muka pilailemaan suhteensa kustannuksella tuolla tavoin. Mulle riittäisi jo tuollaiset yhteydenotot.

Mä en paljon joutuisi miettimään mitä tekisin tuollaisessa tilanteessa. Mun mies on aina sanonut, ettei ikinä uskaltaisi riskeerata yhdessäoloamme pettämisellä, koska tietää saavansa lemput siltä istumalta. Ja jos hän joskus sille tielle erehtyy, niin silloinhan hän on tietoisesti ollut valmis luopumaan minusta, joten valinta on ollut hänen.

Suffelille: Ihan tosiaan omasta kokemuksesta sanoisin, että on helpompi uskoa valheita ja selityksiä kuin tosissaan uskoa, että toinen vois olla niin kaksnaamainen että pelais tollasta venäläistä rulettia vaimon selän takana. Ja että voiko kukaan olla niin ilkeä ja paha, että tahallaan haluaa pahoittaa vaimon mielen. Sitä kun toista rakastaa, niin haluaa aina uskoa vaan ne hyvät asiat ja uskotella itselleen et eihän toi MUN mies nyt sellasta mulle tekis. Sitä tulee tavallaan sokeaksi sille tilanteelle. Kaikkeen tottuu- sanotaan :)

Hmm...ja sekin, että annan kenkää heti jos petät- asenne on helppo tavallaan etukäteen miettiä mut sitten kun se tilanne on kohdalla, niin vaakakupissa painaa niin monet asiat varsinkin jos on yhteinen lapsi. Se ei ole niin mustavalkoista että jos petät - lähdet. valitettavasti.

Ja kaikille muillekin asian kanssa painiville: Jos nyt se omalle kohalle osuu niin Se sattuu hel..tisti ja tuntuu että koko elämältä romahtaa pohja pois - mutta siitä selviää hengissä!! Uskokaa mua!

Halusit mielipidettä ja saat minun mielipiteeni.



Kun luin viestisi en voinut kuin pyöritellä päätä ja ihmetellä kuinka kaiken tuon naisten vokottelun ja pettämisen jälkeen vielä jaksat uskoa miehesi puheita ja lupauksia muuttumisesta. Minusta hän pitää sinua jo pilkkanaan! Tiedät varmasti itsekin, että hän vokottelee toisia koko ajan ja käy vieraissa, mutta uskottelet ilmeisesti itsellesi kaiken olevan hyvin, koska teillä on vauva ja perhe. Minusta miehesi ei kyllä arvosta sinua ja lasta pätkän vertaa, vaan olette hänelle se kiiltävä julkisivu ja " happy family" .



Lopuksi sanoit, että mies on töissä arkena ja viikonloppuna " aamusta iltaan" . Luettuani viestisi ensimmäisenä tuli mileeni, että uskotko tosiaan hänen olevan aina töissä? Et kai ihan oikeesti? Vanha pettäjän virsi... Teeppäs pari kertaa testisoitto arkena ja viikonloppuna työpaikan LANKALUURIIN niin voin lyödä vetoa, että ei ole töissä vaan vapaalla ja luvattomilla teillä. Ja jos joku sen työkaveri vastaa, niin kysyt viattomasti, että mahtoikohan " Reiska" tulla siellä käymään nyt illalla, kun sen känny ei vastannutkaan.



Lisäksi sanoit:" Mies ei sinä yönä ollut kotona, vaan kaverinsa luona. Viestissä oli vastattu jollekin naiselle " voin tulla käymään jos haluat" ja mukana oli mieheni puhelinnumero." Siis luuletko, että se oli kaverin luona? Eiköhän ollut sen naisen luona!



Anteeksi, jos tekstini on tylyä, mutta halusin vain aukaista silmäsi!

Itse asuin joskus muinoin pettäjän kanssa ja vaikka viimeiseen asti halusin uskoa sen selitykset oudoista menoista ja miksi kännykkään ei vastattu jne niin silti sisimmässäni tiesin, että jotain pahaa tapahtuu. Sitä vaan halusi uskoa siihen suhteeseen! Ja ehkä minäkin pelkäsin sitä hetkeä kun totuus miehen pettämisestä paljastuisi ja mitä sitten tapahtuisi. No, exäni jäi kiinni ja minä pakkasin tavarani 10 minuutissa ja muutin pois. Hyi että kuvotti pitkään, mutta parempi näin.



Mieti haluatko tosiaan jakaa miehesi tois(t)en nais(t)en kanssa? Eipä ne niitä vaan tukasta silittele! Elämää on huonon parisuhteen ulkopuolella ja kunnollisia miehiäkin löytyy - eikä se kolmen kympin ikä uskolliseksi pelkästään muuta!

Otin asian taas eilen illalla ylös ja kerroin kuinka vaikeaa minulla on olla kun luotto on taas mennyt ja vaikka kuinka olisi pila niin suhteen kustannuksella pelleilee (mitä se nyt sitten onkaan?) ja ottaa yhteyttä nuissa merkeissä toiseen naiseen. Mies hermostui taas ja sanoi, että " tää on vaan sun sairaus" -" oot sairaalloisen mustasukkainen!" Eikä ollut eka kerta kun noin sanoo. Haukkuu minua mielipuoliseksi kun en usko ja minulla on päässä vikaa. Ennen olen jopa uskonut hänen puheita ja todellakin miettinyt sitäkin asiaa, että olenko minä se sairas. Ja lopulta niin uskoo itsekin, että minussa se vika on ja minun " kuvitelmissa" . Alan olemaan henkisesti aika lopussa...

Usein näissä jutuissa kannattaa luottaa omaan maalaisjärkeensä: jos alkaa vaistota, ettei kaikki ole suhteessa ok, ja jos mies alkaa vaivihkaa tehdä asioita uudella tavalla (puleerata itseään, ostaa kasapäin uusia vaatteita jne.), todennäköisesti jotain on tekeillä.



Kuten joku aikaisemmin totesi, kannattaa ensin miettiä, haluaako oikeasti tietää, miten asia on. Vasta sitten on hyvä ryhtyä selvittämään faktoja: kännykän tutkiminen, visa-laskujen ja tiliotteiden selailu auttaa kummasti eteenpäin, niistä löytyy yllättävän paljon tietoa, kun yhdistelee päivämääriä yms ;-).



Yllättävän helposti asioita saa selville. Yöpoissaolot on jo selvää pässinlihaa, ei kannata ostaa väitettä kaverin luona nukkumisesta...



Monesti tuntuu, että me naiset olemme liian tunteellisia ja luotamme puheen voimaan: kunhan asiat vaan puhutaan puhkia ja niitä vatvotaan tarpeeksi pitkään ja hartaasti, tilanne korjaantuu. (Tehdään sopimuksia uskollisuudesta jne.)



Kornia kyllä, mutta tuntuu vain siltä, että monet miehet (eivät tietenkään kaikki) antavat mennä kaiken toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos - tietysti he puolisolleen nyökyttelevät ja lupaavat muuttua, ja entinen meno jatkuu.



Tietyllä tavalla kaikkien petettyjen olisi hyvä kovettaa itsensä ja ryhtyä elämään itselleen ja lapsille, jos sellaisia on - päättää sitten erota tai ei. Kaikilla meillä kai vain on yksi elämä, eikä ketään, sitä miespoloakaan, voi sitoa johonkin, mihin hän ei itse halua tulla sidotuksi. Oikeasti ei kannata mennä liian syvälle tunteiden kiemuroihin, vaikka petetyksi tuleminen on kurjaa ja tunne aluksi jalat alta vievän kamala. Huumori auttaa, varsinkin nauraminen on sielulle hyväksi! (vaikka siltä ei ihan sillä sekunnilla kun asia selviää, unnukaan...)

Älä usko tuota sinä olet sairas hölynpölyä!!! Ihan totta. Meillä myös loppuaikana meni tuollaiseksi, minä epäilin pettämistä ja etsin todisteita, kun löysin jotain, miehen ainoa kommentti oli että olet sairas, mene hoitoon, tarviit lääkkeitä ja lopulta alkoi itsestäkin tuntumaan, että olenko todella niin sekaisin. tuollaisilla puheilla mies vaan kääntää huomion pois itsestään. Koita löytää sellaisia todisteita (siis jos todella haluat saada totuuden selville) että voit olla aivan varma ja vasta sitten esität asiasi miehellesi.



Itse otin loppujen lopuksi yhteyttä tähän toiseen naiseen jonka numero oli mieheni puhelimessa ja hän tunnusti kaiken todeksi. Tämän jälkeen miehenkin oli pakko tunnustaa. Sitä ennen hän ei tunnustanut mitään, vaikka soitteli naiselle, tuli myöhempään töistä kotiin, yms yms yms. Eli älä luota siihen että mies tunnustaa heti kun epäilet jotain. Viimeiseen asti kielletään kaikki, kunnes selkä on kirjaimellisesti seinää vasten. Ja ikävä kyllä se oma tuntemus siitä että kaikki ei ole kunnossa on usein oikea. Luota itseesi ja siihen että tunnet miehesi ja vaistoat jos joku on huonosti ja varsinkaan älä suostu hyväksymään tuollaista sinuun kohdistuvaa nujertamista ja haukkumista!