Lue keskustelun säännöt.
Nelivuotiaalla tytöllämme on mielikuvitusystävä nimeltä Memme.
31.01.2012 |
Ollut jo parisen vuotta.
Eilen tyttö sanoi veljelleen "Si, se tarkottaa kyllä". Veli kysyi mistä sisko sen tietää, niin tyttö sanoi "Memme kertoi".
Äsken tyttö kertoi, että Memmellä on tänään päällään paita ja housut, jossa on sydämiä ja kukkia.
Onko teidän lapsilla ollut mielikuvitusystävää johon lapsi oikeasti tuntuu uskovan? Mitä lapsenne kertoo tuosta ystävästään?
Kommentit (37)
kaverit mielikuvituksen tuotteeksi. Kyseessä on melkein aina jonkun lapsen henki (enkeli), joka haluaa olla lapsen seurassa. Joko opettamassa, suojelemassa tai muuten vain leikkimässä.
Yleensä lapsi lakkaa näkemästä näitä enkeleitä noin 5 vuoden iässä. Joten sinun kannattaisi nyt kysellä paljon tuosta "näkymättömästä" tytöstä ja kirjoittaa ne ylös.
Lapsellesi tuo tyttö on todellinen, äläkä aliarvioi lapsesi näkemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaverit mielikuvituksen tuotteeksi. Kyseessä on melkein aina jonkun lapsen henki (enkeli), joka haluaa olla lapsen seurassa. Joko opettamassa, suojelemassa tai muuten vain leikkimässä.
Yleensä lapsi lakkaa näkemästä näitä enkeleitä noin 5 vuoden iässä. Joten sinun kannattaisi nyt kysellä paljon tuosta "näkymättömästä" tytöstä ja kirjoittaa ne ylös.
Lapsellesi tuo tyttö on todellinen, äläkä aliarvioi lapsesi näkemistä.
No aika jännä hahmo on ollut sitten eläessäänkin esikoiseni mielikuvitusystävä, joka oli nimeltään Työpomo, ja jonka kanssa lapseni puhui puhelimessa jatkuvasti. Tuo työpomo oli rakentanut lähes kaikki lähiseutumme rakennukset. Ja hänellä oli tytär, jonka nimi oli Ruotsinjalka ja poika nimeltä Suomenpoika.
mikäs se meidän pahantekijä sit oli, piru vai?
:D t. se jonka lapsella oli kaksi mielikuvitusystävää
Olen joka lapsen kohdalla odottanut sellaista, kun joka paikassa toitotetaan, että se kuuluu kehitykseen ja melkein jokaisella sellainen jossain vaiheessa on.
Olenkin pohtinut, että lapsimäärämme saattaa olla syynä mielikuvituskavereiden puutteeseen. Kun ympärillä on neljä sisarusta, ei varmaan ole enää tilaa yhdellekään mielikuvituskaverille?
että henkiä.
Meidän tytöllämme (3-vuotias) on myös mielikuvituskaveri. Kissa nimeltä Timo. Kun kysyn minkä värinen Timo on, on tämä välillä ruskea, jossa valkoisia pilkkuja, välillä sininen, jossa punaisia raitoja. Milloin mitäkin.
Leikkii usein Timon kanssa, kun on tylsää. Välillä puhelee tälle, välillä leikkii hippaa tai piilosta. Joskus Timo tulee autoon mukaan, mutta jos lähdemme johonkin reissuun esim. mummolaan niin Timoa ei ole koskaan näkynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ehkä sisarusten määrästä ole kiinni.. meillä kuusi alle kouluikäistä ja kkolmanneksi nuorimmalla ollut n. 1,5-vuotiaasta alkaen mielikuvitusystävät "Viikki" ja "leija". Tyttö on nyt kohta 4-v ja luonteeltaan selvästi taiteellinen, mutta myös välkky. Kertoo välillä jopa hieman "överiksi" meneviä juttuja noista kavereistaan ja nauttii, kun joku sisaruksista uskoo tai ihmettelee. Minusta kertoo vaan hyvästä mielikuvituksesta ja luovuudesta. Minulle on antanut jutuillaan ymmärtää, että on keksinyt hahmot itse. Viikonloppuna putousta katsoessa sanoi, että nuo hahmot on joku keksinyt niinkuin minä Viikin ja Leijan (.. on siinä nimillä heitetty...!)
Kilttipomo ja Tuhmapomo
No aika jännä hahmo on ollut sitten eläessäänkin esikoiseni mielikuvitusystävä, joka oli nimeltään Työpomo, ja jonka kanssa lapseni puhui puhelimessa jatkuvasti. Tuo työpomo oli rakentanut lähes kaikki lähiseutumme rakennukset. Ja hänellä oli tytär, jonka nimi oli Ruotsinjalka ja poika nimeltä Suomenpoika.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
välillä talo täynnä kavereita. Lapsi viihtyy valtavan hyvin itsekseen leikkien, kun löytyy aina sopivaa leikkiseuraa. Höpötys vaan kuuluu :)
Lapsi on fiksu 4-vuotias tyttö, joka on aina ollut kova leikkimään. Lapsi lisäksi usein kuvittelee olevansa satuhahmo ja saattaa muutaman tunnin leikkiä sitä. Siinäkin muut kuuluvat hahmot ovat hänen mielikuvitustaan.
joskus ennen kouluikää kaveri nimeltä Henri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli pienenä monta mielikuvituskaveria joiden kanssa tutkin luontoa :D
En koskaan kertonut vanhemmille heistä ja tajusin vasta vanhempana itsekin että minulla oli mielikuvitusystäviä.
Toisella on Bess, toisella Haha. Haha on kuulemma lomalla tällä hetkellä...
Eivät ole muutenkaan enää niin usein esillä, eniten ehkä silloin, kun lapset olivat 3-5-vuotiaita (ovat nyt jo koululaisia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta nyt on jo jäänyt pois. Se kaveri oli mukana kaikessa mukavassa n 2vuotiaasta 5 vuotiaaksi asti. Sille tapahtui niin paljon kaikkea, että perhepäivähoitajakin kerran kysyi tunnetaanko me oikeasti sen niminen, kun kaverin isä oli joutunut sairaalaan ja meidän poika oli ollut siksi kovin surullinen ja iloinen kun pari päivää myöhemmin isä parani ja pääsikin kotiin. Välillä kaveri sai uuden nimenkin, joten ei ne hoitajat heti keksineet kenestä on puhe, varsinkin kun tämä kaveri oli välillä vauva välillä 17 v ja kaikkea siltä väliltä. Kun meni päiväkotiin alkoi siellä kertoa mitä kaikkea on tehnyt.
pienenä mielikuvituskaveri, sen nimi oli Enne :) en itse muista tuota kaveria ollenkaan, mutta näin vanhempani ovat kertoneet. Enne jäi varmaankin pois kun pikkusiskoni kasvoi sen verran että hänen kanssaan pystyi leikkimään.
Naapurin pikkutytölläkin oli kaksi kaveria, Mörkö ja Mehujää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli mielikuvitusystävä kolmisen vuotta, sillä oli punaiset hiukset ja oli omaa tytärtä vuoden ainakin vanhempi, ja se oli tomera tyttö opettamaan mun tytölle asioita maailmasta, mitä kuuluu tehdä yms... joskus jopa raivostuttavan tietäväinen :D. Tämä Manna oli kerran lähdössä mummolareissuun mukaan, jolloin sanoin, että hänen pitäisi jäädä pois, ei mahdu kyytiin. Ja niin Manna jäikin kokonaan pois. Pari vuotta tästä, kun ajoimme autolla mummolasta, lapseni kysyi, vieläkö muistan Mannan? Vastasin muistavani, tytär naurahti, ja sanoi, että tuli takas! Huhheijaa, lapsi oli jo koulussa silloin. Sanoin, että ok, jos tulee käväsemään joskus, mutta ei voi enää jäädä meille.
neljävuotiaalla on mielikuvitusystäviä pitkä liuta. Touhuilevat keskenään aika ajoin ja erityisesti yksi kaveri on erityisen tuhma (ilmeisesti itsellään tekisi mieli tuhmuilla :D) Joskus ne on otettava kauppaan mukaan jne jne. Eivät hallitse elämää, eivätkä ole jokapäiväisiä. On ihan normaalia että tuon ikäisellä on mielikuvituskaveri. Joskus puheleevat keskenään yms.
Lapsellani on oikeitakin kavereita ja kaikilla heillä on myös mielikuvitusystävä. Mielikuvitusjuttuihin voi ihan hyvin mennä mukaan, mutta lapsen ehdoilla. Aikuisen ei pidä alkaa määräilemään mitä kaveri tekee ja mitä ei. Meillä on joskus menty mukaan hassuttelemalla esim. lapsi kysyy pilke silmäkulmassa, että juoksiko joku tästä ohi. Kerran vastasin tähän että joo, joku taisi kipaista ulos ovesta, kuka lie ollut. Tyttö hoksasi heti, että äiti on leikissä mukana ja naurua pidätellen juteltiin asiasta. Tytön ilme kyllä kertoo, että tietää asioiden ja kavereiden olevan keksittyjä, mutta kuvitteleminen ja leikkiminen heidän kanssaan on mukavaa. Näkymättömän kaverin kanssa leikkiminen rakentaa lasten minäkuvaansa ja he oppivat sen ansiosta paljon itsestään. Osalla kaveri on mukana muutaman kuukauden, osalla vuosia. Näkymättömän kaverin avulla lapsi rakentaa tervettä itsetuntoa, koska kokee hallitsevansa leikkiä ja pystyy ikään kuin määräämään leikin kulun.
Antakaa siis lastenne leikkiä ja kuvitella rauhassa, ovat terveitä :)
on poikani legendaarinen mielikuvitusystävä. Henriikka on ruohonleikkuri- ja harrikkakorjaaja Korsosta, perusti kuulemma poikani kanssa alan korjaamon, "virman", muutama vuosi sitten. Ovat olleet reissuhommissa "Apaniassa" ja "Danskassa", rakentaneet taloja ympäri maailmaa. Reissuja, kokemuksia ja tarinoita oli aikanaan kymmenittäin. Pikkuhiljaa Henriikka katosi ja nykyään poikani, nyt 5-vuotias, saattaa läpällä heittää Henriikasta tarinaa. Odotamme sitä päivää, kun hän tuo ensimmäisen tyttöystävän kotiin näytille ja esittelee, "äiti, tässä on ...Henriikka Mäkiläinen" :D Terkkuja tutuille, jotka tunnistivat ;)
joskus 2-4-vuotiaana mielikuvituskaverit nimeltä Manni ja Juulia. Ketään tuon nimisiä ei hoitopaikassa eikä naapureissa, kyselin myös hoitotädiltä, oliko jotain kirjaa luettu, joissa tuon nimisiä. Ei ollut, vaan täysin mielikuvituksen tuotetta. Poika lähinnä kertoi juttuja Mannista ja Juuliasta, mutta eivät ne mitenkään niin aktiivisesti elämässä mukana olleet. Poika muisti Mannin vielä äskettäin (8-vuotiaana) ja puhui läpällä, tajuten, että oli mielikuvitusta.
ainokaisella tytöllä joka täyttää pian viisi on ollut ainakin 2-3 vuotta mielikuvitusystävä Moni. Välillä tyttö on kertonut että ei Monin kanssa voi leikkiä kun se on kuollut. Muutaman päivän päästä se on taas herännyt henkiin ja leikit ovat jatkuneet.
mutta eivät nuo kuulosta siltä. Ovatko sitten jotain muita enkeleitä?
Itse en ole koskaan nähnyt mitään tällaisia enkä kuvitellut ystävää. Jeesukseen olen kyllä aina uskonut ja jutellutkin mielessäni Hänelle.
meillä oli kaksi joista toinen oli pahis, teki aina kaikki ne huonot jutut joista lapsi jäi kiinni ;)
toinen oli sitten enemmän kaveri ja sen kanssa keinuttiin leikkipaikalla jne seurusteltiin
pari vuotta kesti tuo vaihe, eskari-iässä jäi pois