Miten toimia kun 12v uhkailee muuttavansa isän luokse?

meillä onkin käytössä lähes vuoroasumista vastaava systeemi joka ei toimi koska kyseinen murkku unohtelee paljon esim. koulukirjojaan, siksi on pakko ollut rauhoittaa asumista enemmän jompaan kumpaan paikkaan. Tämä siis lapsen omaksi parhaaksi. Pitäisin kyllä itsenäni äitinä todella epäonnistuneena jos lapseni asuisivat pysyvästi pelkästään isällään. ap

jos lapsi asuisi isänsä luona? Isähän on myös lapsen vanhempi lapselle YHTÄ TÄRKEÄ kuin sinä. Ihmetyttää miksi koet olevasi tärkeämpi kun isä ja oletko myös sitä mieltä että muut äidit ovat epäonnistuneita jos ovat etävanhempia?

Olemme hyvissä väleissä ja kun tytär soittaa ns toisen tekemisistä toiselle soitamme aina ja keskustelemme ettei hän pysty pallottelemaan välillämme. AP

kun äitiä. Koen vaan itselläni olevan niin voimakkaat ns äidinvaistot etten ikinä luopuisi lapsestani. Ja kyllä pidän äitejä jotenkin, no outo on väärä sana en löydä oikeaa mutta minusta ei kaikki ole kohdallaan jos äiti "luopuu" lapsistaan.ap

kun äitiä. Koen vaan itselläni olevan niin voimakkaat ns äidinvaistot etten ikinä luopuisi lapsestani. Ja kyllä pidän äitejä jotenkin, no outo on väärä sana en löydä oikeaa mutta minusta ei kaikki ole kohdallaan jos äiti "luopuu" lapsistaan.ap

niin ei se ole isällekään helpompaa "luopua" lapsesta/lapsista. Mieheni on sen kerran joutunut tekemään ja voin kertoa että sydän on edelleen 10 vuoden jälkeen yhtä murskana. Meillä on 2 lasta yhdessä ja nyt jos ero tulisi niin luulen että jos erottaisin hänet meidän tyttärestä (tytär 2 v) niin tytär joutuis terapiaan ja iskä hautaan. Toista kertaa en usko tai itseasiassa tiedän ettei hän selviäisi siitä että häneltä viedään jotain niin rakasta. En ehkä itsekään ymmärtäisi tätä asiaa ellen olisi nähnyt tätä näin läheltä mieheni kannalta.

mikä helpottaa teidän arkea eikä sitä miltä sinusta tuntuu. Sanoit, että sinusta on outoa, jos lapset ovat isällä ja sinä koet epäonnistuvasi, jos lapsi muuttaa ymsyms.

Unohda hetkeksi omat ja muiden aatokset ja keskity teidän tilanteeseen.



Puhu tytölle asiallisesti, että ehkä tosiaan voisi kokeilla olla enemmän isällään. Ja jos sitten haluaa takaisin, voisi jo tyttökin miettiä asiaa tarkemmin, että mitä oikeasti haluaa ja onkohan se elämä isän luona tosiaan kivempaa kuin äidin. Jos todella vaan kyse yleisestä napista, niin sitten kestät sitä napinaa. Itse antaisin kyllä lapsen isän saada isomman osan tuosta kiukuttelusta vuorostaan..

Eikös 12-vuotiaalla ole jo ikänsä puolesta vapaus valita kumman luona haluaa asua? (En ymmärrä miksei vois olla jo nuoremmallakin)?

Puhu nyt ex-miehesi kanssa, että miten hoidatte homman. Haluaako tytön sinne joksikin aikaa kokeilemaan sitä hauskuutta vai osaatteko aikuismaisesti "liittoutua" ja selittää tytölle, ettei ole kiva uhitella sinulle, kun isi ei anna vapauksia sen enempää.





Et selvästikään pysty tätä yksin hoitamaan, kun mietit vaan noita outouksia. Naapureidenko mielipidettä pelkäät? Ei ihme, että tyttö uhkailee, hän ehkä alitajuisesti huomaa, että nuo perhe-elämän viihtyvyyden kannalta epäolennaiset sovinnaisuudet ovatkin sinulle ykkösjuttu arjessa. Siis sinun oletustesi mukaiset toimintatavat.



Tuskin lööppeihin joudut tyyliin "äiti antoi tytön asua isän luona" tms.

sitten annatte tytön olla isällään pidempään. Muttei mitään erivapauksia. Paitsi, jos todella haluat pitää lapset isästä erillään..

Saanko laittaa ihan kaikki rojut mukaasi?

Älä ainakaan missään nimessä ota itseesi ja ala kilpailla lapsen suosiosta! Yritä jaksaa olla aikuinen ja tukea lastasi tässäkin. Eikä lapsi tietenkään itse päätä asuinpaikkaansa.Varmasti tiivistä ja riittämätön olo, mutta ole lapsesi tukena äläkä mieti ensisijaisesti omia loukattuja tunteitasi.Tsemppiä!

jos mietit jotain naapureiden mielipiteitä. Hyvä äiti voit olla, vaikka lapsesi asuisikin viikot isällään. Tiedätkö että 12 vuotias saa jo päättää itse kumman luona asuu.

teini-iässä muuttaa isän luo asumaan. Outoa tai ei niin en minä lähtenyt kieltämään. Ei ollut siis mitään vanhemman hyppyyttämistä pienellä kiristyksellä vaan oikea toive ja miksi pitäisi kieltää.

Kysyin mitä teinille pitäisi sanoa kun puhuu tällaisia..siis edelleenkin tiedän että teinit tekevät näin eikä asumiskuvioihin olla tekemässä muutoksia. Sanoin vaan etten aijo lapsistani siksi luopua että teini huutelee että inhoaa mua ja haluaa muuttaa isälleen. En tajua miksi tämä tekee minusta epävarman ihmisen tms. Ap

Ei saa päättää vielä itse missä haluaa asua. Nuori haluaisi muuttaa minun luokseni asumaan mutta kun toinen osapuoli ei siihen suostu niin siihen se sitten jääkin. Jos haluan lapseni tänne ns. virallisesti asumaan niin joudun aloittamaan ison prosessin, asia viedään käräjäoikeuteen ja tehdään olosuhdeselvitykset kummastakin vanhemmasta jne. Vuosi siihen saattaa mennä ja useita tuhansia euroja rahaa. Että ei taida onnistua meiltä tuo homma :(

Niin tilanne rauhoittuu.

jos annat hänen muuttaa isällensä asumaan. Lapsen mielipiteen kuunteleminen on osa hyvää äitiyttä. Onko elämäsi tylsää, jos lapsesi asuisi viikot isällään. Onko sulla miestä, työtä tai harrastuksia?

Muutama vuosi meni äidin kanssa niellen pettymystä. En uskaltanut sanoa äidille mitään koska isä oli hänet hylännyt.



Sitten alkoi loppumaan äidin kanssa ymmärrys ja aloin puhumaan isälle muuttamisesta, aidosti TAHDOIN ISÄN LUOKSE!



Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää että lapsella on 2 vanhempaa eikä äiti ole "se oikea".

Minua ei kiinnostanut se että isi on kiva. Muistan ne riidat joita lapsena seurattiin ja isä oli yhtä kamala kuin äiti.

Rajoja äitikään ei juuri tehnyt, oli masentunut ja tahtoi miellyttää.



Minusta lapsella on oikeus tunteisiin, naurettavaa väittää että lapsi tahtoo vaan satuttaa. Eihän tahdo! En minä ainakaan olisi halunnut sanoa että tahdon isän luo.



Kaipasin isää. Eikä siksi että se on höllempi vaan siksi että se on isä jota kaipasin.

Kaipasin NIIIIIIIN paljon.

jos annat hänen muuttaa isällensä asumaan. Lapsen mielipiteen kuunteleminen on osa hyvää äitiyttä. Onko elämäsi tylsää, jos lapsesi asuisi viikot isällään. Onko sulla miestä, työtä tai harrastuksia?

jonain hitusen vakavampana kuin omalla isällään asumisen. Jos isä vielä asuu lähellä niin eshän voisi olal hyväkin idea.

että "Tervemenoa sitten vain. Soitanko heti isille? Mulle tulee kyllä kamala ikävä ja tuuthan sitten kuitenkin kylään?" Yleensä tässä vaiheessa uhkailu loppuu. Ja sittemmin on loppunut lähes kokonaan..



Tiedän tasan tarkkaan, että poika ei muuttaisi isällensä edes kirveellä. Eikä isänsä kyllä varmaan ottaisikaan...

Oma on nyt 8. Isä on syrjäytynyt eikä pysty huolehtimaan lapsen koulunkäynnistä yms. Jos näitä uhkauksia alkaa lapselta tulla niin isä olisi siitä niin otettu että haluaisi lapsen luokseen, vaikkei hänellä oikeasti ole mitään edellytyksiä huolehtia lapsesta kunnolla. Mikä siis neuvoksi? Ikävä kyllä neuvoja ei ole, mutta ymmärrän sua kyllä. Ite en ikipäivänä antais lasta isälle. Syy on yksinkertainen: olen 100% varma että lapsi saa paremman elämän ja tulevaisuuden jos asuu minun kanssani.