Miksi puhutaan aina alemmasta kipukynnyksestä jos jotakuta on sattunut joku asia ihan helvetisti?

Minulta on esimerkiksi murtunut käsi, enkä edes tajunnut, että vamma on niin vakava. Minusta se ei ollut kipeä.

Umpisuoli on päässyt puhkeamaan, koska en tajunnut olevani niin kipeä.



Monia muitakin juttuja on, joissa on ehtinyt tulla isompi vahinko, koska en reagoi kipuun niin herkästi.



Sanomattakin selvää, että en ole tarvinnut kipulääkkeitä synnytyksissä.

toisinaan. Olen esimerkiksi saanut urheilussa paljon ikäviä rasitusvammoja, koska kipu ei toimi varoituksena, että kohta on tulossa jalkaan esim. rasitusmurtuma.

Minulta on esimerkiksi murtunut käsi, enkä edes tajunnut, että vamma on niin vakava. Minusta se ei ollut kipeä.

Umpisuoli on päässyt puhkeamaan, koska en tajunnut olevani niin kipeä.

Monia muitakin juttuja on, joissa on ehtinyt tulla isompi vahinko, koska en reagoi kipuun niin herkästi.

Sanomattakin selvää, että en ole tarvinnut kipulääkkeitä synnytyksissä.

Minulta on esimerkiksi murtunut käsi, enkä edes tajunnut, että vamma on niin vakava. Minusta se ei ollut kipeä. Umpisuoli on päässyt puhkeamaan, koska en tajunnut olevani niin kipeä. Monia muitakin juttuja on, joissa on ehtinyt tulla isompi vahinko, koska en reagoi kipuun niin herkästi. Sanomattakin selvää, että en ole tarvinnut kipulääkkeitä synnytyksissä.

Ei liity kipukynnykseen. Jos me aletaan sua porata luusahalla niin tasan varmana kiljut.

Mutta tosiasia on, että ihmiset suhtautuvat kipuun eri tavoin tai kokevat sen eri tavoin. Aina se ei ole mikään hyvä asia. Kipu on varoitus siitä, että jotain on tapahtumassa. Mutta kun kipua ei koe kovana niin voi tulla isompia vammoja.

Siksi juuri kysellään kipupotilaaltakin, että millä asteikolla hän tuntee kivun. Juuri siksi, että eri ihmiset tuntevat kivun eri tavoin. Toiset kokevat saman kivun kovempana, toiset pienempänä.

Onpa jopa ihmisiä, jotka eivät kykene kokemaan kipua laisinkaan.

Minulta on esimerkiksi murtunut käsi, enkä edes tajunnut, että vamma on niin vakava. Minusta se ei ollut kipeä. Umpisuoli on päässyt puhkeamaan, koska en tajunnut olevani niin kipeä. Monia muitakin juttuja on, joissa on ehtinyt tulla isompi vahinko, koska en reagoi kipuun niin herkästi. Sanomattakin selvää, että en ole tarvinnut kipulääkkeitä synnytyksissä.

Ei liity kipukynnykseen. Jos me aletaan sua porata luusahalla niin tasan varmana kiljut.

vähemmän kipua kuin toinen. Paskat siihen mikään kipukynnys liittyy...

vähemmän kipua kuin toinen. Paskat siihen mikään kipukynnys liittyy...

Niinpä!

vähemmän kipua kuin toinen. Paskat siihen mikään kipukynnys liittyy...

kun taas joku toinen on jo siinä vaiheessa toimintakykyinen ja parkuu hysteerisenä.

Ihmiset kestävät kipua eri tavoin. Näin se vain menee. Te, jotka kiljutte puudutuksia kuin pistetyt siat, ette vain kestä kipua. Todennäköisesti olette muutenkin juuri niitä, jotka olette saikulla heti kun hiukan särkee päätä tai selkää jomottaa ja olette tehneet siitä suuren draaman ja vedätte tramalia joka pikkusärkyyn.

vähemmän kipua kuin toinen. Paskat siihen mikään kipukynnys liittyy...

kun taas joku toinen on jo siinä vaiheessa toimintakykyinen ja parkuu hysteerisenä. Ihmiset kestävät kipua eri tavoin. Näin se vain menee. Te, jotka kiljutte puudutuksia kuin pistetyt siat, ette vain kestä kipua. Todennäköisesti olette muutenkin juuri niitä, jotka olette saikulla heti kun hiukan särkee päätä tai selkää jomottaa ja olette tehneet siitä suuren draaman ja vedätte tramalia joka pikkusärkyyn.

Idiotismi kunniaan. Tässähän moni on jo kertonut että esim yksi synnytys oli helvetin kivulias kun muuta olivat helppoja, logiikkasi vähän rakoilee, mutta et vaikuta muutenkaan kovin järki-ihmiseltä. :)

Tässäpä hyvä selitys seuraavalle synnyttäjälle. Hoen tästä lähtien äidin huudolle vähäpätöisesti, että "ei se satu oikeasti, sä et vaan kestä kipua kun sulla on toi alhanen kipukynnys!!!"

Miltäs kuulostaa?

Jos nyt ei kuitenkaan kyse ole siitä, luulen asiasta jotain tietäväni.



-kätilö jo monta vuotta

avautumisvaiheessa kuin suuren. Näin sanoi mulle kokenut kätilö. Tämä johtuu siitä että pienten vauvojen kohdalla kohtu on usein vähemmän venynyt ja sen supistusvoima on suurempi kuin venyneemmällä kohdulla.

Itse ponnistuvaiheessakin eniten ratkaisee vauvan päänympärys eikä paino, 4-kiloisella voi hyvin olla pienempi pää kuin 3-kiloisella.

avautumisvaiheessa kuin suuren. Näin sanoi mulle kokenut kätilö. Tämä johtuu siitä että pienten vauvojen kohdalla kohtu on usein vähemmän venynyt ja sen supistusvoima on suurempi kuin venyneemmällä kohdulla. Itse ponnistuvaiheessakin eniten ratkaisee vauvan päänympärys eikä paino, 4-kiloisella voi hyvin olla pienempi pää kuin 3-kiloisella.

Tämä voi pitää usein paikkaansa. Ja äidit kauhistelevat usein turhaa esim nelikiloista vauvaa, kun päänympärys on loppupeleissä se mikä tuntuu. Se vauvan paino kun ei useinkaan kerro vauvan päänympäryksestä juurikaan, ehkä suuntaa-antavaa, mutta heittoja voi mennä molempiin suuntiin.

-se kätilö

vähemmän kipua kuin toinen. Paskat siihen mikään kipukynnys liittyy...

kun taas joku toinen on jo siinä vaiheessa toimintakykyinen ja parkuu hysteerisenä.

Ihmiset kestävät kipua eri tavoin. Näin se vain menee. Te, jotka kiljutte puudutuksia kuin pistetyt siat, ette vain kestä kipua. Todennäköisesti olette muutenkin juuri niitä, jotka olette saikulla heti kun hiukan särkee päätä tai selkää jomottaa ja olette tehneet siitä suuren draaman ja vedätte tramalia joka pikkusärkyyn.

Ja tämä itse itsellesi hankkima huikea kipukynnys tekee susta meitä muita paremman ihmisen siten että..?

Voin reilusti myöntää että minulla on täysin olematon kipukynnys, mutta niin vain jouduin synnyttämään ilman kivunlievitystä(ei ehtinyt, avautumis+ponnistusvaihe yht. 1h 45 min). Jos lievitystä on mahdollista saada mihin tahansa kipuun niin miksi kärsiä? Kirkkaampi kruunu?

yksi tuntee yhdellä lailla ja toinen toisella lailla. Vähän sama kuin vertailisi aitaa ja aidan seivästä. Eikä se tee huonompaa/parempaa ihmistä kesääkö kipua vai ei.



"Lääketieteessä kipukynnys merkitsee pienintä kipua tuottavan ärsykkeen arvoa. Kun kynnys ylitetään, siirrytään jälleen tilasta toiseen, kivuttomuudesta kiputilaan. Usein kuulee sanottavan, että jollakulla on korkea tai matala kipukynnys. Silloin tarkoitetaan tuon ihmisen sietävän kipua hyvin tai huonosti." lainaus Kotimaisten kielten keskuksen sivuilta

Mitä se edes tarkoittaa?



Jokainen tuntee kipua esim. synnytyksen yhteydessä, mutta riippuen synnyttäjän voimavaroista ja aiemmasta kipuhistoriasta, ihmisten näennäinen kyky elää sen kivun kanssa vaihtelee.



Sappikivikohtauksista kärsivä ihminen ei pidä synnytyskipuja yleensä pahoina, mutta jos synnyttäjä ei ole koskaan kärsinyt lievää hammaskipua pahemmasta kivusta, tottakai kova kipu tulee shokkina vaikka siihen olisi henkisesti valmistautunutkin. Ei se sappikivipotilas silti ole parempi ihminen kuin muutkaan :) Vastaavasti se kipuherkempi synnyttäjä voi olla sata kertaa kovempi luu työn tai fyysisen rasituksen aiheuttamassa stressitilanteessa.

vähemmän kipua kuin toinen. Paskat siihen mikään kipukynnys liittyy...

kun taas joku toinen on jo siinä vaiheessa toimintakykyinen ja parkuu hysteerisenä. Ihmiset kestävät kipua eri tavoin. Näin se vain menee. Te, jotka kiljutte puudutuksia kuin pistetyt siat, ette vain kestä kipua. Todennäköisesti olette muutenkin juuri niitä, jotka olette saikulla heti kun hiukan särkee päätä tai selkää jomottaa ja olette tehneet siitä suuren draaman ja vedätte tramalia joka pikkusärkyyn.

Idiotismi kunniaan. Tässähän moni on jo kertonut että esim yksi synnytys oli helvetin kivulias kun muuta olivat helppoja, logiikkasi vähän rakoilee, mutta et vaikuta muutenkaan kovin järki-ihmiseltä. :)

Eihän nuo sulje toisiaan pois. Se on fakta, että ei ihmisillä on erilainen sietokyky kivulle. Toista ei neulanpisto häiritse yhtään, toinen ei meinaa kestää millään. Eikä ihminen ole parempi tai huonompi kipukynnyksensä takia, mutta eroja on. Mutta sekin on fakta, että kivun tunne riippuu tilanteesta. Adrenaliini esimerkiksi poistaa kivun tunnetta, sanoin reontoutuskeinot, hypnoosi jne jne.

Ja on täysin epä-älyllistä väittää, että kivun määrä on aina sama tietyssä operaatiossa tai vaikka synnytyksessä. Tietenkin tilanteet vaihtelevat, leikkaus on erilainen, haava paranee paremmin tai huonommin jne jne. Ja tunnettu kipu riippuu noistakin.

Taitaa olla av-mammalle ylitsepääsemättömän monimutkainen ajatus, että samassa asiassa voi olla useampi vaikuttava juttu takana :D

Kipua on erilaista, ja kivunsietoa on erilaista. Voi vaihdella samallakin ihmisellä (esim. yleiskunnon, väsymyksen, kroonisten sairauksien, ruumiinosan jne välillä).

kivuilla on turha kilpailla.

usein vähättelymielessä. Kun jokin asia ei ole itsestä tuntunut kovinkaan kipeältä, ei osata ajatella, että se sama asia on voinut jollakulla toisella sujua vähemmän hyvin ja aiheuttaa komplikaatioita ja kipuakin enemmän.



Erittäin typerä asenne.



MUTTA toisaalta: kipukynnys todellakin on ihmisillä erilainen. Esimerkiksi oma poikani, jolla on aspergerin syndrooma, omaa erittäin korkean kipukynnyksen. Ja voin kertoa, että se ei ole ollenkaan hyvä asia. Hänhän ei valita särkyä ja kipua koskaan, ja sitten meillä onkin sen vuoksi ollut monia hätätilanteita, jolloin tulehdukset yms. ovat päässeet tosi pahoiksi, kun lapsi ei itse kerrro kivusta laisinkaan.



Terveilläkin ihmisillä tuo kynnys on erilainen. Eikä kivusta tee vähemmän aitoa se, että jonkun kipukynnys on alempi kuin toisen - se kipu ON AINA SUBJEKTIIVINEN KOKEMUS.



Aina.

Terveilläkin ihmisillä tuo kynnys on erilainen. Eikä kivusta tee vähemmän aitoa se, että jonkun kipukynnys on alempi kuin toisen - se kipu ON AINA SUBJEKTIIVINEN KOKEMUS. Aina.

Ja samalla ihmiselläkin se vaihtelee paljon. Pelko tai ahdistus herkitää, samoin krooninen kipu taustalla. Rentona, luottavaisena ja hyvällä mielellä sama asia ei satu niin paljon. Tai toisaalta hätätilanteessa henkiinjäämisen varmistamiseksi kipu on pienempi tai jää kokoanaan pois, kunnes keho palaa normaalitilanteeseen ja vamman tms. huomaa.

usein vähättelymielessä. Kun jokin asia ei ole itsestä tuntunut kovinkaan kipeältä, ei osata ajatella, että se sama asia on voinut jollakulla toisella sujua vähemmän hyvin ja aiheuttaa komplikaatioita ja kipuakin enemmän.

Erittäin typerä asenne.

MUTTA toisaalta: kipukynnys todellakin on ihmisillä erilainen. Esimerkiksi oma poikani, jolla on aspergerin syndrooma, omaa erittäin korkean kipukynnyksen. Ja voin kertoa, että se ei ole ollenkaan hyvä asia. Hänhän ei valita särkyä ja kipua koskaan, ja sitten meillä onkin sen vuoksi ollut monia hätätilanteita, jolloin tulehdukset yms. ovat päässeet tosi pahoiksi, kun lapsi ei itse kerrro kivusta laisinkaan.

Terveilläkin ihmisillä tuo kynnys on erilainen. Eikä kivusta tee vähemmän aitoa se, että jonkun kipukynnys on alempi kuin toisen - se kipu ON AINA SUBJEKTIIVINEN KOKEMUS.

Aina.

Kivunsieto on osittain perinnöllistä, esimerkiksi ihmisen luontainen dopamiinitaso vaikuttaa sekä fyysisen että henkisen kivun sietoon, samoin hermoston ärsytysherkkyys. Itse olen varsinainen dopamiinihirviö, en kuulemma edes valittanut lapsena hiekkalaatikolla vaikka molemmat silmät olivat täynnä hiekkaa, en edes huomannut moista. Eräs kaverini sitten ei puolestaan suostunut lapsena käyttämään kuin lähes loppuunkuluneita vaatteita, koska karhea kangas suorastaan sattui. Siinä ääripäät dopamiiniaineenvaihdunnan ja hermoston ärsytysherkkyyden perusteella. Perinnöllistä, kuten vaikka silmien väri.