Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä salasuhde jatkunut seurusteluksi
30.01.2012 |
avioliiton kariuduttua?
Miten ilmoitatte suvulle, että seurustelette?
Siis jos olette salasuhteessa olleet vuoden, mutta eron jälkeen suhteessa puoli vuotta. Kerrotteko, että olette surustelleet 1v6kk?
Vai, että puoli vuotta?
Kerrotteko kaikille, että tän ihmisen kanssa petitte aviokumppanianne?
Kommentit (19)
Pidettiin ensimmäiset 9kk salassa. Mies vei 7kk kohdalla avioerohakemuksen ja siitä odottelimme 2kk, ettei kenellekään tule paha mieli.
Nyt onnellisesti yhdessä, meillä on myös yhteinen lapsi ja häät tuloillaan. Olen onnellinen miehestäni, mutta minulla on huono omatunto siitä miten suhteemme alkoi ja huono omatunto johtuu siitä miten ex-vaimo käyttäytyy miehelleni (on katkera ja masentunut), vaikka ei tiedä että meillä oli suhde jo ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tunnettu 12 vuotta. On oltu jonkinlaisessa suhteessa on/off 6 vuotta. On seurusteltu 3 vuotta (tämä siitä kun erosi vaimostaan). Ja asuttu yhdessä 1 vuotta.
Miestä ärsyttää jos haluan eritellä näin. Hänen mielestä ollaan oltu yhdessä kolme vuotta.
Pidettiin ensimmäiset 9kk salassa. Mies vei 7kk kohdalla avioerohakemuksen ja siitä odottelimme 2kk, ettei kenellekään tule paha mieli.
Nyt onnellisesti yhdessä, meillä on myös yhteinen lapsi ja häät tuloillaan. Olen onnellinen miehestäni, mutta minulla on huono omatunto siitä miten suhteemme alkoi ja huono omatunto johtuu siitä miten ex-vaimo käyttäytyy miehelleni (on katkera ja masentunut), vaikka ei tiedä että meillä oli suhde jo ennen.
Mistä näitä tunnevammaisia sikiää? Sinulla mikään huono omatunto ole, sinulla ei ole tietoakaan normaalin ihmisen tunteista. Onko ihme, että ex on masentunut ja katkera?
Senkin kodinrikkoja, olet aiheuttanut exälle myös henkistä kärsimystä. Missä menee henkisen väkivallanteon raja, että mikä on tahallista ja mikä ei. Minusta tekosi miehen kanssa on tahallista pahoinpitelyä, etenkin kun te yhä salaatte. Miksi teette noin?
Nainen saa ihan varmasti tietää jossain vaiheessa.. Sitten tulee romahdus. Mutta onneksi kylmyytesi suojelee sinua tuntemasta liikoja syyllisyyttä.
...että se 3 vuotta joka oltiin on/off suhteessa miehen ex avioliiton aikana ei ollut salasuhde kuitenkaan, mutta "toinen nainen" olin silti.
On tunnettu 12 vuotta. On oltu jonkinlaisessa suhteessa on/off 6 vuotta. On seurusteltu 3 vuotta (tämä siitä kun erosi vaimostaan). Ja asuttu yhdessä 1 vuotta.
Miestä ärsyttää jos haluan eritellä näin. Hänen mielestä ollaan oltu yhdessä kolme vuotta.
Ihan oikeastiko "haluat eritellä noin"? Ei ihme, että miestä haittaa että muistutat häntä siitä, että oli on/off -suhteessa kanssasi kun hän oli NAIMISISSA. Olette te wt-väki aika hupaisaa porukkaa.. Sano nyt vielä, että mies on serkkusi..:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan kaukana wt-porukoista. Niin kaukana ettet edes näe tänne asti.
Ollaan kaukana wt-porukoista. Niin kaukana ettet edes näe tänne asti.
Sinä et sitä määrittele, millaisena minä teitä pidän. Minulle te ristiinpanijat olette wt-porukkaa, turha selitellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emme ole enää salailleet mitään paitsi sen ennen kuin laittoivat eron vetämään.
Tosiasiahan on ettei hyvän suhteen väliin mikään pääse, kukaan ihminen ei ole niin tyhmä, että riskeeraa suhteensa, jos siinä on jotain menetettävää.
Mieheni eli viimeiset 10vuotta rakkauden puutteessa.
ketjustani! Hus hus!
ap haluaa ihan asiallista keskustelua aiheesta, joka MINUA kiinnostaa. Tuot liikaa nyt tähän omaa katkeruutta. Aloita ihan oma ketju, kiitos.
Itse mietin sitä, että hävettää minua salasuhde liiton aikana, en halua sitä lapsilleni kertoa.
Vaikkakaan liittoni ei ollut onnellinen ennen
salasuhdetta, eikä sen jälkeen. Olisi pitänyt erota ennen mitään uutta juttua.
Mutta nyt kuitenkin olemme siinä pisteessä, että mies puhuu suhteestamme seurusteluna, itse ajattelen lähinnä aikuisten välisenä tapailuna ja tutusteluna.
Vaikka aivan samahan se tälle muotokielelle olisi, mutta mielestäni olemme tunteneet toisemme kauemmin, jo vuosia. Nyt haluamme tututstua enemmän ja tykkäämme toisistamme. EN kyllä itse vielä seurusteluksi sanoisi.
Tuntuu, että en edes osaa seurustella, koska lapset ovat ykkösasia itselleni, he menevät tällä hetkellä kaiken muun edelle. Toki koetan löytää välillä aikaa tähän miessuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koittakaapa eronneet exät päästä jo eteenpäin elämässänne.
Jos viittasi viestiin nro 11, niin olen onnellisesti naimisissa lapseni isän kanssa. En hyväksy varatun kanssa suhteen aloittamista, ei sellaisen moraalisen arvovalinnan tekemiseen tarvita katkeruutta. Mieheni ajattelee samoin.
ketjustani! Hus hus!
ap haluaa ihan asiallista keskustelua aiheesta, joka MINUA kiinnostaa. Tuot liikaa nyt tähän omaa katkeruutta. Aloita ihan oma ketju, kiitos.Itse mietin sitä, että hävettää minua salasuhde liiton aikana, en halua sitä lapsilleni kertoa.
Vaikkakaan liittoni ei ollut onnellinen ennen
salasuhdetta, eikä sen jälkeen. Olisi pitänyt erota ennen mitään uutta juttua.Mutta nyt kuitenkin olemme siinä pisteessä, että mies puhuu suhteestamme seurusteluna, itse ajattelen lähinnä aikuisten välisenä tapailuna ja tutusteluna.
Vaikka aivan samahan se tälle muotokielelle olisi, mutta mielestäni olemme tunteneet toisemme kauemmin, jo vuosia. Nyt haluamme tututstua enemmän ja tykkäämme toisistamme. EN kyllä itse vielä seurusteluksi sanoisi.
Tuntuu, että en edes osaa seurustella, koska lapset ovat ykkösasia itselleni, he menevät tällä hetkellä kaiken muun edelle. Toki koetan löytää välillä aikaa tähän miessuhteeseen.
Pieni syyllisyyskö se siellä ilmoittelee olemassaolostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tahoillamme. Emme seurustelleet salassa siinä mielessä, että puolisoillemme kerroimme heti ja mieheni myös teki eropäätöksen saman tien (oli kypsytellyt sitä jo kauan), minä vatvoin asiaa muutaman kuukauden.
Yhteisön silmissä olimme kuitenkin yhdessä eksäni kanssa sinä aikana kun jo tapailin miestäni. Lapset tapasivat miesystäväni vasta kun erilleenmuutostakin oli liki puoli vuotta - siinä vaiheessa kun eksänikin esitteli naisystävänsä. Olen antanut summittaisia arvioita seurustelun kestosta, mutta valehtelu menisi kovin hankalaksi - siispä kannattaa olla rehellinen. Jonain päivänä lapset varmaan tajuavat, että olemme olleet kauemmin yhdessä kuin he kuvittelevat. Olen valmistautunut olemaan rehellinen - toisaalta se ei ole kamalan vaikeaa, kun emme ole pettäneet puolisoitamme, vaikka suhteemme alku olikin kyseenalainen.
Minä sanon kaikille, että tapasimme miehen kanssa 19.12.2000 ja siitä kahden viikon päästä aloitimme seurustelemaan. Ja 1,5v päästä muutettiin yhteen.
Sain sitten, 3 vuotta tunnettuamme, tietää, että mies olikin tutustuessamme ja suhteemme 3 ekan kk aikana vielä elänyt avoliitossa aiemman kumppaninsa kanssa. Tästä tuli riitaa, kriisi, ero - jonka jälkeen palasimme yhteen.
En osannut yhtään epäillä. Kuljimme ihan avoimesti käsi kädessä kaupungilla, kävimme ravintoloissa, elokuvissa, jne. Mies jopa esitteli minut parille ystävälleen. Kertoi ihan avoimesti entisestä suhteestaankin (joka silloin olikin nykyinen).
Miehen luona en tuolloin käynyt - syy siinä, että hän sanoi asuvansa vanhempiensa luona, koska ei ollut ehtinyt vielä löytää uutta asuntoa. Väitti eron tapahtuneen puoli vuotta aiemmin.
En tätä ihmetellyt. Olimme sen ikäisiä, että minäkin asuin vielä puoliksi vanhempieni luona, puoliksi soluasunnossa.
Tosin tämä miehen ex oli silloin vaihtanut radikaalisti uskontoa ja alkanut myös pukeutua ja käyttäytyä sen mukaan. Vaikutti tietysti eron syntyyn. Mutta ei oikeuta sitä, että mies alkoi tapailla minua ennenkuin ero oli varma.
Minä olin iloinen, huumorintajuinen, pukeuduin kauniisti ja meikkasin - ja samalla olin kuitenkin fiksu ja tein opiskelujen ohessa jo töitäkin.
Se toinen ei vakaumuksen vuoksi enää meikannut, pukeutui kaapuihin ja keskittyi elämään uskontonsa sääntöjen mukaan. Ja mies ei kovin uskonnollinen ole.
Mutta silti tämä tulee hiertämään suhdettamme ikuisesti. Toivon edelleen, että miehen kaverit olisivat sanoneet jotain jo silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt oltu yhdessä n. 10vuotta ja 2 lasta.
Seksisuhdetta meillä ei tosin ollut, mutta olimme todella rakastuneista yli 2vuotta, ennenkuin erosimme edellisistä ja aloimme olemaan yhdessä.
Tunteet toisiamme kohtaan eivät vaan menneet ohi, vaikka luulimme niin käyvän. Siksi oli oikein erota - olisi ollut paljon epäreilumpaa kaikkia kohtaan jatkaa edellisissä suhteissa, vaikka on rakastunut johonkin aivan toiseen, kuin omaan puolisoonsa.
Lapsia edellisissä suhteissa ei ollut.
Syyllisyyttä en tunne yhtään. Mutta jos lapsia olisi ollut, en pysty uskomaan, että olisin koko hommaan lähtenyt.
mun miehen kanssa lasketaan, että on oltu kuusi vuotta yhdessä, vaikka siitä vain kolme on sellaisia, jolloin kumpikin on oltu vapaita.
Sukulaiset ja ystävät kyllä tiesivät rinnakkaisuhteestani, kuten miehenkin samanlaisesta ja muutenkin avioliittoni huonosta tilasta.
En oikeastaan osaa vielä kokea syyllisyyttä. Voihan sellainen tunne tulla jälkeenpäin. Tällä hetkellä koen vaan äärimmäistä helpotusta, huikaisevan onnen tunteita omasta elämästäni, ajastani, tunteistani. Kerrankin saan olla just niin iloinen ja niin surullinen kuin olen. Tehdä kodissani sitä mistä tykkään. Lapsenikin ovat onnellisia tässä kodissa. Ihan kuin raskas kivi olisi pudonnut kaikkien harteilta. Mutta se on toinen tarina se.
Syyllisyyttä toisen kanssa vehtaamiseen aviomihen selän takana, siihen kaiketi viittasit? En koe sitä ainakaan vielä. Enkä tiedä koenko koskaan. Meillä ei ollut liitossamme seksiä kymmeneen vuoteen, ehkä sekin osaltaan sai minut pettämään. Mutta olen eroa harkinnut jo 12 vuotta, luulleen olevani kykenemätön selviämään rahallisesti. Nyt huomaan, että selviän.
Olen kyllä ajatellut, että tämä suhde sai minut tekemmään lopulta eropäätöksen neljää vuotta aikaisemmin, mitä olin itse alunperin päättänyt. Nähtäväksi jää onko tämä laastarisuhde vai ihan oikea suhde. Ponnahduslauta eroon tämä kuitenkin oli. Emme muuten salailleet tätä suhdetta äitini, emmekä miehen äidin edessä. Kerroimme rehellisesti kaiken. Kertoo varmaan sekin aika paljon avioliitostani, koska jokainen äiti toivoo tyttärelleen onnea, vaikka se ei kaiken taiteen sääntöjen mukaan menisikään.
EWn kerro tässä syyllisyyttäni asiaani, ihan vaan tarkastelen, oikeastaan aika objektiivisesti. Exälleni toivon myös naista, joka osaa arvostaa häntä ja olla juuri sellainen, kuin se suhde tarvitsee toimiakseen.
Ihan avioliittoon asti ja yhteinen lapsikin on.
Tapailimme satunnaisesti avioliittoni aikana pari vuotta. Tavattiin siis tänä aikana ihan muutama kerta. Sitten kun erosin, niin aloimme varsinaisesti seurustelemaan noin puolisen vuotta eroni jälkeen. Kerromme siis kaikille tuon ajankohtan. Olimme tosin rakastuneet jo paljon aikaisemmin, mutta eroni aikaan emme tapailleet.
En tietenkään kerro kenellekkään että olen pettänyt puolisoani. Vain paras ystäväni tietää. Luulen kyllä, että muutama epäilee. En usko, että kukaan kuitenkaan paheksuu, sillä exäni oli sen verran mulkku mies.
olimme avoimia koko sotkusta, ettei tarvinnut muistaa mitä valehtelimme kaikille...
ja eropaperit oli jo tehty/lähetetty mutta käytännön asioiden (asunnon myyminen yms.) asuimme vielä ex-mieheni kanssa yhdessä.
En ole kenellekään erityisesti mainostanut että seurusteltin jo ennen virallista eroa mutten ole mitenkään peitellytkään..