Kannattaako avioliittoa enää jatkaa,

Lihominen parisuhteessa on pahemman luokan petos. Mies/nainen joutuu kalterittomaan vankilaan, josta ei pääse pois. Visuaalisuus on miehille tärkeä juttu. Naisille nyt voi riittää että miehellä on vaikka sopivan möreä ääni. Me miehet rakastelemme myös silmillämme.

Niin mutta eihän sitä saa myöntää... mäkin tiedän yhden pariskunnan jossa nainen lihoi ensitöikseen 20kg, mies ei enää halunnut turvonnutta vaimoaan. Nainen tästä sitten kylille huutelemaan kuinka mies on impotentti ja yritti pakottaa Viagran käyttöön. Mahdotontahan tosiaan on että lihava möhkäle ei kiinnostaisi seksuaalisesti...

Ja samoin voin sanoa ainakin omasta puolestani, lihavan miehen kanssa en voisi olla. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä että ulkonäkö olisi ainoa tai edes tärkein kriteeri tai että olisin jotenkin erityisen pinnallinen. Eiköhän useimmat kuitenkin valitsis mieluummin hyväkroppaisen hauskan miehen kuin lihavan hauskan miehen?

Laihduttamiseen suosittelen proteiinijauhetta. Suhteeseesi on vaikea sanoa. Varmaan tuntuu pahalta. Mieti tarkasti haluatko elää loppuelämän hänen kanssaan.

exäni jaksoi jankuttaa aina silloin tällöin mahamakkaroista tai sanoa, että laihduttaisit 5 kiloa. BMI tuolloin tasan 25- en siis mitenkään todella lihava- pyöreä ja hieman mahakas kyllä. ja sen kokoinen olin tavatessammekin.



vuosien huomauttelu on onnistunut vaikuttamaan varsinkin seksuaaliseen itsetuntooni voimakkaasti. aiemmin olin ihan sinut itseni kanssa. erosimme muista syistä. nykyinen mieheni on ihan toista maata. edelleen olen saman kokoinen, eikä hän minulle naputa. mutta nykyään sitten mietin ajoittain, että olen jotenkin ällöttävä jos on esim joku kausi että vähemmän seksiä.



toivon, että olisin lähtenyt exän luota ennen kuin opin sisäistämään, että olen vääränlainen. näistä ajatuksista on vaikea päästä eroon ja sitä alkaa pitää totuutena kun joku sitkeästi jankuttaa.

Tai vaihtoehtoisesti BMIsti ketjuun? Saataisiin hieman kuvaa että paljonko sitä ylipainoa loppujenlopuksi on.



AP:n kannattaisi pudottaa sitä painoa jo ihan oman terveytensä uoksi. Mitä enempi ikää tulee, sitä vaikeampi sitä on pudottaa.



Toki miehesi Sinua rakastaa, eikä kannata loukkaantua laihdutuspyynnöistä. Mikset miellyttäisi puolisioasi tässä asiassa? Ei se sinulekkaan tekisi pahaa. Ei se vaadi kuin ruokailutottumusten muuttamista, mitä AP on jo aloitellutkin ja pientä liikunnan lisäämistä. Miehesi tukee sinua varmasti projektissasi, ja saat omaa aikaa!



Tsemppiä AP!



Ja kyllä, liittoa kannattaa jatkaa. Miehesi yrittää selvästi vain provosoida sinua laihduttamaan.

Moi, älä ihmettele turhaan, jos et saa asiallisia vastauksia. Tuo vastaus oli asiallinen ja tarjosi tukea; siinä ei sinua millään tavalla haukuttu. Mistä tuo "vai eikö ylipainoinen saa olla naisellinen" tulee?



Mitään siihen viittaavaakaan ei viestissä ollut. Ehkä ei kannattaisi olla harpyijana paikalla heti, jos joku uskaltaa kommentoida Sinun Pyhään Lehmääsi (kyllä, tämä on ehdoton tölväisy sinua kohtaan) ja suurta maailmantuskaasi. Yleensä tollaisista maanisista näytön refreshaajista ei täällä Internetissä pahemmin pidetä.



Vastaus: Eroa. Onko parempi vastaus kuin se, joka kannusti ja tuki?

kannata jatkaa. Miehelle sitten kova paikka tuo etta on joutunut LIHAVAN NAISEN JATTAMAKSI. Muista myos kertoa miehelle kuinka surkea tapaus on.

Ja teille, jotka sanotte ette teidän miestä häiritse teidän paino / ettei teidän mies puhu niin törkeästi kuin mun mies. Oletteko varmoja, ettei teidän mies mielessään kuitenkin ajattele, että olette liian lihavia?

Minun miestäni ei häiritse painoni, hän on sen monta kertaa sanonut. Olen nyt 160cm/79kg, tavatessamme 15v sitten n.60kg - ja sen 15v nuorempikin....;-)

Häntä ei myöskään häiritse, että kortisoni on muuttanut kasvojeni muotoa tai etten reuman takia pysty enää käyttämään korkokenkiä tai että 5-kiloiset lapsemme venyttivät mahanahkani kylkiluista häpyluuhun "nätin" raidalliseksi.

Kas hän rakastaa minua ja kertoo sen useaan kertaan päivässä. Ei meillä rakkaus ole sidottu ulkonäköön, me rakastamme toisiamme ihmisinä.

Minun on vaikea kuvitella, miten kukaan nainen edes harkitsee olevansa suhteessa, jonka toinen osapuoli arvostelee hänen ulkonäköään.

mutta silti antaen miehistä näkökulmaa aiheeseen.



Meillä oli aikoja jolloin vaimo oli todella tuhdissa kunnossa(ensimmäinen raskaus+27kg, toinen +34kg ja kummankin jälkeen todella pitkään ennen kuin palannut normipainoon) eikä rakkauteni ja haluni häntä kohtaan vähentynyt. Enkä usko että kenenkään miehen tunteet, mikäli ne ovat vilpittömiä, muuttuvat noinkin typerän ja yhteisellä päättäväisyydellä muutettavissa olevan seikan takia.



Laihdutus on yhteinen projekti jossa omien rakkaiden aito tuki ja kannustus tutkitusti lisää sitoutumista projektiin ja helpottaa+nopeuttaa tavoitteeseen pääsyä.

Miehesi suhtautuminen on väärä, mutta myös inhimillinen. Meillä on monta kertaa väärää suhtautumista asioihin ja osataan tölväistä rumasti. Mutta ongelma ei taida olla se vaan oma itsetuntosi.

Vaikka olet avioliitossa niin älä määrittelee itseäsi miehesi kautta. Ole nainen ja nauti naisellisuudestasi. Avioliitto ei ole elämän ehto, mutta voit toki aina hankkia toisen jossa alkuhuumassa kaikki voi toimia taas hetken. Kumppanuutenne ei ole mahdoton vaikka et olisikaan omasta mielestäsi miehesi unelmien nainen.



Kyllä se toisen ulkonäkö alkaa kyllästyttää pitkissä suhteissa ennemmin tai myöhemmin.

itseäni mieheni kautta, ja itsetunnossa on vikaa vain miehen seurassa, kiitos haukkujen. Muualla koen olevani ihan arvostettu ja pidetty ihminen - paitsi kotona mieheni seurassa. Kyllä mä olen myös naisellinen, vai eikö ylipainoinen voi olla naisellinen..? Anteeksi nro 2, en ihan täysin ymmärtänyt sun pointtia. :) Voi olla että mulla meni jotain ohi. :D



ap

ulkonäöstä kiinni, ni korjaa asia. Ihan sama minkä painoinen on, jos tykkäät ittestäs, ja olet "hyväntuulinen", kukaan ei kävele sun päältä tai dumaa sua. Mun paino on jojoillu pahimmilla 40 kiloo, ja jos mä kokoajan ajattelisin et voi mitähän mun mies nyt ajattelee, ni muuta en ehtis tehdäkkään. Sanon aina et kuin näin ihana ja erinomainen nainen sulle on siunaantunutkin, ja mun mies ei ikinä väitä vastaan, hulluhan se olis. Ja jos teillä on molemmille tarpeeksi seksiä, ni kukaan ei valita.

vai sanooko hän sulle suoraan, että olet ällöttävä läski?

ap

ei sano että häpeää mua, mutta on sanonut että olen liian lihava, ja haluaisi että laihtuisin, koska olen lihavana epämiellyttävän näköinen. Uskoisin että hän siis julkisilla paikoilla häpeää minua, koska olen epämiellyttävän näköinen.



ap

painan nyt 100. tosin olen raskaanakin, mutta voitte kuvitella, etten mikään keijukainen ollut ennenkään (alle 90 kuiten :) )



Eikä mies ikinä koskaan sanallakaan ole moittinut. On tukenut jos olen painoa pudottanut, mutt kannustavasti, ei moittimalla. Varonut tarkoin sanansa ja aina kehunut ja rakastanut.



En ymmärrä miksi tuollaista pitäisi sietää!!!

niin kannattaako suhdetta jatkaa? Mitä rakkautta se sellainen on, jossa ihmisen pitää olla tietynlainen, että häntä voi täydestä sydämestä rakastaa? Mä jouduin ostaa joku aika sitten xxl-vaatteita eikä mies kertaakaan sanonut, että mussa on jotain vikaa. Mä ällötin itseäni vain niin paljon, että sitten kerran sain laihdutettua itseni suht normaalipainoiseksi.

Ihan oikeasti, sä ole paljon enemmän arvoinen ja miehes käyttäytyy tosi typerästi!

se on henkistä väkivaltaa. Jos jatkaa ni eroa. Alottaako se jo aamulla tollaset kommentit? Millanen sen isä on? Puhuuko se lasten tai vieraiden kuulten noin?

eli haukkuu minua kuulema aikaansaamattomaksi nahjukseksi ja etten kuulemma osaa pitää kotia kunnossa.



lisäksi on vielä haukkunut vanhempani siten, että kielikuvat on "saunan taakse vieminen" "keskitysleirille kuuluisivat" ym.



olen miettinyt eroa tämän takia. minusta on törkeyden huippu arvostella ihmistä kotonaan ja kaikkea, mistä hän välittää ja lisäksi vielä huudella samat asia julkisesti.



onko asialla merkitystä, on tämä minunkin itsetuntoa horjuttanut.



erotako? ap: minusta miehesi on törkeä.

ja molemmista ottaisin eron. Siksi, että tosiaan, vaikka kuinka tekisi itsestään kauniin tai hyväitsetuntoisen nyt, jonain päivänä meille kaikille tulee se vaihe, jolloin ollaan vanhoja ja raihnaisia, eikä tuommoisista miehestä ole silloin muuta kuin harmia. Kuvitelkaa miten vittumaiseksi tuommoinen muuttuu, kun paitsi että sinä olet vanha ja raihnainen ja hänen mielestään ällöttävä, myös hän itse on omasta mielestään ällöttävä...



Mieluummin yksin kuin...

Nyt menkää pariterapiaan ensin ja jutelkaa nämä asiat, asumusero voisi tehdä myös hyvää. Mies näkisi, mitä menettää ja molemmat voisivat miettiä rauhassa asioita.



Miehen ongelma on se, ettei hän arvosta sinua (tässä asiassa) ja sun pitää miettiä tarkkaan, haluatko jatkaa suhteessa, josta keskinäinen arvostus ja kunnioitus on loppunut. Kyse ei ole niinkään kiloista, vaan tavasta käsitellä asioita.



Avioliitossa TUETAAN toisia, ei lytätä. inhimillistä toki voi olla, että kilot häiritsevät. Mutta asiallisempi suhtautuminen olisi, että itse otat asian puheeksi ja mies sanoo, että olet rakas kuitenkin ja ehdottaa esim. yhteistä iltalenkkiä tai apua ruoanlaitossa.