Mistä johtuu se, että muistan elämäni onnellisimmat ajat
hyvin terävästi ja selkeästi, mutta surulliset vuodet ovat täyttä sumua - siitäkin huolimatta, että niistä on vähemmän aikaa?
Kommentit (7)
Muistaakseni sitä on ihan tutkittu, että muisti toimii sillä tavalla.
Joten tuosta se ei voi johtua. ap
että sinulla on oikeanlainen elämänasenne. Keskityt hyvään ja vahvistavaan, et suruun ja negatiiviseen. Onnea sinulla!
Muistaakseni sitä on ihan tutkittu, että muisti toimii sillä tavalla.
koska haluaa suojella sua pahalta. Jos kristallinkirkkaasti muistaisi kaikki paskat päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet, niin elämästä ei tulisi mitään. Parempi että aivot suttaa ne epäselviksi. Mä muistan hirveitä, selkeitä hetkiä (minuuttien pituisia max)niiltä kamalilta vuosilta, kuten kun mies kertoi lähtevänsä toisen naisensa matkaan, mutta onneksi esim. se seuraava vuosi on aika sumua. Myös lapsuudestani en muista juuri mitään, vain muutaman kauheimman kohdan, mutten mitään muuten, 15 vuotta aika pimentoa. Ja tasan yhden hyvän muiston, kun olin kipeä ja mummi tuli käymään ja silitti päätä.
Eli mieli suojelee ihmistä, siksi pahat vuodet ovat sumua, ja hyvät nousevat selkeämpinä esiin.
ja surulliset vuodet menivät sumussa. Siksi muistat ne eri tavalla.
Jos alan oikein tosissani kaivelemaan sitä surullista aikakautta, tulee kyllä joitakin yksittäisiä kamalia hetkiä mieleen, mutta ne eivät herätä mitään tunteita. On kuin ne olisivat jonkun toisen elämästä tai täyttä fiktiota. En mieti niitä koskaan, enkä koe että ne olisivat osa elämääni vaikka ne ovatkin.
Ehkä on tosiaan parempi näin. En tiedä, mitä tapahtuisi, jos joutuisi joskus oikeasti työstämään menneisyyden asioita. Menisin varmaan rikki. ap
koska haluaa suojella sua pahalta. Jos kristallinkirkkaasti muistaisi kaikki paskat päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet, niin elämästä ei tulisi mitään. Parempi että aivot suttaa ne epäselviksi. Mä muistan hirveitä, selkeitä hetkiä (minuuttien pituisia max)niiltä kamalilta vuosilta, kuten kun mies kertoi lähtevänsä toisen naisensa matkaan, mutta onneksi esim. se seuraava vuosi on aika sumua. Myös lapsuudestani en muista juuri mitään, vain muutaman kauheimman kohdan, mutten mitään muuten, 15 vuotta aika pimentoa. Ja tasan yhden hyvän muiston, kun olin kipeä ja mummi tuli käymään ja silitti päätä.
Eli mieli suojelee ihmistä, siksi pahat vuodet ovat sumua, ja hyvät nousevat selkeämpinä esiin.
että sinulla on oikeanlainen elämänasenne. Keskityt hyvään ja vahvistavaan, et suruun ja negatiiviseen. Onnea sinulla!