Miksi huonot vanhemmat tekevät eniten lapsia?

Nielet mielipiteesi vanhemmista ja olet lapsille turvallinen ja aina saatavilla oleva aikuinen.

Montahan niillä näyttää olevan, noilla kaupungin vuokrakämpissä asuvilla työttömillä, vanhemmat makaavat kotona ja lapset ovat ilmaisessa päiväkodissa. Kotikasvatus on nolla. Huh, huh.

Meillä on vanhempien kanssa sukset ihan ristissä, eivät halua mua enää kylään tai lapsiaan mielle. Ja jos nyt ihan rehellinen olen, niin ei tuollaisissa oloissa kasvaneet lapset niin kovin kivoja aina ole. Käytöstapoja ei ole, kiroilevat, opettavat mun lapset valehtelemaan ja peittelemään tuhmia tekojaan ja antavat huonoa esimerkkiä. Arvot on samat kuin vanhemmillaan, koska omille ajatuksille ei perheessä anneta arvoa eikä niitä sallita. Isot siis näin, pienet nyt on vielä pieniä ja kärsivät hiljaa. Haluaisin olla sellainen normaalia aikuista ja perhettä edustava taho, mutta pakko myöntää että isompien kanssa tarvisi kyllä jonkinlaista ammattitaitoa jota mulla ei ole. Jos kotona pakotetaan omaksumaan ihan kamala maailmankatsomus niin en pysty siihen vaikuttamaan millään tavalla.



Toivon että järkiintyvät kun aikuistuvat, mutta jos historia taas toistaa itseään niin jatkavat isiensä ja äitiensä tiellä. ap

Montahan niillä näyttää olevan, noilla kaupungin vuokrakämpissä asuvilla työttömillä, vanhemmat makaavat kotona ja lapset ovat ilmaisessa päiväkodissa. Kotikasvatus on nolla. Huh, huh.

Ja minusta on oikeesti todella hyvä että tällästen perheiden lapset saa olla hoidossa normaalien ihmisten keskellä! Muuten niillä ei olisi koskaan mitään toivoa elämässä. Aika vähän on silleenkään. ap

- heillä ei ole taloudellisesti mitään huolta. Sossu kompensoi jokaisesta lisälapsesta tulevat kulut. Töissäkäyvien pitää aina miettiä, että miten asunnon kanssa jne. Ei työssäkäyvä saa mojovaa palkankorotusta lisälapsesta vaan resurssit jaetaan aina pienemmälle porukalle.

- heillä ei ole mitään holttia ja vastuuta muutenkaan elämästään. Eivät he koe mitään standardeja lastensa hoitamiselle. Ne menee siinä sivussa ja jos nyt sattuu yhtä sun toista käytöshäiriötä olemaan, niin minkäs sille voi. Fiksut ihmiset haluaa kasvattaa lapsensa, antaa virikkeitä ja tarjota parastaan... Heille lapsesta on työtä ja siksi osaavat vastuuntuntoisesti harkita resurssiensa riittävyyden silläkin saralla.

joka niiden lasten on pakko oppia?



Kyselee kiinnostuneena yksi monilapsisen perheen äitipuoli.

Usein myös koirianja kuita eläimiä on keskimääräistä enemmän. En tarkoita, etteikö kellään saisi olla paljon koiria, mutta jos rahat eivät riitä muutenkaan, mitä järkeä?



Suhtaudun varauksella kotihoidontuen korottamiseen juuri siksi, että epäilen, että korotukset houkuttaisivat juuri tällaisia perheitä hankkimaan yhä enemmän lapsia.

Mutta sellainen hirveä itsekkyys ainakin, mikä kumpuaa sellaisesta että pitää muka koko ajan olla puolustautumassa kaikkia vastaan. Kehenkään ei kannata luottaa. Minä itse tiedän kaiken parhaiten eikä tarvi ketään kuunnella, mulla on oikeus tehdä mitä ikinä haluan. Ei osata arvostaa oikein mitään tai ketään. Pohjalla todella huono itsetunto, jota pönkitetään muiden kustannuksella. Vähän niin kuin olisi koko ajan sodassa koko maailmaa vastaan.

ap

Kaikki ovat "vahinkolapsia", tai siis eivät ole jaksaneet käyttää ehkäisyä. Lapset ovat ilmaiseksi päiväkodissa, isä on työtön alkoholisti (sai potkut kun oli kännissä töissä) ja äiti on kotona nuorimman kanssa. He asuvat kuvottavan likaisessa kodissa, joka on täynnä roskaa ja kaljapulloja. Äiti kuitenkin haaveilee viidennestä lapsesta, on ihan suoraan sanonut että sitten ei tarvitsisi mennä koskaan enää töihin. Saavat ihan ok kaikkia tukia ja miehellä ei ole siis aikomustakaan mennä katkolle tai töihin. Kaikki päivät pelaa pleikkaa ja juo kaljaa ja äiti kiikuttaa lapsiaan päiväkotiin. Ja uskoisin että tämä perhe ei ole edes kauhean harvinainen. Lastensuojeluilmoituksiakin heistä on tehty mutta ovat lapset edelleen kotona ja tilanne ennallaan.

Jostain syystä haalivat eläimiä vähintään yhtä paljon kuin lapsia. Ei ole rahkeita huolehtia yhdestäkään toisesta elävästä olennosta tai tuskin omasta itsestäkään ja silti on saatava hirveä lauma sekä lapsia että lemmikkejä. En todellakaan ymmärrä. En halveksikaan, ainakin yritän olla halveksimatta, mutta on se ihan helvetin omituista.

ap

Kaikki ovat "vahinkolapsia", tai siis eivät ole jaksaneet käyttää ehkäisyä. Lapset ovat ilmaiseksi päiväkodissa, isä on työtön alkoholisti (sai potkut kun oli kännissä töissä) ja äiti on kotona nuorimman kanssa. He asuvat kuvottavan likaisessa kodissa, joka on täynnä roskaa ja kaljapulloja. Äiti kuitenkin haaveilee viidennestä lapsesta, on ihan suoraan sanonut että sitten ei tarvitsisi mennä koskaan enää töihin. Saavat ihan ok kaikkia tukia ja miehellä ei ole siis aikomustakaan mennä katkolle tai töihin. Kaikki päivät pelaa pleikkaa ja juo kaljaa ja äiti kiikuttaa lapsiaan päiväkotiin. Ja uskoisin että tämä perhe ei ole edes kauhean harvinainen. Lastensuojeluilmoituksiakin heistä on tehty mutta ovat lapset edelleen kotona ja tilanne ennallaan.

Itse olen huono äiti ja minulla on vain yksi lapsi. Ja samoin tunnen muitakin huonoja äitejä/isejä joilla yksi lapsi.



Ei ole aikomusta meillä saada lisää lapsia.

teitä huonoja yhden lapsen äitejäkin olisi. Tai vastaavasti hyviä usean lapsen äitejä.

teitä huonoja yhden lapsen äitejäkin olisi. Tai vastaavasti hyviä usean lapsen äitejä.

mitä minä tunnen, niin parhaimmilla vanhemmilla on useita lapsia.

Huonoimmilla vain yksi.

Itse olen huono äiti ja minulla on vain yksi lapsi. Ja samoin tunnen muitakin huonoja äitejä/isejä joilla yksi lapsi.

Ei ole aikomusta meillä saada lisää lapsia.

"huonot tekevät eniten lapsia". Mutta onhan näitä ap:n kuvaileman kaltaisia helpostisikiäviä, joilla on hunningolla niin parisuhteet, talousasiat, lähestulkoon kaikki muut asiat ja ehkäisykin.



Itse en kunnolla tunne yhtään tällaista monen isän ja äidin ja miljoonan lapsen ja lemmikin tyyssijaaperhettä, mutta uskon kyllä että niitä on ja olen kauempaa nähnytkin. Ainoat suuret perheet joita omaan tuttavapiiriini kuuluu ovat ihan fiksujen vanhempien luotsaamia.

lapsillani ikäeros 6v - 15 v... ja olen työssä käyvä esimies asemassa oleva immeinen samoin kuin mieheni, joka on jokaisen lapseni isä ja olemme naimisissa ja kaukana yhteiskunnnan eläteistä. asumme omistus omakotitalossa pääkaupunkiseudulla. Ruokaa ja harrasteita riittää, joskus on tehnyt tiukkaa mutta asenne on että itse itsemme elätetään. tiedän toki että et halunnut yleistää mutta osui silmään kirjoituksesi..

lapsillani ikäeros 6v - 15 v... ja olen työssä käyvä esimies asemassa oleva immeinen samoin kuin mieheni, joka on jokaisen lapseni isä ja olemme naimisissa ja kaukana yhteiskunnnan eläteistä. asumme omistus omakotitalossa pääkaupunkiseudulla. Ruokaa ja harrasteita riittää, joskus on tehnyt tiukkaa mutta asenne on että itse itsemme elätetään. tiedän toki että et halunnut yleistää mutta osui silmään kirjoituksesi..

Kirjoituksesta päätellen koulutusta on tasan peruskoulu. Vähiten kouluttautuneet lisääntyy eniten, näinhän ne kertoo tilastotkin. Et oikein nyt onnistunut vakuuttamaan. Se, että ruokkii laumansa ei kerro vielä perheen elämästä paljoakaan.

jonka mielestä ei pitäisi tuolla lailla yleistää. Vaikka perheessämme sattuu olemaan koirakin... Pitäisikö nyt jo huolestua :)?

lapsillani ikäeros 6v - 15 v... ja olen työssä käyvä esimies asemassa oleva immeinen samoin kuin mieheni, joka on jokaisen lapseni isä ja olemme naimisissa ja kaukana yhteiskunnnan eläteistä. asumme omistus omakotitalossa pääkaupunkiseudulla. Ruokaa ja harrasteita riittää, joskus on tehnyt tiukkaa mutta asenne on että itse itsemme elätetään. tiedän toki että et halunnut yleistää mutta osui silmään kirjoituksesi..

Kirjoituksesta päätellen koulutusta on tasan peruskoulu. Vähiten kouluttautuneet lisääntyy eniten, näinhän ne kertoo tilastotkin. Et oikein nyt onnistunut vakuuttamaan. Se, että ruokkii laumansa ei kerro vielä perheen elämästä paljoakaan.

Ei kerro. Ei edes "alan" koulutus. Vaikkapa kasvatustieteiden tohtoritkin voivat olla aivan kelvottomia vanhempia. Vanhemmuus on sukupolvien jatkumon tulosta.

Toki jos on oikein tervejärkinen ja fiksu ja henkisen aikuisuuden saavuttanut (ei siis kovinkaan pahasti traumatisoitunut), kykenee välttämään omien traumojensa siirtämistä eteenpäin, mutta kylläpähän se niin on, että esim. kiintymyssuhdeongelmat estävät hyvän vanhemmuuden aika tehokkaasti. Kun ei ole itsellä mallia siitä kuinka lapsen tarvitsevuuteen pitää vastata, lapsen tarvitsevuus tukahdutetaan ja luullaan itsekin että kaikki on hyvin. Mitä enemmän ihminen on sekaisin, sitä huonommin hän itse sitä tajuaa.