Olen akateeminen ja mulla on ystäväperheinä lastensuojeluasiakkaita yms
sen lisäksi että on niitä ns. normaaleja. Paras ystäväperhe on kuitenkin sellainen missä kummatkin ovat ongelmaisia, mies enemmän.
Mies tappelee ravintoissa vkl:na vaikka nuorin lapsista on vasta 3 vkoa, on työtön ja kouluttamaton, juo olutta joka päivä, pettää, tekee lapsia sinne tänne rapajuopoille naisille. Nainen käy työssä tehtaalla. Perheessä käydään kaikki keskustelu huutamalla vaikkei oltaisi vihaisiakaan, möly on huumaava. Myös "mä rakastan sua" ilmoitetaan huutamalla.
Molemmat vanhemmat kiroilevat ja haukkuvat uskovaisia, maahanmuuttajia yms. jatkuvasti, asuvat huonolla alueella ja ovat luottohäiriöisiä. Mutta, he rakastavat lapsiaan ja hoitavat heitä hyvin. Isin pöllöilyt peitellään yhteisymmärryksessä ja pidetään pois lasten silmistä. Joskus vanhemmat lähtevät yhdessä ryyppäämään ja tappelevat nakkikiskan jonossa muiden kanssa.
On sanomattakin selvää ettemme vietä heidän kanssaan aikaa kovin paljon, mutta aina silloin tällöin heidän luonaan on kiva poiketa jostain syystä.
Kommentit (10)
kuin monet ns. kunnon perheet. Heille saa aina tulla: kahvipannu on aina kuumana ja pullaa uunissa, lapset on ihanan hyväkäytöksisiä ja ystävällisiä. He pärjäävät koulussakin kivasti. Ap
Ihan yhtä hyvin se puukko pysyy akateemisen kädessä kuin tavis rahvaankin.
joiksi parempana itseään pitävät määrittelevät itsensä. Lastensuojeluasiakkaana olemisessa ei ole mitään vikaa. Ei kaikki asiakkaat ole moniongelmaisia. Mun mielestä on hauska katsella kun meitä on niin erilaisia. Ap
Lyhyesti ajateltuna miten se, että luet jonkin ammatin kirjallisuutta ehkäpä 50 opintoviikkoa kauemmin kuin vaikka tradenomi, tekee sinusta jotenkin ylemmän? Kerro nyt meillekin!
Meillä on perheystävinä tuomarista siivoojaan ja siltä väliltä vaikka mitä, enkä minä huomaa heissä ihmisinä mitään paremmuus eroa! Kaikki mahtuvat meidän pihalle grillaamaan sovussa ja jos joku kukkoilis niin ihan varmasti näyttäisin pysyvästi ovea.
Tämä "jalo alempisosiaaliluokka" BS on kyl jo niin paksua, ettet sä tainnut luennoilla kohti sertifioitua parempaa ihmisyyttä, muuta kö nukkua!
Vai keräätsä noita moniongelmatyöläisiä kaveripiiriisi jessustellaksesi?
Minä akateeminen, mies tehdastyöläinen "miestenmies". Kyläilemme ja viihdymme parhaiten "tavisperheissä", koska siellä on avoimempi ja iloisempi meininki. Ylemmin koulutetuille kun tarvitsee varata aina aika ja sitten jäkitetään hienosti kahvipöydässä ja yritetään puhua asiaa....joka ei ketään kiinnosta.
on pennut elämää kirjojen maailmaan. Mitä sitten, jos joku on vuosia opiskellut ja täyttänyt päänsä geologialla, tähtitieteillä tai sääntutkimisellä? Monen alkoholista riippuvaisen lapsi ei tule riippuvaiseksi alkoholista mutta pakenee sitä vastoin opiskeluun ja liikaan työntekoon. Akateeminen ihminen ei todellakaan tarkoita ihmistä, jolla olisi elämä jotenkin paremmin hallussa kuin toisella.
Mitä sitten, jos joku on vuosia opiskellut ja täyttänyt päänsä geologialla, tähtitieteillä tai sääntutkimisellä?
Vaan entä jos on lukenut esim. lääketiedettä, tekniikkaa tai oikeustiedettä ja tekee helkatisti rahaa?
ja perheemme on ollut lastensuojelun asiakkaina. Meillä ei ryypätä, ei polteta, ei huudeta, ei petetä. Ei tehty noita silloinkaan kun asiakkaina olimme. Haimme apua, kun sitä tarvitsimme.
Tarkistan vain, että miten ap määrittelee normaalin? Onko ainoastaan akateemisuus normaalia? Voiko akateeminen tarvita yhteiskunnan tukiverkkoja? Voiko olla normaali, jos on niitä tukiverkkoja joskus tarvinnut?