Kuinka menetellä kun 1,5v taapero ottaa kielletyn esineen?
Kertokaa kuinka toimitte kun lapsi ottaa kotona tai kylässä kielletyn esineen esim. lapselle vaarallisen tai rikkoontuvan yms. tavaran ja pinkooo sen kanssa karkuun ja suuttuu vimmatusti jos sitä yrittää häneltä ottaa pois kädestä? Eikä tietenkään suostu itse sitä antamaan. Kädestä ei saa ottaa mitään leikkikaveriltakaan, lapsi on ihmeissään jos aikuinen ottaa väkisin lapselta esineen kädestä. En tiedä ollenkaan kuinka menetellä vastaavanlaisessa tilanteessa... En jaksaisi tapella lapsen kanssa, nykyisin olen vain seurannut vierestä kun lapsi tutkii tavaraa ja tarkkaillut ettei hän riko sitä, laita sitä suuhunsa tai vahingoita sillä itseään. Vähän ajan päästä lapsi on tutkinut tavaraa tarpeeksi ja hylkää sen itse. Mutta jos lapsi ottaa jonkun vieraan ihmisen tavaran kyläreissulla, silloin ei voi hänen antaa vain tutkiskella sitä kun tavaran omistaja katsoo kauhuissaan vieressä eikö lapsen vanhempi ota sitä lapselta pois tai eikö lapsi tottele ja anna sitä itse jos sitä ei kerran saa ottaa... Kertokaa kokemuksia!
Kommentit (5)
... ei ole neuvoja, mutta omatuntoani keventääkseni tms. tunnustan, että mulla 1v 8 kk ikäinen poika ja viikonloppuna hän teki yhtä sun toista kiellettyä ja multa oli mennä hermot.
ja jos on kiellettyä kädessä ja ei anna pyynnöstä pois, niin otan väkisin.
mut esim. nyt heitteli lusikalla puuroa pöydälle/lattialle, niin mulla kilahti silleen et tempaisin lusikan välittömästi pois ilman kieltoa. musta tuntuu, et jos toimisin toisin, niin ikäviä tilanteita olisi vähemmän. esim. syödessä voisin antaa jotain sallittua leikittäväksi. samoin ruokakaupassa poika kitisi, mutta se ei liene ihme, kun meikä vaan mättää tavaraa kärryyn ja hänellä tylsää. meillä siis auttaisi, jos antaisin pojan enemmän osallistua: " tässä maitopurkki, laita se kärryyn." poika on innossaan, kun saa osallistua oikeisiin töihin. meikä ei vaan joskus jaksa.
poikamme ainokaisemme ja joskus mietin toisaalta, että hän saa ' liikaa huomiota' . jos meillä olisi enemmän lapsia, ei yhtä palveltaisi ' liikaa' . vaan meille ei lapsia vaikuta niin helpolla tulevan.
Siitä se lapsi vasta onkin hämillään kun aikuinen kieltää ja kieltoa ei tarvitsekaan totella. Siitä lapsi " innostuu" kokeilemaan enemmän ja enemmän kaikkea kiellettyä ja kokee turvattomuutta kun aikuinen ei ole se turvallinen aikuinen joka päättää rajat, jotka luovat turvallisuutta lapselle.
Kyllä kielletty on kielletty. Ja 1,5v:lle asiat on hyvä näyttää vielä esimerkin voimalla. Eli kyllä aikuinen voi kiellon jälkeen ottaa lelun pois kädestä ja palauttaa lelun paikoilleen. Pitkät maanittelut ja " keskustelut" lapsen kanssa vain yleensä pahentavat tilannetta.
Kotona: sijoita kaikki hengenvaaralliset tavarat sellaiseen paikkaan josta lapsi ei niitä saa, muita tavaroita opeta häntä käsittelemään niin kuin olet tehnytkin, eli seuraa vierestä ja ole valmis näyttämään miten tavaraa käsitellään tarvittaessa. Kun hän on tutkinut tarpeeksi, vaihda tavara johonkin toiseen esim. -Kiitos! otat pois tavaran - Ole hyvä! ja annat jonkun toisen tilalle. Vältyt todennäköisesti huudoilta, kriiseiltä ja pois juoksemisilta.
Jonkun muun kodissa: Yritä ennakoida, ja nosta pois sellainen tavara jota lapsi ei saa tutkia ennen kuin hän on ehtinyt ottaa sen. Sen voi sitten palauttaa paikalleen kun lähdette.
Jos lapsesi ehtii ottaa jonkun tavaran johon ehdottomasti ei saa koskea, ota se häneltä itsestäänselvällä iloisella asenteella, ja vaihda johonkin toiseen. -KIITOS!!!! sen kuuluu olla tässä. OLE HYVÄ! (tätä voit katsoa).
Jokin korppu, kurkunpala, hedelmä voi myös usein pelastaa tilanteen jos on poissa kotoa, ja haluaa välttää kohtauksen järjestämisen.
Tavarat voivat myös kadota ;) Harhauta jollain muulla, ja sinä aikana kun pää kääntyy pois siitä kielletystä jutusta edes sekunniksi, se katoaa esim. sohvan tyynyn alle. -Oho! se on poissa! siirrä sitten huomio johonkin muuhun, ja vältyt taas kiukuilta ja hermojen kiristykseltä.
Oma asenne vaikuttaa tosi paljon lapsen reaktioon, se kannattaa muistaa, ja usein on fiksumpaa järjestää asiat jollain muulla tavalla kuin pelkällä kiellolla. En olisi huolissani että 1,5 vuotias ei saisi elämäänsä tarvitsemiaan rajoja jos et kiellä häntä ei-sanaa käyttämällä kun hän tutkii maailmaa, vielä tässä vaiheessa, ja joka asiassa.
Jatkuvalla EI:n hokemisella saa vain aikaan sitä että lapsi karkaa tavaran kanssa, suuttuu kun siitä täytyykin luopua, eikä malta tutkia mitään nätisti ja kärsivällisesti. Sanoisin että jatka niin kuin oletkin tehnyt, ja yritä tarvittaessa olla vähän ovela.
Edellisellä hyviä vinkkejä siihen. Ja hyvä on jos lapsi saa katsella esineitä aikuisen valvoessa vieressä. Mutta ihan aina ei varmaan tähän pysty. Joskus tulee niitä tilanteita että pitää kieltääkin tai muuten saa olla aika pitkäpinnainen (sanoisin melkein super)äiti.
Ei-sana ei siten ole kovin välttämätön ja tuota ein hokemista minäkin välttäisin. Mutta jos olet kieltänyt lasta, niin pitäisi myös toteuttaa että kieltoa noudatetaan! Tällöin eitä ei todellakaan vaan hoeta. Se että vanhempi sanoo toista (siis kieltää), mutta sanominen ei tarkoita mitään (tavaran saa pitää) luo sitä turvattomuutta. Eli en siis tarkoita että EI sanan sanominen itsessään on se turvallisten rajojen luontia. Tämä siis tarkennus edelliseen viestiin jossa asia oli näin käsitetty!
Pienen lapsen kanssa usein nuo konstit auttavat, mutta lapsi kasvaa ja tulee sekin aika kun aikuinen ei onnistu enää tai aina kaikilla tempuilla asiaa kiertämään. Tällöin voi olla että ihan hyvä että asia käsitellään suoraan kieltämällä ja tarvittaessa ottamalla esine pois lapselta. Kyllä lapsen (jo pienenkin) elämään kuuluu pettymyksiä ja kiukkua, näiltä ei voi täysin välttyä. Vanhemman pitäisi myös pystyä ottamaan lapsen kiukku vastaan.
No tottakai saa ottaa ja pitääkin ottaa kädestä jos sana ei tehoa!
Ensin komennetaan ja jos lapsi ei usko, otetaan esine häneltä pois.