Mitä tekisitte jos ystävänne tekisi näin?

Olivat sopineet että kotimatkallaan tämä toinen kaveri poikkeaa baarissa jossa olimme ja menevät saunomaan. Näin minulle kertoi heti alkuun. Ei se mikään pelastaminen ollut, kyllä mun seurasta saa lähteä jos haluaa. ;) Ja tämä kaverini on luonteeltaan sellainen että osaa kyllä sanoa, ei ole koskaan tarvinnut tällästä kieroilua. Ihmettelen tosi paljon. Ja tässä ei ole mitään kuviota, ihan normaali kaverien illanvietto joita meillä on hyvin harvakseltaan, ei edes mitään biletystä. ap

Ja jos/kun kaveri ottaisi myöhemmin muina naisina yhteyttä, antaisin tulla niskaan täyden lastillisen, että itku kurkussa pyytelisi anteeksi.

ihan siita kuinka kosteita baari-iltoja on tullut vietettya ja kuinka kauan. Jossain vaiheessa ihmisilla on tapana kypsya biletyksen turhuuteen ja alkaa haluamaan muutakin elamaltaan. Jatkuva bilettaminen voi olla monille rankkaa ihan terveyden kannalta. Sitten kotimatkat pimeassa ja kylmassa pikkutunneilla, ei sekaan ihan vaaratonta tai mukavaa. ja rahaa kuluu, tietysti.

Eiköhän sitä havahtuisi asiaan vähän aiemmin, kuin jättäen ystävän hoo moilasena baariin kun itse lähtee aivan muualle.

Ja jos/kun kaveri ottaisi myöhemmin muina naisina yhteyttä, antaisin tulla niskaan täyden lastillisen, että itku kurkussa pyytelisi anteeksi.

Olen tosi huono sanomaan suoraan tälläsiä asioita, siis että tuntui pahalta kun teit näin. Olen vähän kahden vaiheilla, mutta en usko että olen hänen kanssa enää tekemisissä. Eihän nyt kaverille voi noin tehdä!

Vietin tosi kurjan illan sitten. Jäin kaupungille yksin istumaan vähäksi aikaa kun oli niin tehnyt mieli vähän "tuulettua", mutta oli niin paha mieli että läksin aika pian kotiin. Kyllä siinä itku tuli nukkumaan käydessä. :( ap

jos kerta olitte sopineet illanvietosta. Jos hän muutti mielensä ja halusi ennemmin mennä jonkun muun kaverinsa kanssa, olisi hänen kuulunut etukäteen soittaa ja ilmoittaa siitä sinulle, eikä tehdä noin, että jäät kuppilaan kuin nalli kalliolle.



Olisit voinut käyttää iltasi johonkin mukavaan ja olisit hänen peruttuaan treffit ajoissa, ehtinyt soittaa vaikka jolle kulle toiselle jos olisit tästä huolimatta halunnut lähteä ulos.



Kaveriltasi tosi törkeä temppu ja sinuna sanoisin suoraan, että teko loukkasi.

Mulle tehtiin samantyyppiset oharit kerran:



"Ystävä" oli luvannut tulla mun luokse kylään tiettyyn aikaan. Sitten hän soittaakin mulle just vähän ennen että hän onkin täällä X:n kanssa baarissa (n. 100m mun asunnolta) että voin tulla jos haluan minäkin. Mä olin myös niin hölmistynyt etten osannut tässä vaiheessa jo suuttua vaan lähdin sinne seuraksi.



No, he olivat hieman ottaneet ja naureskelivat miten olivat käyneet shoppailemassa "Me oltiin ****** lempiliikkeessä" (eli siis minun) ja esittelivät ostoksiaan. Sanoivat että "Me ei olla köyhiä eikä kipeitä" - Itse olin sairaslomalla, en siis kovin varakas.

Tee sille samalla tavalla takaisin ja katso jos siitä vaikka ottaisi opikseen. Sovitte menon, olet vartin ja sanot, että menetkin toiselle kaverille.



Onhan näitä maailman sivu ollut, jotka valitsevat aina sen "paremman" vaihtoehdon.



Mitä kaverisi olisi pitänyt tehdä on joko,



1) soittaa ja sanoa, että nyt on tullut tällainen tapaaminen ja koska tilaisuus tulee niin harvoin haluaisi mennä. Ja olisi sopinut sun kanssa toisen illan.



2) kieltäytyä saunakutsusta ja sanoa, että on jo sovittuna toinen meno.



Kaveri kohteli sua törkeesti.

En olisi missään tekemisissä enää tuollaisen kanssa. Kyllä se ajan päästä huomaa mitä menetti.

Ketään ei kohdella noin.

Itse kyllä sanoisin suoraan asiasta. Tai lähettäisin ainakin tekstiviestin missä kertoisin mielipiteeni asiasta. Voi ku tuli pahamieli oikein sun puolesta! Toivottavasti sulla on muita parempia ystäviä.

Siis jos kaveri olis pyytäny mukaan en olis menny, jos kerran on yhdessä sovittu et ollaan baarissa niin sillon ollaan eikä mennä kaverin kaverille. Tosi inhottava tyyppi. Laita kiertoon vaan. ;)

ettei hänelle se teidän sopima aika sovi...

Miksi tämä "kaveri" ei vaan voinut sanoa, ettei hänelle se teidän sopima aika sovi...

Mulla on aika harvoin sellasta vapaata että voin baariin asti lähteä. Hän pilas kyllä tän viikonlopun ihan täysin. Yritin siinä sitten vielä kutsua muita kavereita mutta kaikilla oli jo menoa tai ei sopinu. No, ei mullekaan yleensä sovi jos joku soittaa lauantai-iltana baarist että tuukko tänne... ap

Kaveri oli pienen lapsen yh ja minä itse 7 kuulla raskaana. Menin sinne ja kämppä olikin täynnä jotain miehiä, joita en ollut ennen tavannut. Kaverini ja miehet joivat kaljaa ja joku miehistä sanoi että eiköhän kohta lähdetä baariin. Minä ihmettelin että kaikkiko aikoivat lähteä ja tämä mies sanoi kaverini sanoneen minun tulleen lapsenvahdiksi. Mistään sellaisesta ei ollut puhetta, tarkoitus oli kaverini mukaan että katsoisimme kahdestaan leffaa lapsen mentyä nukkumaan... Kaverini suunnilleen juoksi ovesta ulos ja huikkasi vaan "kiitti kovasti sulle" ja mä jäi suu auki ihmettelemään. Lapsensa onneksi nukkui hyvin ja itse kömmin pian kans nukkumaan. Heräsin neljän aikaan yöllä kun kaverini könyää jonkun miehen kanssa sänkyyn panemaan ja mies käskee mun painua vittuun. Lähdin sitten mahani kanssa lyllertämään ekalla aamujunalla kotiinpäin... Tämän ihmisen kanssa en ole enää tekemisissä, tuo temppu ja moni muu oli niin tökeröä.

Miten jotkut edes ilkeää?

Vähintäänkin olisi pitänyt ilmoittaa hyvissä ajoin, että ei pääsekään. Parempi vaihtoehto olisi ollut, että olisi sanonut sinulle, että baari ei nyt kiinnostakaan, mutta 'Minnan' luona voisi saunoa, mentäisiinkö sinne porukalla.

Varmaan puolet kerroista kun sovimme tapaamisesta, hän ei tulekaan tai ei soita vaikka lupaa. Ärsyttää kun luulen että minulla on suunnitelmia illalle hänen kanssaan, mutta sitten ei kuulu mitään, ei vastaa puhelimeen jne. Sitten ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Eniten ärsyttää se, että olen niin kiltti, etten sano mitään! Tiedän, oma vika.

Kahden ystäväni kanssa ennen teimme kaikkea mukavaa yhdessä. Nyt on jostain syystä alkanut käydä niin, että nämä kaksi suunnittelevat kaikkea keskenään, ja joko eivät kerro minulle ollenkaan (ei niin, että olisi pakkokaan joka kerta) tai sitten ovat jo elokuvateatteriin matkalla ja soittavat että olisinko halunnut lähteä.



Luulen, että nämä velvollisuuskutsut tulee siksi, kun joskus sanoin kuunnellessani heidän yhteisistä menoistaan, että olisinpa ollut mukana, minuakin saa pyytää... Minulla on melkoisen hyvä itsetunto, mutta täytyy myöntää, että kyllä välillä kirpaisee, kun huomaa etten ole kiinnostavaa seuraa.

Mulla taas on sellanen kaveri, joka ei näemmä pysty olemaan mun kanssa kahdestaan edes kahvilla. Joka kerta kun sovitaan että nähdään jossain niin jossakin vaiheessa tulee paikalle joku sen kaveri. Ja ovat sopineet siis siitä, mutta mä kuulen vasta kun näen tän frendini, että joku muukin on tulossa. Ei siinä mitään, mutta _joka kerta_? Ja suoraan sanottuna nää kaverin frendit on aika tyhjäpäitä. Tää tietää että yhdestä tyypistä erityisesti en pidä, ja silti se ilmestyy meidän kahvitreffeille yhä uudestaan ja uudestaan. Siis mitä vittua??!

Ap:n tilanteessa oli kaveri torkea, eika sita tarvitse sietaa. Kuitenkin joskus sita voisi ihmiset yrittaa asettua toisen asemaan, jos perumiseen on kunnon syy:





Lupasin kerran auttaa kaveriani paivittamaan hanen CV:nsa. Tavattiin luonani, neuvoin hanta ja aloitettiin CV:n teko.

Han ei ollut asiaa sen suuremmin valmistellut, joten homma eteni niin, etta mina tein hanen CV:taan ja samalla vaihdeltiin kuulumisia. Aikaa meni monta tuntia, eika CV tullut valmiiksi. Sovittiin, etta tapaamme uudemman kerran ja jatketaan.



Sitten kuitenkin kavi niin, etta mulla leikattiin 4 viisaudenhammasta pois -kasvojani sarki ja ne turposivat niin, etta puhe puuroutui, jne). Lisaksi leikkausta seur. paivana miehen perhe tuli meille viikoksi (asuvat ulkomailla, joten heidan tuloaan ei oikein voinut perua pilaamatta heidan lomaansa. Lennot oli varattu jo).



Laitoin kaverilleni tekstarin ja peruin CV tapaamisen. Sanoin etta voin auttaa toisena ajankohtana ja kerroin etta leikkauksen ja miehen perheen vierailun vuoksi perun.

Kaveri soitti takaisin ja rahjasi vihaisena, etta perun sovitun menon ja hanen tyonhakunsa menee nyt perseelleen minun vuokseni...



Toisen kerran sama kaveri jarjesti leffaillan luonaan, johon oli kutsuttu 3 muuta kaveria minun lisakseni. 2 heista perui ajoissa. Iltapaivalla soitin ja peruin menon, koska toissa alkanut migreeni soi paassa ja halusin vain ottaa jaada kotiin makaamaan pimeaan, aanettomaan huoneeseen.

Soitin kaverille ja peruin viime tingassa, selitin miksi peruin ja pahoittelin, koska tiesin etta han oli varannut illallistakin jne. Puhelimessa han oli todella vittumainen, vaati minua paikalle, koska 2 muutakin kaveria oli perunut, kukaan ei soisi hanen ruokiaan jne. Selitin etta tuskinpa haluaisivat minua mukaan, migreenissa en olisi minkaanlaista seuraa, jne.



Mutta ei, kaveri ei vaan voinut ymmartaa asiaa toisen kannalta, harmitteli vain ruokiaan. Ihan kuin vittumaisuuttani peruisin viime tingassa.

Lisaksi leikkausta seur. paivana miehen perhe tuli meille viikoksi (asuvat ulkomailla, joten heidan tuloaan ei oikein voinut perua pilaamatta heidan lomaansa. Lennot oli varattu jo).

Iltapaivalla soitin ja peruin menon, koska toissa alkanut migreeni soi paassa ja halusin vain ottaa jaada kotiin makaamaan pimeaan, aanettomaan huoneeseen.

Mutta ei, kaveri ei vaan voinut ymmartaa asiaa toisen kannalta, harmitteli vain ruokiaan. Ihan kuin vittumaisuuttani peruisin viime tingassa.

Siis toki tajuan, että migreenissä ei seurustella. Mutta tajuan, että se kuulostaa kaverisi korvissa tekosyyltä. Tuo että CV ei valmistunut edes tunneissa, olisi ehkä voinut olla vihje, ettei ko. kaverin kanssa kannata edes yrittää mitään asian tekemistä.

Viimetinganperumiset on ärsyttäviä. Mutta ap:lle tehtiin vielä keljumpi juttu. Eihän tuossa oikeastaan edes peruttu, vaan vain hylättiin tosta noin vain.