Minua ahdistaa töissäkäynti

Ja mies tunsi samalla tavalla. Periaatteessa kaikki oli hyvin; hyvä avioliitto, ihanat lapset, uusi talo, vakituiset ihan hyväpalkkaiset työt...pystyttiin vähän matkustelemaankin. Silti elämä tuntui tyhjältä ja merkityksettömältä, avioliittokin tuntui tylsältä. Tuntui tosiaan siltä kuin olisi joku orja, joka vaan raataa merkityksettömässä työssä ja maksaa velkoja. Eräänä päivänä vain päätimme, että elämän on muututtva. Pistimme talomme myyntiin ja aloimme katsella halvempaa taloa maaseudulta. Nyt olemme asuneet pari vuotta pienen kunnan keskustan ulkopuolella, ihanassa maalaismaisemassa, kuitenkin lähellä peruspalveluja. Ja lapsilla on kavereita naapurustossa. Mies perusti firman ja tekee sen 8 tuntia töitä päivässä, mutta voi tehdä osan töistä silloin kun huvittaa ja tienaa saman kuin ennenkin. Minä olen kotona, mutta nyt suunnittelen oman firman perustamista minäkin. Lapset ovat jo koululaisia. Oleellista on se, että lainaa on nyt puolet vähemmän kuin ennen ja tuntuu, että sen saa tässä elämässä maksettuakin. Kasvatamme itse suuren osan ruuastamme, on peruna- ja kasvimaa, marjapensaita, hedelmäpuita, kasvihuone ja vieläpä kanoja. Mies ja pojat kalastavat. Minä teen paljon käsitöinä vaatteita, kudoin viime kesänä räsymattoja. Tiskaan käsin, säästämme vettä ja sähköä, talo lämpiää puulla, luovuimme toisesta autosta, käyn kirppareilla, tuunaan vaatteita ja huonekaluja. Leivon leivät, teen kaiken ruuan itse, valmistan saippuat ja voiteet. Jonkun mielestä tämä on vaivalloista ja kituuttamista, mutta meille tämä ei ole sellaista. Vaan ihanaa ja onnellista elämää, jossa on sisältöä. Joka aamu on ihana nousta ylös, laittaa tulet puulieteen ja keitellä rauhassa kahvit, lähteä sitten kanasia ruokkimaan.. Harrastukset ovat vaihtuneet kuntosalista ja aerobickistä hiihtoon, tähtivalokuvaukseen, lintubongailuun, sienestykseen...en tiedä olisiko sellaista rahasummaa olemassa, jolla vaihtaisin tämän elämän entiseen! Kaikki on mahdollista, pitää vain uskaltaa!