Lue keskustelun säännöt.
"Erikoisten" eli kamalien nimien antajat eivät osaa ajatella lastaan.
25.01.2012 |
Ja taitavat itse olla hyvin tavallisen nimisiä. Minulla on sekä ensimmäinen että toinen nimi erikoisia, etunimi vielä menee jotenkin, mutta voi luoja sitä häpeää kun lapsena piti jossain sanoa toinen nimi ääneen. Aina seurasi naururemakka tai vähintäänkin kummeksuvia katseita, yhä nykyäänkin tulee sellaisia "aijaa, oho, onpas jännä nimi...". Etunimenkin kirjoitusasun ja ääntämisen kanssa on saanut tapella.
Että onnea vaan teidän Gia-Micela-Jalessioille.
Kommentit (28)
Näinpä! 90 - luvulla luokallani oli Kirsikka joka sai kyllä kuulla nimestään niin kaunis kuin se onkin. Voi vain kuvitella, millaista on jollain " Frodo Mainio Einarilla" tai " Vanilija - keiju Ofelialla"..:-(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.01.2012 klo 16:14"]
nykyään erikoiset nimet on niin tavallisia, ettei nykylasten tarvi enää hävetä näitä muodikkaita itse keksittyjä nimiä, koska niin monella on lähes uniikki nimi.
Se on tosiaan lasten onni, että luokalta löytyy Taika-Kuu, Kastehelmi-Vadelma, Kuningatar, Jermuveikko ja Eemu-Herkko. Veikkaanpa silti, että oikeasti epätavallisesta nimestä on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Tulipa muuten mieleen, että tiedän yhden Vulveriinan, isänsä on Mörri. Kaunista.
No, onneksi Vulveriina ja Mörri eivät ole ainakaan virallisia nimiä sillä niitä ei etunimitilastoista löyty yhtään :)
Kyllä sieltä vrk:sta vain löytyvät kaikki nimet.
kun ei voi edes esitellä itseään saamatta naurua tai ivaa osakseen. Jos itse pitää nimestään, niin tuon ehkä kestää, mutta jos nimi ei yhtään sovi itselle, niin harmittaahan se. Tavallisiin nimiin tuskin kukaan suhtautuu sen kummemmin kuin että sellainenhan se on.
Ja erikoisissa nimissä ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta pitäisi miettiä sitä, että sopiiko nimi lapselle koko elämän. Vauvalla söpö nimi ei ole välttämättä enää kovin hyvin ihmisen persoonaan istuva neljänkymmenen vuoden päästä. Kuten vaikka tuo Pipaliina.
Se on tosiaan lasten onni, että luokalta löytyy Taika-Kuu, Kastehelmi-Vadelma, Kuningatar, Jermuveikko ja Eemu-Herkko. Veikkaanpa silti, että oikeasti epätavallisesta nimestä on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Tulipa muuten mieleen, että tiedän yhden Vulveriinan, isänsä on Mörri. Kaunista.
Tunnen yhden Jermu-nimisen hyvän tyypin, jolle nimensä sopii tosi hyvin. IMO mielummin vaikka suomen kielinen, luontoon tai mielenmaisemaan perustuva erikoinen nimi, kuin näitä ainaisia raamattuun tai muihin uskontoihin/kulttuureihin perustuvia, vailla suomalaista kosketuspintaa olevia tuontinimiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on tosiaan lasten onni, että luokalta löytyy Taika-Kuu, Kastehelmi-Vadelma, Kuningatar, Jermuveikko ja Eemu-Herkko. Veikkaanpa silti, että oikeasti epätavallisesta nimestä on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Tulipa muuten mieleen, että tiedän yhden Vulveriinan, isänsä on Mörri. Kaunista.
Tunnen yhden Jermu-nimisen hyvän tyypin, jolle nimensä sopii tosi hyvin. IMO mielummin vaikka suomen kielinen, luontoon tai mielenmaisemaan perustuva erikoinen nimi, kuin näitä ainaisia raamattuun tai muihin uskontoihin/kulttuureihin perustuvia, vailla suomalaista kosketuspintaa olevia tuontinimiä.
Mutta meinasinkin näitä silmiinpistäviä ja oikeasti aika järkkyjä nimiä. Vai haluaisitko sinä esitellä itsesi jonain Tarzanina tai Aamutähtenä? :D
mielestäni vaikka joku Kuu-Lanttu tai Sumuturve-Tuulikin ovat kivempia, kuin Pälvi tai Hermanni :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta Aamutähti kuulostaa ihanalta, kiitti vinkistä :-)
Mutta meinasinkin näitä silmiinpistäviä ja oikeasti aika järkkyjä nimiä. Vai haluaisitko sinä esitellä itsesi jonain Tarzanina tai Aamutähtenä? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta Aamutähti kuulostaa ihanalta, kiitti vinkistä :-)
Mutta meinasinkin näitä silmiinpistäviä ja oikeasti aika järkkyjä nimiä. Vai haluaisitko sinä esitellä itsesi jonain Tarzanina tai Aamutähtenä? :D
Onpa kiva mennä esittelemään itsensä "Moi, oon Aamutähti", tai sitten aikuisena soittaa vaikka johonkin ja "Aamutähti Mäkinen tässä hei..." Taitaisi lyhentyä pelkäksi Aamuksi tuo nimi.
ei kylläkään outo (joskin häpesin sitä silti suunnattomasti). Nykyään mulla on sitten yleinen teininimi!
Mun lapsilla on kavereissa tosi ufo-nimisiä tyyppejä, muttei kukaan lapsistani ole koskaan ihmetellyt näitä nimiä, jotka tosiaan ovat tyyliin Ruska-Halla, Ilo-Peikko, Magnolia... Nuo ovat siis "tyyliin"-nimiä, eivät niitä kavereiden nimiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja taitavat itse olla hyvin tavallisen nimisiä. Minulla on sekä ensimmäinen että toinen nimi erikoisia, etunimi vielä menee jotenkin, mutta voi luoja sitä häpeää kun lapsena piti jossain sanoa toinen nimi ääneen. Aina seurasi naururemakka tai vähintäänkin kummeksuvia katseita, yhä nykyäänkin tulee sellaisia "aijaa, oho, onpas jännä nimi...". Etunimenkin kirjoitusasun ja ääntämisen kanssa on saanut tapella.
Että onnea vaan teidän Gia-Micela-Jalessioille.
Etunimi on erittäin harvinainen. Usein kun joku kuulee nimeni, niin hän kysyy, että onko se oikee, ai mikä se oli, no kuulimma oikein tai ei toi voi olla nimi. Teininä vältin oman nimen kertomista ja se oli maailman inhottavin nimi. Nyt olen kyllä asian kanssa sinut. En kuitenkaan ole lapselle laittanut erikoisia nimiä, sen verran olen itse kärsinyt erikoisesta nimestä.
Kun tuon Pälvin joku mainitsi vastakohtana luontonimille... Ilman pälvikaljua olisi ihan ok nimi kai, siinä kuin Pilvikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on jonkun aikuisen ihmisen itselleen ottama nimi. Niiden kanssa ei olla niin tiukkoja.
IKINÄ en ole kärsinyt, vaan ennemmin ylpeä ettei ole tusinanimi :)
niillä lapsilla keiden äidillä ja/tai isällä on tavallista, tavallisempi nimi, on näitä mitä ihmeellisempiä lasten nimiä ja ah, vielä parempi jos koko sisarussarja on nimetty hassun hauskoilla nimillä jotka vielä sopivat "ihanasti" yhteen tai ovat johdettuja vanhimman sisaruksen nimestä. Ne kun on valitettavasti niin keksimällä keksittyjä, eikä olleenkaan niin hienoja miltä ne vanhemmista (äidistä!!!) kuulostaa. Monella tuntuu olevan tärkein asia siinä lapsen nimeämisessä ettei kenelläkään toisella ole vahingossakaan samaa nimeä, no ei todellakaan kukaan järjen omaava anna lapselle nimeksi Savimöykkyä tai Ananastakookosta tai Kissankellonkastetta tai... Lapsi on itsessään uniikki eikä hän siitä pilalle mene vaikkei uniikkianimeä saisikaan, päinvastoin. Totuuden nimessä on sanottava ettei kaikki erikoiset nimet, tietenkään, ole rumia, mutta nämä Kivet ja Kannot, hoh!
Ei erikoisissa nimissä sinänsä vikaa ole,usein tosi kauniita,mutta pitäisi kyllä ajatella lasta,joka joutuu nimeä kantamaan.Äitini keksi harvinaisen etunimeni jostain vanhasta hautakivestä,sitä ei silloin ollut edes kalenterissa.Olen aina inhonnut sitä,ihmiset eivät koskaan kuule/muista nimeäni,pienenä keksin itselleni uusia kutsumanimiä joka viikko ja ala-asteella käytin toista nimeäni kutsumanimenä.Nyt olen jo hyväksynyt "tyhmän"nimeni,mutta omille lapsillani aion kyllä antaa norminimet.
Jos on itse kärsinyt ihan liian yleisestä nimestään, ei sitten tahdo lapsilleen samaa. Sitä yleisyyttä välttäessä voi sitten lyödä ylikin ja ristiä jälkikasvunsa Paju-Pirjetaksi. Samalla tavalla näkee vanhempia, joilla on erikoiset nimet ja joiden lapsilla on sitten nimet top 10:stä.
Minun nimeni olisi asteikolla hyvin yleinen - yleinen - harvinainen - hyvin harvinainen kohdassa harvinainen. Ja se on ollut käytössä hyvä. Ei kaimoja mutta ei myöskään määrättömästi ihmettelyjä. Lapsellani on myös harvinainen nimi, ja jos lisää tulee, saavat myös he kohtalaisen harvinaiset nimet. Täällä liputetaan siis harvinaisten mutta ei omituisten nimien puolesta. :)
ja siskonsa Myrmidia. Jostain aikoinaan heistä luin, en vain muista, mistä.
Ihan turhaan noista erikoisista nimistä jatkuvasti rummutetaan: suurin osa lastemme luokkakavereista on joka tapauksessa Elloja ja Alekseja, joten tuo vain vähän vaihtelua joku Myrmidia siellä joukossa. Makuasia sitten, tykkääkö vai ei.
En tunne muuten ketään oudon nimistä lasta, jonka vanhemmillakin olisi erikoinen eli kamala nimi.