Mies painostaa abiturienttipoikaa tietylle alalle
Pojalla taipumuksia ja kiinnostusta aivan muualle, mutta miehen mielestä vain yksi ainoa ala (yllättäen hänen itsensä aikoinaan opiskelema) on sopiva ja kelvollinen. Mies painostaa poikaa päivittäin, halveksii muita vaihtoehtoja ja nauraa minulle, joka olen sitä mieltä, että työllistyä voi muuallekin.
Mies väittää, että hän tuntee poikansa ja tietää, ettei tämä pärjää siellä, minne haaveilee pääsevänsä. Minäkin väitän tuntevani poikani ja tiedän, että kannattaa edes yrittää.
Miten saan miehen suun tukittua ja pojalle rauhan itse valita elämänuransa?
Kommentit (8)
hän saa pilattua itsensä ja pojan välit. Kannustus on eri asia kuin painostus.
Omat vanhemmat oli niin määräileviä ja kontrolloivia, että en juurikaan halua heitä enää nähdä. Ihan tavalliset haaveet minulla oli ja ihan tavallinen minusta tuli, muttei kuitenkaan sellainen, mitä vanhemmat vaativat.
Kun äsken ruokapöydässä ihan rauhallisesti keskusteltiin pian alkavista kirjoituksista jne. ja tulin sanoneeksi, että pitää pääsykoekirjat varmaan kohta tilata, niin mies ilmoitti, että hän tilaa ne, että ei mennä vääriä hankkimaan! Sanoin, että kai se poika nyt itsekin osaa, niin mies kommentoi, että minä olen manipuloimassa poikaa alalle, jolle tämä ei sovi. Hän tuntee poikansa, minä olen vain äiti, joka kuvittelee omiaan.
Pojalle tämä on varmasti ihan kamalaa, isä jyrkkänä ja äiti yrittää luovia asiassa, joka on pojan, ei meidän vanhempien. Kaiken lisäksi se isän toiveala on aika kapea jatkoa ajatellen, pojan oma toive taas paljon laajempi ja antaisi enemmän mahdollisuuksia.
Mutta isä ei mielipidettään muuta. Hän tietää, hän jyrää.
Tuet poikaa ja annat ehdottomasti elää omaa elämäänsä ja VALITA ITSE!!
t. Juuri valmistuneen KENGITTÄJÄN äiti, tytär toivealallaan, lukion päättötodistuksen ka 9.7.
Ei olisi tullut mieleenkään minkäänsortin painostus ENKÄ TOD OLISI SITÄ ISÄLTÄÄNKÄÄN HYVÄKSYNYT!
Anna pojan hakea vaikka salaa sinne minne haluaa. Taistele pojan puolesta, nyt on kysymys pojan tulevaisuudesta, ei isänsä. Onpa kiva valmistautua kirjoituksiin.
Hitsi kun tuli paha olo :(
Miksei isät voi tajuta kysyä mitä niiden lapset haluavat?
olet AIVAN OIKEASSA:
Täällä yks 34 v joka kokee olevansa umpikujassa kun opiskellut alaa, johon ei todellista omaa kiinnostusta eikä taipumuksia. Nyt tuntuu et elämä on ihan stopissa. No,aion tehdä ammatinvalinta testit ja kuluttaa taas monta vuotta siihen OIKEAAN alaan.
Inhottava isä niinkuin minullakin oi. narsistinen, täynnä itseään, ei hyvää seurannut.
Miten saada mies uskomaan? ei ehkä mitenkään. TÄRKEINTÄ että saat poikasi valitsemaan sen itselleen mieleisen alan, tuet poikaasi, sanot miehellesi että ihminen ei voi hyvin jos tekee alaa joka ei tue taipumuksia/ kiinnostusta. ja mieti mistä poika saisi tukea oikealle alalle menoon. ja sano miehellesi että lapsen sisin kuolee jos HÄNEN omaa tiseään ei nähdä arvokkaana vaan yritetään muuttaa joksikin muuksi?
Kysy mieheltäsi: haluatko että poikasi ei poi luottamaan omaan arviointikykyynsä.
Minä opin Ei luottamaan omaani. Opiskelin väärän alan ja kärsin väärissä ihmissuhteissa jne.
IHANAA ETTÄ HALUAT TUKEA POIKASI OIKEITA VAHVUUKSIA
Kyllä harmittaakun kulutin 10 vuotta opiskellessa alaa, joka ei kiinnosta enkä taida olla edes lahjakaskaan. Nyt olen kotiäiti, kun ei kiinnosta oman alani hommat...
Minäkin luulen, että se isä ei tuosta viisaammaksi muutu.
Mutta sano pojalle, että tilaa ihan itse ne kirjat mitkä haluaa, ei ole sun eikä isän asia aikuiselle lapselle kirjoja tilata. Ja jos isä tilaa ne mitkä isä haluaa, niin sano pojalle, että voihan hän ne kohteliaasti ottaa vastaan, mutta keskittyy sitten sen alan lukemiseen, mikä häntä kiinnostaa, olkoon se se isän valitsema ala, äidin valitsema tai jokin ihan pojan itsensä valitsema.
Ja nyt kun pian alkaa lukuloma, niin olisi ehkä fiksua miettiä olisiko lapsella jotain sukulaista, jonka luokse voisi mennä lukemaan ylppäreihin ja sitten pääsykokeisiin. Kotona tuskin on hyvää lukurauhaa, kun koko ajan on väkisinkin mielessä nuo teidän ristiriidat kun teitä näkee.
Jos poika voisi mennä kevääseen asti asustelemaan isovanhemmilleen, tädilleen, tms, missä saisi keskittyä lukemiseen.
Eikö mies puhetta ymmärrä? Sano että vain huonot vanhemmat pyrkivät tuolla tavoin määräilemään, ja hyvät välit poikaan saa unohtaa jos ei anna lapsensa itsenäistyä. Hyvä että ap olet pojan puolella!