Pihiys/saituus/säästäväisyys?

Se on ihan että mihin miehesi nyt sitten vertaa.



Joku jättää ulkomaanmatkat väliin ja säästää siitä nauttien pienestä arjen luksuksesta kuitenkin. Joku toinen taas jättää arjen pikkuisen luksukset kauppaan ja käy niillä rahoilla mieluummin reissussa.



Arvostuskysymys.

Itselle nuo ovat ihan itsestään selvyyksiä, noiden lisäksi lapseni kulkevat käytetyissä vaatteissa ja pinnasängyt tms on ostettu käytettyinä. Ja itsekkin käytän paljon kirpputorilta ostettuja vaatteita.



Ja pidän itseäni säästäväisenä, en mitenkään pihinä tai saitana.

sun käyttäysymisesi voi olla sekä pihiyttä ja saituutta että säästäväisyyttä. Yksi olennainen kysymys on, että joutuuko puolisosi tinkimään paljostakin sinun säästäväisyytesi takia. Joutuuko hän luopumaan herkkuruoistaan, joko siksi, ettet anna hänenkään ostaa tai vaikka siksi, että olisi aika eoöäkohteliasta syödä herkkuja kun toinen elää päiväysvanhalla näkkileivällä vieresä?



Lisäksi minusta kuulostaa siltä, että sinulla on suuri vaara olla joissain asioissa "säästäväinen" tavalla, joka ei oikeasti säästä, vaan tulee kalliimmaksi. Juuri alennusmyyntivaatteet ja halpakauppatavara voivat olla sellaisia, jos ne eivät sitten koskaan ole ihan sitä mitä haluaisin, laadultaan keskinkertaisia ja siksi elämänkaareltaan lyhyitä verrattuna vaatteisiin ja tavaroihin, joista lähtökohtaisesti pitäisit enemmän, jotka olisi juuri sun tarpeisiin sopivat ja jotka siksi ja muutenkin laadukkaampina kestäisivät aikaa ja käyttöä paremmin. Tarjousten etsinnässä on samankaltainen juttu, jos niitä lehdistä vain hakee, on mahdollista, että niiden perässä juoksemiseen käyttää aikaa ja rahaa, jonka voisi "sijoittaa tuotavamminkin". Lisäksi jos pelkästään lehtien perusteella vertailee, laadun vertaaminen voi jäädä vähälle.



Mutta eniten ongelmaa on mun mielestä asenteessa, jos on. Kukin voi elää millä lailla huvittaa ja olla omasta mielestään säästäväinen, mutta sitten kun se oma tavoite ja halu muuttuu jonkinlaiseksi moraaliseksi koodiksi siitä, "miten (muidenkin) pitäisi elää) se muuttuu saituudeksi ja pihiydeksi.



Annatko muuten lahjoja?

Mies on luonteeltaan tosi tuhlaavainen ja minä taas säästäväinen. Hänen mielestään minun pitäisi ottaa rennommin rahan kanssa, mutta kun en mä koe mitenkään pingottavani! Mun mielestäni on ihan normaalia tehdä noita asioita joita ap:kin tekee. Ihan siitäkin huolimatta että olen aika hyvätuloinen.



Se ei ole mulle kurjaa pihistelyä, se on ihan normaalia elämää. Tuntuisi hölmöltä esim. heittää päiväysvanhaa ruokaa ruoskiin jos se aistinvaraisesti vaikuttaa täysin kelvolliselta. Ja mua häiritsisi ostaa vaatteet normaalihinnalla, kun yleensä ne kuitenkin ovat muutaman viikon päästä jonkun sortin alessa, niitä alejahan on monta kertaa vuodessa.



Ihan noin säästäväinen en ole kuin ap (esim. sitten kun olen ravintolassa niin en hirveästi hintoja mieti), mutta kuitenkin samoilla linjoilla.

Ostin joku aika sitten Prismasta kotihousut, 45 euroa. Koska tarve oli suht akuuutti, niin ostin vaikka pidin housuja kalliina. Parin viikon päästä ne oli -50%. Onneksi talvitakkin löyty alesta.

Ja mua häiritsisi ostaa vaatteet normaalihinnalla, kun yleensä ne kuitenkin ovat muutaman viikon päästä jonkun sortin alessa, niitä alejahan on monta kertaa vuodessa.

Puolisoni ei joudu yleensä varsinaisesti luopumaan mistään, esim. herkkuruuistaan, koska itsekin ostan herkkuja (tosin aika halpoja). Joskus tosin kritisoin hänen kulutustottumuksiaan, esim. vaatteiden ostoa (olen siis mies!).



Alennusmyyntivaatteissa ja halpakauppatavarassa toki tiedostan riskin. Vaatteita ostaessani pyrin etukäteen kaupasta katsomaan jotkin tietyt laadukkaan tuotteen ja odotan, kunhan se tulee alennukseen. Tarjouksia etsiessäni käytän hyväkseni lähimarkettien tarjontaa.



Joskus (useinkin) ihmettelen ihmisiä, joiden kauppalaskut ja ostoskärryt pursuavat mielestäni tarpeettomia tuotteita.



Lahjoista: ostan ja annan lahjoja, esim. jouluna en kehtaa viedä lahjaksi mitään, jonka kaikki arvaavat halpahallista ostetuksi.

ainakin tarkka rahasta, mikä on hyvä ja ehkä yleiseen kulutushysteriaan verrattuna vähän pihi, mikä on minusta tosi hyvä asia. Miksi tuhlailla rahaa, jos ei välttämättä tarvitse. Äkkiä rahaa palaa pikku ajattelemattomuuteen, vaikka monen asian saisi halvemmalla tai voi jättää ostamatta. Tätä ostamattomuutta minäkin harrastan. Oikein nautin kun en tarvitse roinaa nurkkiin, jotka aiheuttaa lisää työtä siivoamiseen ja ongelmia säilyttämiseen.



Mutta itse noudatan hankkiessani ajatusta: Köyhällä ei ole varaa huonoon. Esim. vaatteita ostaessani ostan laadukkaita ja kestäviä materiaaleja, enkä mitään Seppälän kertakäyttö ryysyjä. Lisäksi itselle tärkeä arvo on myös ekologisuus ja kotimaisuus, mutta ne ovat asia erikseen.



Jos oletkin pihi, niin se on hieno juttu! Miehesi haluaisi ilmeisesti tehdä enemmän heräteostoksia.

yhtä "pihi", ja siksi nykyisin varakas!

Tätä mieltä minäkin olen. Voi, kumpa vaimonikin olisi!



Harrastan siis juuri ostamattomuutta. Tunnen hyvää fiilistä siitä, että voin jättää jotakin ostamatta, mitä en tarvitse. Vaikka haluaisinkin. Pieni kieltäytymys on aina paikallaan.



Ainoastaan herkuissa tms. silloin tällöin repsahdan, tosin joskus "kadun", ja saatan käydä esim. vaihtamassa karkkipussin suklaapatukkaan (myös vähemmän kaloreita sisältävään vaihtoehtoon).



Olen samaa mieltä siitä, että ei köyhällä (eikä edes keskituloisella) ole varaa halpaan. Tosin mielestäni esimerkkisi Seppälän vaatteista on vähän ohi menevä, koska sieltä ostamani vaatteet ovat jo kalliimmasta päästä, joita ostan.. Käytän siis hyväkseni lähinnä Dressmannin tarjouksia (tai vastaavia).

jos voi syntyä tilanne, että kotihousujen tarve on akuutti!

Mä olen säästäväinen luonne, mutten niin säästäväinen etteikö mulla olisi aina liikaakin just rönttösiä kotivaatteita... Usein olen miettinyt että mitäköhän järkeä siinä on että säilön kaiken maailman rähjäisiä pyjamanhousuja, mutta eipähän tule koskaan akuuttia kotihousujen tarvetta. ;)

Ostin joku aika sitten Prismasta kotihousut, 45 euroa. Koska tarve oli suht akuuutti, niin ostin vaikka pidin housuja kalliina. Parin viikon päästä ne oli -50%.

En siis kirjoittanut tuosta kotihousujen ostamisesta.



Itselläni on kaikenlaisia vanhoja housuja säästössä myöskin runsaasti kotihousuiksi. Vaihdan töistä tultua aina kotihousut, jotta paremmat eivät tahriintuisi.



Vanhat (koti)housut heitän pois yleensä vasta sitten, kun ne ovat menneet rikki.

Ainoa mikä mulla pistää silmään on se, että keräät pulloja tienvarsilta, jos niitä löydät. Mun mielestä se on lasten ja pummien hommaa.

musta se pihiys ehkä näkyisi enemmän juuri esimerkiksi siinä ravintolaillallisessa. Jos tarkoitus on mennä nauttimaan, yhdessäolosta, hyvästä ruuasta jne, on ikävää, jos toinen vertailee hintoja ja ottaa sen halvimman vaihtoehdon vaikka oikeasti haluaisi syödä jotakin muuta, tai jättää jälkiruuan ottamatta, vaikka haluaisi, siksi, että se maksaa. Tietty ei tarvitse sitä kalleinta ottaa, mutta sitä mitä haluaisi. Itse olen enemmänkin tämä pihi ja olen oppinut, että tällaisissa asioissa se aiheuttaa kitkaa. Jos asian, säästämisen, kokee kieltäytymisenä, eli haluaisi jotain, muttei osta, vaikka olisi siihen varaa ja periaatteessa "tarve", on se tarve sitten se itsensä hemmottelun tarve, niin silloin ei kyse ole enää säästämisestä vaan pihiydestä.