Miksi 4-5-vuotiaat pikkutytöt raahataan tanssitunneille?

sekä tytöillä että pojilla.

Laitapa menevää musaa soimaan ja katso reaktiot.

Eikä ne tuonikäsiten tanssitunnit juuri muskaritunneista eroa.

Tosin meillä vietiin poika tanssitunneille. Tyttö ei halunnut joten keksittiin muu "harrastus".

voin kertoa, että ainakin tanssikoululla jossa hän käy, vasta n. 6-vuotiaana alkaa kunnon tanssinopettelu. Sitä ennen on enemmänkin kyse musiikillisesta liikunnasta, leikeistä ja pienistä tanssipätkistä. Mikäs on mukavampaa kuin välillä pistää hippasleikiksi kesken tanssitunnin...

b) tytöt haluavat pukeutua balettipukuun (meillä on tosin riittänyt, että saa hyppiä kotona balettipuku päällä musiikin tahdissa)

tanssilajeja on aika paljon enemmän

vanhemmille näyttämisen paikka. Hassua. Meidän nelivuotias tykkää kovasti tanssia kotonakin ja laittaa musiikkia soimaan joka päivä. Ohjattu lastentanssi on hänen mielestään tosi kivaa. Ei se ole tiukkaa ja ryppyotsaista kuten ap tuntuu kuvittelevan. Vapaampaa se on tuon ikäisille. Eihän sinne kukaan haluaisi uudestaan, jos se oikeasti olisi ikävää. Isosiskonsa aloitti myös lastentanssissa saman ikäisenä ja tanssii nyt viidettä vuotta balettia.

Miten niin lapsen mielestä uiminen olisi hauskempaa kuin tanssiminen!? Aivan älytön ajatus! Jo lähtien siitä, että suurin osa lapsista tanssii luonnostaan jo heti kun oppii olemaan jalkeilla.



Taas joku kumma katkerankateellinen itsestään epävarma mammanen purkamassa tuskaansa.

halusi tanssikouluun. En tosin vienyt, kun en jaksanut juuri tuolloin alkaa raahaamaan tanssitunnille, mutta kyllä pienemmätkin voivat itse haluta.

Oikeasti. Väitättekö että joku 4 vee itse sinne haluaa? Eiköhän se ole vaan se äiti jonka mielestä on hienoa että MEIDÄN PIITU SE KÄY TANSSIMASSA. Lapsi varmaan mieluummin kävisi uimassa, luistelemassa tai jotain vauhdikkaampaa. Tanssi on isompia varten, ei mikään vauvojen juttu yleensä.

Halusi balettiin jo 3-vuotiaana, oli vielä liian nuori. Aloitti sitten toisen tanssin. 4-vuotiaana pääsi sitten balettiin. Jatkaa yhä balettia ja myös showtanssia. Tosin meillä myös uidaan ja luistellaan (ei siis ohjatuissa ryhmissä vaan ihan äidin ja isän kanssa) ja harrastetaan yleisurheilua.

Minusta ei ole mitenkään erityisen hienoa että tyttäreni harrastaa juuri tanssia. Hienoa on se että hänellä on mahdollisuus harrastaa juuri sitä mitä itse haluaa.

Ja siitä se lähti. Tanssista oli tulla jopa ammatti, mutta sitten päätin lähteä teoreettisempaan suuntaan ja tanssin jätin vain ihanaksi harrastukseksi.



Tyttöni aloitti tanssin 3-vuotiaana ja näyttää nauttivan suunnattomasti. Kyselee pitkin viikkoa, milloin pääsee taas tanssitunnille ja kun tunti on ohi, ei millään malttaisi lähteä salista.



Kuriositeettina myös äitini rakastaa tanssimista ja opiskeli lapsena oopperan balettikoulussa.



Kai tämä on geeneissä :)

meillä molemmat tytöt hinkui tanssimaan vuoden ennen kuin sai mennä eli kolmevuotiaasta. Ihan ilman, että äiti olisi sitä tuonut millään tavalla esille. Ihan niin kuin poika jo alle yksivuotiaasta oli aina potkimassa palloa. Meillä tytöt ei edes ole rytmitajuisia tai sulavaliikkeisiä, eli äidillä ei ole epärealistisia kuvitelmia tanssijoiden tulevaisuudesta tai taidoista, mutta niin kauan kuin haluavat, saavat tanssia. Balettia en haluaisi, että jatkaa kovin pitkään kuitenkaan ulkonäkö ja kokopaineiden vuoksi, mutta haluaisivatkin ottaa stepin heti kun voi...

meidän esikoisvauva (kuten ap luonnehtii) aloitti satubaletin 3,5-vuotiaana ja tykkää ihan mahdottomasti harrastuksestaan! Siellä on pari mukavaa kaveria ja meno on rauhallisempaa kuin jossain ylisuuressa liikuntaleikkikouluryhmässä. Satubaletti ruokkii lapsen mielikuvitusta, opettaa kehonhallintaa, ryhmässä toimintaa ja kaikkein tärkeintä - lapsi nauttii siitä. Kallista se kyllä on mutta sen vuoksi meillä onkin vain kaksi lasta että rahat riittävät niihin harrastuksiin, joista lapset pitävät.



On tuolla lapseni balettiryhmässä ollut muutama sellainen vanhempi, joka on tuntunut olevan enemmän innoissaan pikkuballeriinastaan kuin itse lapsi. Suurin osa vanhemmista ovat kyllä ihan tavallisia.



Kuinkas ap:n elämänlaatu kärsii siitä, että joidenkin lapset aloittavat harrastamaan jo leikki-ikäisenä?

Tosin eipä tuo tanssi minusta paljoa jumpasta eroa, samanlaista juoksemista ja hyppimistä se on. Osa vanhemmista puhuukin jumppakerhosta vaikka tanssiopisto onkin kyseessä.

voin kertoa, että ainakin tanssikoululla jossa hän käy, vasta n. 6-vuotiaana alkaa kunnon tanssinopettelu. Sitä ennen on enemmänkin kyse musiikillisesta liikunnasta, leikeistä ja pienistä tanssipätkistä. Mikäs on mukavampaa kuin välillä pistää hippasleikiksi kesken tanssitunnin...

Meilläkin 6-vuotias tyttö käy showkids -tanssitunneilla. Hän aloitti samaisessa ryhmässä n. 1,5 vuotta sitten ja koko porukka on pysynyt kasassa, muutamaan pois jäänyttä lukuunottamatta.

Se kertoo jo, että kivaa on. Itseä joskus laiskottaa lähteä viemään ja yritän sanoa, että pidetäänkö vapaapäivä ja ollaan tämä kerta pois, mutta hinku on kova, eli ei todellakaan ole vanhempien raahaamana harrastamassa.

Alussa oli enemmänkin satujumppaa.

koska kaverinsa oli siellä! Niin kova on siis ryhmäpaine jo tuossa vauvaiässä. Kuopus aloitti vastaavasti samanikäisenä - koska siskokin tanssi.



Edelleen tanssivat innolla ja taiten, ikää nyt 10 ja 8.

Omani vein 5-vuotiaana balettiin. Aika typerää. Eihän siellä mitään balettia ollut, vaan kaikenlaista leikkimistä vaan. Eli balettiyrittäjän keino saada jatkossa maksavia asiakkaita on, että houkuttelee sinne pikkulasten ryhmään paljon porukkaa.



Sama juttu yleisurheiluharrastuksessa. Pelkkää leikkiä vaan.



Mielipiteeni nyt: ei kannata viedä minnekään kalliisiin harrastuksiin, vaan johonkin peuhukerhoihin vaan. Harrastukset kannattaa aloittaa noin 8-vuotiaana vasta.

meidän reipas ja touhukas tyttö (kohta 3v) käy jumpassa, uimassa ja luistelemassa. jumppa on enemmän leikkimistä, uiminen on neidin lemppari juttu ollut jo alle 1v asti, luistelu aloitettiin tänä talvena koko perheen voimin. jumpassakin tyttö istuskelee välillä ja menee sitten mukaan, kun siltä tuntuu.

Jos nilkka nyrjähtää, venyvät jänteet eivät tule koskaan ennalleen. Ei voi kuntouttaa mitenkään ja nyrjähtää helposti uudelleen .



Kuulin kirurgilta ja tieto yllätti.

tahtoi itse. Oli alle neljävuotias. On nyt tanssinut kolme vuotta ja pitänut siitä kovasti. Lasten tanssi on leikin kaltaista, ei mitään hampaat irvessä -puurtamista.

on luontainen ilo lapselle ja harrastuksena helppo ja halpa, ei tarvita kalliita välineitä...

Siitä saa lapsi itsellensä elinikäisen ilon.

Kaikki vaan tanssimaan, tytöt ja pojat.



Köyhemmissäkin oloissa, missä ei ole lapsille tarjota paljonkaan hienouksia, tanssitaan ja pelataan jalkapalloa...

Minä raahasin tytön väkisin 3,5-vuotiaana tanssiharrastukseen. Nyt vuosi siitä ja tyttö menee aivan innoissaan jokaiselle tunnille. Viime keväänä ope ei tainnut olla kovin mieleen, mutta syksyllä vaihtui opettaja, joka tanssittaa tyttöjä erilaisien prinsessateemojen mukaan (joka iskee omaan prinsessaani täysillä).



Harrastus maksaa sen 120€/puoli vuotta, mutta samalla saan joka viikko 45 minuuttia rauhallista aikaa tehdä ruokaostokset tms.



PS: Me käydään MYÖS uimassa, hiihtämässä, luistelemassa, pulkkamäessä, pyöräilemässä jne.