Pidätkö lähihoitajan työstä?

Pidän työstä mutten siitä mitä se vie minulta ja perheeltäni, eli ajan.

Jatkuvasti (monta kertaa viikossa) iltavuoroja, kolme viikonloppua kuukaudessa töitä, suurin osa juhlapyhistä töitä (joulut juhannukset vaput jne).

Tuntuu että saan olla perheeni ja varsinkin mieheni kanssa vähemmän kuin isossa osassa muita ammatteja (mies tekee 8-16 päivää).

Annan aikani ja hoivani ja voimani muille ja oma perheeni saa minut muutamana iltana viikossa ja öisin. Se tuntuu kohtuuttomalta.

Valmistuin muutama vuosi sitten ja jo nyt huomasin että valitsin väärän alan jos haluan valita perheeni. Molempia ei voi tässä ammatissa saada.

mutta, tavallaan itse pidin, mutta ei ole minua varten.

Joka paikassa se on samaa kolmivuorotyötä..

Kokeiltu on palvelutaloa, vanhainkotia ja kotihoitoa. Ainoastaan työn laatu ja raskaus vaihtelee.

Voisin tehdä vaikka kuinka raskasta duunia ihan missä vain jos se vain olisi virka-aikaan tehtävää. Tai jos olisi edes vkoloput vapaat.

:(

teen päivätöitä ma-pe

Missä olet töissä?

Joka paikassa se on samaa kolmivuorotyötä..

riippuu suuntautumisesta:

Asiakaspalvelun ja tietohallinnan koulutusohjelma

Ensihoidon koulutusohjelma

Kuntoutuksen koulutusohjelma

Lasten ja nuorten hoidon ja kasvatuksen koulutusohjelma

Mielenterveys- ja päihdetyön koulutusohjelma

Sairaanhoidon ja huolenpidon koulutusohjelma

Suu- ja hammashoidon koulutusohjelma

Vammaistyön koulutusohjelma

Vanhustyön koulutusohjelma

Missä olet töissä?

Miten yliopistosairaalassa voi olla päivätyötä lähihoitajalla???



Olen suuntautunut sahuun. Sehän se virhe olikin mutta muuta ei sinävuonna ollut tarjolla.

Ja olen mielestäni oikealla alalla.



Terveisin KTM

olen vasta opiskelija, mutta jo nyt olen ollut harjoittelemassa paikoissa, joissa on tosi helppo työ. Esim. jossain mielenterveysyksikössä työ on vain ohjausta ja jää aikaa istua toimistossa ja juoruta, ei hommat paljoa ketään siellä rasittaneet. Samoin kotihoidoss, kävästään paikat läpi ja voi pitää pitkän ruokiksen ja käyttää tuntikausia kirjauksiin.

olen vasta opiskelija, mutta jo nyt olen ollut harjoittelemassa paikoissa, joissa on tosi helppo työ. Esim. jossain mielenterveysyksikössä työ on vain ohjausta ja jää aikaa istua toimistossa ja juoruta, ei hommat paljoa ketään siellä rasittaneet. Samoin kotihoidoss, kävästään paikat läpi ja voi pitää pitkän ruokiksen ja käyttää tuntikausia kirjauksiin.

Ei toimi täällä. Ensinäkin on työajan seuranta, koko porukan piti olla 60-80 % työajasta asiakkaan luona, ei siis matkalla sinne vaan ihan oven sisäpuolella. JA matkoihinkin meni asiakkaan vaihdossa 5-10 min. Kirjaukset tehtiin, jos ehdittiin ja ruokatunti oli 15 min. Eli se mitä siina lämmityksessä ja hotkaisussa meni aikaa. Ja taas juostiin, että saatiin käynnit käytyä.

Jos työaika ei täyttynyt niin joku hoitaja siirrettiin toiseen tiimiin jossa oli kiireempää.

ainakin meillä. Ja asiakaskäyntejä kyllä riittää ja isotöisiä asiakkaita myöskin.

pidä. En ole. Olen tehnyt töitä vanhusten ja lasten kanssa, enkä pidä oikeastaan kummastakaan. Nyt tässä mietinkin että millehän sitä alkais, opiskelemaan jotain muuta vai tekiskö työtä joka ei innosta.

En minäkään pidä lähihoitajan työstä. Olen yo-merkonomi ja lähihoitaja. Ei minulle anna mitään vastahakoisten ihmisten peseminen, syöttäminen ja kakka- tai pissivaipan vaihtaminen. Päivät ovat tympeitä ja raskaita (kello käy kuin olisi mehiläisvahaan kastettu), työ kuin tervaa. Naisvaltaisessa työpaikassa olo lisää tuskaa (kikati-käkäti, mitähän salatuissa tapahtui).

Ei helvetti!

En pitänyt. Koin raskaaksi sekä vuorotyön että itse hoivatyön sisällön. Vuoden tein sitä duunia ja lähdin yliopistoon opiskelemaan ihan muuta alaa.

kyllä ja kyllä :) 

Olen tehnyt vanhustyötä yli 10 vuotta eri paikoissa ja siihen olen täysin kyllästynyt.

Aloitan pian työt hengityshalvauspotilaiden hoitajana. Työ on varmasti välillä henkisesti raskasta, mutta ainakin erilaista kuin vanhustyö. Uusia haasteita luvassa.

Pidän työstä ja olen oikealla alalla.

Tosin olen opiskellut vasta aikuisena lähihoitajaksi kun omat lapset ovat jo olleet isoja ja miestä ei ole. En kyllä jaksaisi jos vielä työpäivän jälkeen joku vaatisi minulta hoitoa.

Tosin välillä on päiviä kun tulee hetken ajatus että ihan oikeastiko olen käynyt kouluja lukion jälkeen 7v ja pääsiäisaamuna siivoan paskaa ihmisen pyllystä, tukasta, käsistä, nojatuolista, villatakista, matosta, seinästä, vessan, eteisen ja huoneen lattiasta ja ihmettelen missä ihmeessä on se vaippa, mistä voisin se paljon helpommin siivota, no ilmeisesti se oli vedetty vessasta alas.

En pitänyt, vuoden tein vanhuspuolella ja lähdin opiskelemaan yo:n täysin toisen tyyppisiä hommia.

Pidän kyllä, vaikka työ onkin ajoittain sekä fyysisesti että henkisesti kuormittavaa. Kuitenkin siitä saa itselleen niin paljon, ei ole mitään hienompaa kuin saada toinen ihminen hyvälle tuulelle ja tyytyväiseksi työllään. Silloin tietää tekevänsä tärkeää työtä.