Mitä tehdä kun mies ei hyväksy lapsiani?

Mistä teitä typeriä naisia oikein tulee jotka annatte miehen talloa lapsenne maan rakoon?

Joko eroatte tai sitten tapaat miestä vain silloin kun lapset ovat omalla isällään.

tällaisessa tapauksessa laittaisin lapset edelle!

jätät sen miehen ennen kuin hän onnistuu tuhoamaan lastesi elämän. Voin kokemuksesta sanoa sinulle: et saa lapsiltasi koskaan anteeksi sitä jos valitset miehen ennemmin kuin lastesi hyvinvoinnin, koska väkisin se, ettei miehesi lapsia hyväksy vaikuttaa heihin. Ja: mies ei tule muuttumaan. Jos yhteisiä lapsia saatte siitä viimeistään alkaa omien lastesi helvetti. Oletko todella valmis vaihtamaan lapsesi tuohon mieheen?



Mikä näitä äitejä oikein vaivaa...

Ne myös sotkevat, juoksentelevat, uhmaavat, kiljuvat, kitisevät, itkevät, heräilevät öisin, eivät tottele, eivät "osaa" mitään koska eivät halua tehdä... Heillä tosin mielestäni onkin kasvatus melkoisen pielessä, mutta ei siksi, että he ovat äänekkäitä. Lapsista nyt lähtee ääntä. En voisi kuvitella olevani mieheni kanssa suhteessa, jos en sietäisi hänen lapsiaan. Ainoa vaihtoehto on pitää heistä aidosti, muuten lasten kyläilyt sun muut olisivat yhtä tuskaa.

kumman laitat mieluummin elämästäsi ulos, miehen vai lapsesi?

Kumma tapaus. Jätä se tai sitten sanot selvästi missä kaappi seisoo once and for all.

Sekohan sä olet.

Minä olen se lapsi, jota äitini mies ei hyväksynyt. Ei ollut kivaa ja äitini saa maata hautuumaalla melko pitkään, ennen kuin annan sen anteeksi.

siitä, että olet todella itsekäs ihminen.

Mitä jos nyt miettisit velvollisuuttasi hetken ja lapsiasi. Sinä olet heidät tähän maailmaan saattanut ja on sinun tehtäväsi ja velvollisuutesi suoda heille hyvä ja turvallinen lapsuus.

Siinä on omat mielihalut ja teot laitettava toiselle sijalle silloin, kun se on lapsiesi edun mukaista.

Toki lapsellisillakin on oikeus myös omaan elämään ja onneen mutta ei lasten hyvinvoinnin kustannuksella.

Uusioperhe voi olla hyvinkin toimiva ratkaisu kaikkien osapuolten kannalta, mutta vain siinä tapauksessa että kumppani hyväksyy lapset elämäänsä sellaisina kuin he ovat, yksilöinä ja arvokkaina ihmisinä. Se on koko paketti, kun menee yhteen lapsellisen ihmisen kanssa, ne lapset on ja pysyy siinä ainakin siihen saakka kunnes ovat tarpeeksi vanhoja elämään omillaan.



Niin ja olen siis itsekkin eronnut ja nykyään uusioperheellinen. Ja olen yhden suhteen aikoinaan lopettanut alkumetreille juurikin siitä syystä, että totesin sen lapseni kannalta parhaaksi.

miehet ja lapset toisistaan. Jos haluat pitää miehen, muutatte erilleen ja lapset ja mies eivät tapaa.



Muuta keinoa tuohon ei ole.

Jos miehen mielestä lasten kuuluu olla hiljaisia ja puhua vain kysyttäessä, niin miehen pitää sitten etsiä tai hankkia sellaisia lapsia. Miksi se edes änkeää sun lasten elämään, kun sun lapset kerran ovat vääränlaisia.



Mitä muita ratkaisuvaihtoehtoja sä sitten keksit, paitsi eron? Pitäisikö lasten sun mielestä olla hiljaa kädet ristissä, jotta mies tykkäisi niistä? Olisiko se ratkaisu? Vai pitäisikö miehen muuttaa käsitystä lapsista? Onko se sun mielestä realistista?



Kun noita ratkaisuvaihtoehtoja katsoo, niin kyllä se ero on oikeesti parhaaseen lopputulokseen johtava ratkaisu. En kyllä ymmärrä miten olet edes päätynyt seurustelemaan noin lapsivihamielisen miehen kanssa. Kyllähän sä olet jo aika alkumetreillä huomannut, ettei siitä ole perheenisäksi. Vai onko sun yksi ratkaisuvaihtoehto ollut, että laitat pään pensaaseen ja toivot, että ongelma katoaa.