Lue keskustelun säännöt.
Meidän lapsen luokkalaiset ja kaverit asuu kaikki omakotitaloissa
22.01.2012 |
Koko koulussa ei ole yhtään maahanmuuttajaa. Onkohan hyvä vai huono asia.
Kommentit (55)
Tarkoitan nyt yleensä sitä, että jos suomalainen voi ja sillä on riittävästi rahaa, se nyt vaan hankkii sen omakotitalon. Senhän haluaa tutkimustenkin mukaan yli 80 prosenttia suomalaisista.
Jos on riittävästi rahaa, ja jos muutenkin voi, niin kyllähän suomalainen ostaa omakotitalon. Aika usein ei kuitenkaan voi (vaikka raha siihen löytyisikin), esimerkiksi siksi, että omakotitalon hankkimisen esteenä on vaikkapa
- haluttomuus tehdä omakotitaloon liittyviä töitä
- halu asua keskustassa
- halu asua kerrostalossa
- halu asua rivitalossa
- halu matkustella usein, jolloin omakotitalo voi sopia huonosti
- sopivaa omakotitaloa ei löydy, mutta sopiva asunto löytyy kerrostalosta
- halu asua korkealla
- jne
Itse haluaisin mieluiten asua Berliinin Kreuzbergissa... Ja eipä sinne kukaan mitään omakotitaloja rakentele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoitan nyt yleensä sitä, että jos suomalainen voi ja sillä on riittävästi rahaa, se nyt vaan hankkii sen omakotitalon. Senhän haluaa tutkimustenkin mukaan yli 80 prosenttia suomalaisista.
Ja haluaako ihmiset sen oikeasti, vai onko kyse vain siitä, että ajatellaan, että omakotitalo "pitää" haluta, vaikka se ei omaan elämäntyyliin sopisikaan?
Mietin, onko lapselle pahaksi kasvaa näin keskiluokkaisessa ympäristössä.
ovat keskiluokkaa. Joo, varmaan Porvoossa ja Espoossa näin on.
Nyt viidettä vuotta onnellisena kerrostalossa. Ei ollut mun juttu se homma. Myös meidän lasten koulussa jotakuinkin kaikki muut asuvat omakotitalossa, onneksi on meidän perhe tuomassa sinne vähän köyhälistöhenkeä ;)
on hyvien tulojen kanssa? Meillä tulot on hätäseen 3000 euroa netto ja asuttu omakotitalossa 10 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaupungissa asuvat kerrostaloissa ja yleensä vielä kaupungin vuokra-asunnoissa. Joten kyllä noin yleensä omakotitaloissa asuu varakkaampaa porukkaa kun kerrostalossa.
on hyvien tulojen kanssa? Meillä tulot on hätäseen 3000 euroa netto ja asuttu omakotitalossa 10 vuotta.
erityisen huonotuloisia ole. Köyhä perhe tienaa tuosta ehkä puolet, eivätkä takuulla pystyisi maksamaan omakotitalosta tulevia ylläpitokustannuksia, ainakaan talvella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koko koulun kaikki oppilaat asui omakotitalossa. Kaikkien oppilaiden vanhemmat oli töissä pois lukien yhden tytön isä, joka oli töissä vain kesäisin. talvet työttömänä. Koko kylässä oli yksi ainoa rivitalo (viisi asuntoa) eikä siinä talossa asunut yhtään lasta. Kerrostaloja ei ollut yhtään. Olen syntynyt -82, jos sillä on jotain merkitystä.
omakotitaloissa asuvat maahanmuuttajat? Mihin kastiin ahfasmieliavmammat ne tunkee? Kelpaako teidän nuppusen seuraan vai ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koulussa tosin oli yksi tummaihoinen poika, muuten en muista että olisi ollut maahanmuuttajia. Kaikki luokkalaiset paitsi yksi asuivat omakotitalossa, melkein kaikkien vanhemmat olivat vielä yhdessä ja kävivät (tietääkseni) töissä. Ei sossupummeja, ei mainittavaa köyhyyttä, kaikilla autot sun muut. Elin tuollaisessa ympäristössä parikymppiseksi saakka, kunnes muutin pois kotoa. Lukiossakaan ei oikeastaan tullut tutustuttua "huono-osaisempiin", jotkut tietysti asuivat kaupunkilaisina kerrostalossa jne, mutta mitään sossupummiutta tai päihteiden väärinkäyttäjiä en tiedä että olisi lähipiirissäni ollut.
Sitten tutustuin mieheeni, joka on aivan eri lähtökohdista kuin minä - jatkuvaa muuttamista talosta toiseen lapsena, alkoholistivanhemmat, ei mitään havaintoa kunnon kasvatuksesta, lähipiirissä paljon teinivanhempia, narkkareita jne. Totta puhuen on ollut vaikeaa olla ensinnäkin halveksimatta ja arvostelematta heitä - mikseivät jotkut osaa elää "kunnolla"? Toisaalta olen kiitollinen siitä, että sain asua missä asuin ja olosuhteet olivat oikeasti hyvät ja ennen kaikkea turvalliset. Koti oli pysyvä, ei tarvinnut pelätä.
ja kaiken tarpeellisen ovat aina saaneet. Mahottomuuksiin en ole kuitenkaan myöntynyt tai voinut suostua.
Mutta olen kyllä kertonu monesti miten köyhää meillä oli kotona. Ainut ruoka oli yleensä kouluruoka, joten sitä ei todellakaan voinu jättää syömättä. Vaatteita saatiin kerran vuoteen, kun oli pakko, kun entiset jäi jo pieneks.
Saunottiin kerran viikkoon ja ei sillonkaan, jos ei sattunu olemaan puita kiukaan lämmitykseen.
Hyvä se on lasten tietää, ettei kaikilla asiat ole hyvin. Ja eihän ne tosiaan ole tänäkään päivänä. Paljon on köyhiä lapsiperheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on tuttavapiirissä ja suvussa sekä köyhiä, että maahanmuuttajataustaa (ja nämä ei liity toisiinsa siis). On myös merkittävässä kunnan virassa olevaa, julkkista, taiteilijaa, työläistä jne. Lapset eivät ole lähikoulussa, koulukaverit taas erilaisesta taustasta kuin pihakaverit.
Pihakavereissa on kaikki parhaat kaverit maahanmuuttajataustaisia puoliksi tai kokonaan, afrikasta, venäjältä, virosta. Omat lapseni ovat ihan suomalaisia. Lapseni eivät edes näe ihmisten väriä, ruskea iho ei ole sen kummempi piirre kuin ruskeat tai siniset silmät. Lapset ovat kiinnostuneita esim. siitä että kaikki kaverit eivät vietä joulua, heillä on erilaisia tapoja jne. ja oppivat että kaikki ihmiset eivät elä niinkuin me ja oppivat katselemaan omaa kulttuuriaan myös objektiivisemmin.
Uskon että erilaisten ihmisten kanssa jo lapsuudesta elämään oppineet ovat paremmassa asemassa tulevaisuudessa, pärjäävät paremmin yhä enemmän globalisoituvassa maailmassa ja kansainvälistyvässä työelämässä. Ihmissuhteita ja kontakteja on helpompi luoda ilman opittuja "muureja" (ennakkoluuloja)joita syntyy kun tottuu olemaan tekemisissä vain tietynlaisten ihmisten kanssa, (esim. monella tuntuu olevan "muureja" suhteessa maahanmuuttajiin, eri yhteiskuntaluokasta oleviin jne.).
Maailmassa on näin paljon enemmän mahdollisuuksia, kontakteja, mahdollisia ihmissuhteita, laajempia verkostoja jne. kun ihmisten ja kulttuurien erilaisuus on täysin tuttua ja luonnollista, eivätkä ennakkoluulot rajoita mahdollisuuksia. Sitä ei tarvitse erikseen edes opetella suvaitsemaan mihin on kasvanut pienestä asti.
työtöntä tai toimeentulotuen saaja. Saakohan lapset jotenkin yksipuolisen kuvan elämästä näissä ympyröissä? ap
Meidän lapsen luokkalaiset ja kaverit asuu kaikki omakotitaloissa. Koko koulussa ei ole yhtään maahanmuuttajaa. Onkohan hyvä vai huono asia.
Kyllähän maseudullakin voi olla ihan kiva asua, mutta käykää joskus kaupungissakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisit huomannut, että asutaan kaupungissa Etelä-Suomessa. ap
Tarkoitan nyt yleensä sitä, että jos suomalainen voi ja sillä on riittävästi rahaa, se nyt vaan hankkii sen omakotitalon. Senhän haluaa tutkimustenkin mukaan yli 80 prosenttia suomalaisista.
Suomalainen haluaa myös Volkkarin, tuulipuvun, joulukinkun, thaimaanmatkan jne.
Mutta en minä. Olen keskivertoa fiksumpi. Asun kerrostalokolmiossa, jonka keittiön hinnalla saisi keskivertoisen omakotitalon.
Että köyhät = yhtä kuin päihdeongelmaiset sossupummit ym. ongelmainen rupusakki.
Minun sukuni on köyhiä, mutta erittäin kaukana kuvaamastasi rupusakista. Edes tyhmiä ei olla, mutta monella raha ei ole ollut kovin ylhäällä arvoasteikossa vaan ihan duunaritason työ on riittänyt. Joillain myös sairauksia jotka on pitäneet köyhänä kun töissä ei kykene käymään. Ollaan kyllä henkisesti todella kaukana jostain päihdeongelmaisesta wt-sakista, olen asunut sellaisten kanssa samalla alueella mutta en koskaan tunne kuuluneeni samaan porukkaan. Eivät muuten lapsenikaan jotka ovat hakeneet kaverinsa muualta.
koulussa tosin oli yksi tummaihoinen poika, muuten en muista että olisi ollut maahanmuuttajia. Kaikki luokkalaiset paitsi yksi asuivat omakotitalossa, melkein kaikkien vanhemmat olivat vielä yhdessä ja kävivät (tietääkseni) töissä. Ei sossupummeja, ei mainittavaa köyhyyttä, kaikilla autot sun muut. Elin tuollaisessa ympäristössä parikymppiseksi saakka, kunnes muutin pois kotoa. Lukiossakaan ei oikeastaan tullut tutustuttua "huono-osaisempiin", jotkut tietysti asuivat kaupunkilaisina kerrostalossa jne, mutta mitään sossupummiutta tai päihteiden väärinkäyttäjiä en tiedä että olisi lähipiirissäni ollut. Sitten tutustuin mieheeni, joka on aivan eri lähtökohdista kuin minä - jatkuvaa muuttamista talosta toiseen lapsena, alkoholistivanhemmat, ei mitään havaintoa kunnon kasvatuksesta, lähipiirissä paljon teinivanhempia, narkkareita jne. Totta puhuen on ollut vaikeaa olla ensinnäkin halveksimatta ja arvostelematta heitä - mikseivät jotkut osaa elää "kunnolla"? Toisaalta olen kiitollinen siitä, että sain asua missä asuin ja olosuhteet olivat oikeasti hyvät ja ennen kaikkea turvalliset. Koti oli pysyvä, ei tarvinnut pelätä.
Laaksolahdessa ok-talot matksavat puolimiljoonaa euroa ja tontit ovat postimerkin kokoisia. Muualta en kuvittelisi edes katsovani ok-taloa.
Minä en halua omakotitaloon, lisää tilaa haluaisin, mutta okt - thanks, but no thanks.
kaupungissa asuvat kerrostaloissa ja yleensä vielä kaupungin vuokra-asunnoissa. Joten kyllä noin yleensä omakotitaloissa asuu varakkaampaa porukkaa kun kerrostalossa.
Esim. Helsingin keskustan liepeillä asuu tosi köyhiä kerrostaloasujia:)
Itse asuin lapsuuteni omakotitalossa ja se ei kyllä millään lailla ainakaan minun lapsuuttani onnelliseksi tehnyt, eikä kyllä oltu mitään erityisen varakkaitakaan.
Nyt asun onnellisena täällä köyhien alueella luhtitalossa varsin onnellisten lasteni kanssa. (kaupungin taloja,iiiik!)
Tarkoitan nyt yleensä sitä, että jos suomalainen voi ja sillä on riittävästi rahaa, se nyt vaan hankkii sen omakotitalon. Senhän haluaa tutkimustenkin mukaan yli 80 prosenttia suomalaisista.