Vaadin miestä tilille viinan käytöstä eilen illalla.
Jo toissailtana kerroin kuulleeni ystäviltämme lapsemme kertomaa: häpeää kännistä isäänsä, haluaisi muuttaa pois, inhoaa kuulla isän oksentavan yöllä.. Silloin hän ei puhunut yhtään mitään, annoin sulatella asiaa ja LUULIN sen olevan shokkiherätys jättää liika alkoholinkäyttö pois kotona. Mutta eilen ja tänään hän on vittuillut, huutanut, väliin ilmoittanut nukkuvansa päivän ja lähtevänsä yöksi pois, syytellyt alkoholistiksi leimaamisesta, välillä kohdellut kuin ilmaa ja sitten taas hyökännyt kyselemään jostain aivan muusta riidanaiheesta.. Hyökkäys on paras puolustus? Epäilen nyt vahvasti olleeni oikeassa, kun olen kysynyt, juoko hän minulta salaa paljon enemmän kuin olen luullut. Kun vetoan lasten hyvinvointiin, hän ei kommentoi. Hän uhkailee lähtemisellä(jäisin yksin kolmen lapsen kanssa liian pieneen asuntoon, jota ei minun palkalla suurempaan vaihdeta - tosin talousasioista viis, yksinhuoltajuus siinä kamalinta olisi), mutta jos vaihtoehdot ovat joko tämä riitely ja ahdistus, tai ryyppäämisen hiljainen salliminen ja lasten vaivihkainen suojelu siltä(mikäli edes osin mahdollista), lähteköön sitten. Mutta rakastan ja suren - miten pelastaa hänet ryyppäämästä itsensä hengiltä jos olemme erossa?! Vertaistukea?
Kommentit (15)
yritin kyllä kaikkeni ja enemmänkin, mutta se on jokaisen oma päätös.. Eron jälkeen et voi estää juomasta, mutta etpä voi nytkään. Elämä on ainakin tasaisempaa sitten.
pitää perheen kasassa.
Aikuinen ihminen päättää itse mitä elämällään tekee. Selvästi puhuttelu nostatti miehessä paljon ajatusmylläkkää, se on hyvä.
rikkomisesta, vaikka tiedänkin, että mies on yhtä lailla syypää juomisellaan.. Mutta hän on hyvä isä, eivätkä pienet vielä kärsi, kun eivät ymmärrä.. Perheen hajottamisella pelkään rikkovani lopullisesti ainakin kahden lapsen elämän - miehen lapsen (siis tytärpuoleni), joka on juuri menettänyt äitinsäkin (itsari); oman lapseni(joka ei tunne biologista isäänsä ja mieheni tod. näk. ei enää eron jälkeen suostuisi virallistamaan isyyttä itselleen - se on meiltä jäänyt tekemättä tyyliin "ehtiihän sitä"). Lisäksi yhteinen lapsemme on juuri "isi on paras"-vaiheessa.. Uusperhehankaluuksia vielä tähän päälle. Ja ei, tää ei oo provo, vaan ollaan ihan oikeesti tässä jamassa! Ap
se pitää ihan heti lopettaa, siis itsensä syyllistäminen. Mies varmasti yrittää löytää vikaa kaikista muista kuin omasta juomisestaa, niin se taudinkuva vaan menee. Ehkä herää ja yrittää kun huomaa että olet tosissasi, ehkä lyö täysin läskiksi. Ei voi tietää.
Sinulla on oikeus vaatia, että mies himmaa tosissaan juomista tai lopettaa kokonaan.
Muutama kk sitten erosin miehestä, joka kielsi täysin olevansa alkoholisti. Joka viikonloppu kännissä enemmän tai vähemmän. Suhteen alussa oli enemmän kännissä, mutta lasten syntymän myötä ehkä vähän väheni, mutta valitettavasti muutaman kk välein tuli sellaisia ylilyöntejä, joistta lopullisesti sain tarpeekseni. Lapsetkin pelkäsivät miestä kännissä, vaikkei sinällään väkivaltainen ollut. En halunnut sellasta elämää itselleni enkä lapsilleni joten lähdin. Lapset tapaavat isäänsä joka viikko, ja ilmeisesti ihan ok on mennyt. Raitis miestä ei ole tullut, eikä tulekaan. Annoin myös varoituksen, että jos haluaa vielä olla lastensa kanssa, niin niiden seurassa ei ryypätä. Itsekseen saa mun puolesta tehdä mitä lystää.
Ap:lle neuvo: Lähde lastesi kanssa tai heitä mies pihalle. Sinä et voi miestä muuttaa. Hän voi kyllä muuttua, mutta vain jos sitä itse tahtoo. Ja ilmeisesti ei tahdo(kun ei ole mitään syytä, mies arvatenkin ajattelee)
ja pelkään ettei muu kuin ero tule kysymykseen.. Mies ei pidä viinaa mitenkään pahana, kun on entinen nisti (paljon ennen meidän suhdetta). Saa siis myös pelätä että sortuu johonkin pahempaan eron (ja mahdollisen lasten menetyksen) myötä.
Mun täytyy ensin itse tajuta koko tilanne ja pystyä tekemään päätöksiä. Tosi rankkaa; just oli syksyl unelmahäät, sen jälkeen kaksi kamalaa uutista, joista ei olla viel ees toivuttu, ja nyt tää tilanne (juomista on siis ollut enemmän tai vähemmän aina, mutta nyt vasta kunnolla tajuan sen vaikutuksen lapsiin..)! En ehkä vielä jaksa vaikeiden päätösten seurauksia. Ap
että tuliko sillä miehellä edellisestäkin avioliitosta ero sen juomisensa vuoksi...?
Ei lapselle ole sen parempi että vanhemmat eroavat, häpeäisi edelleen isäänsä.
AP, olen tosi pahoillani tilanteestanne. Mun mieheni joi yhdessäoloajastamme 11 vuoden ajan ajoittain tosi pahasti, ei häirinnyt pahemmin työntekoa mutta viikonloput kännäili ja makasi krapulassa, viikollakin isot määrä "sauanolutta".
Puhuin kauniisti, nalkutin, kiristin, uhkailin, vetosin. Välillä vähensi juomistaan, mutta näin että ei pysty normaalisti ottamaan. Silloin oli ryyppyreissuilla vain harvemmin, mutta ne olivat sitäkin hirveämpiä, ja tissuttelu pysyi.
Kun esikoinen syntyi 6 vuotta sitten, se rauhoitti vähän, mutta mies mm. ei päässyt hakemaan meitä synnäriltä koska oli niin krapulassa/laskuhumalassa.
Kuopuksen ollessa vauva, mies tuli kerran juomareissulta hirveässä kunnossa ja makasi olohuoneen lattialla tärisevänä. Pienet lapset ihmettelivät, vauvakin konttasi isäänsä katsomaan. Silloin sanoin, että tätäkö haluat, että lapset näkee tällaisena isänsä.
Silloin mies itki koko päivän ja yön, ja meni seuraavana päivänä AA-kokoukseen. Siitä on 3 vuotta, pisaraakaan ei ole juonut ja elämä on aivan kuin kokonaan uutta, mielettömän helppoa ja hienoa.
Sulla on toivoa. En vaan osaa sanoa mitä tuossa miehelleni tapahtui. Jotain meni päässä järjestykseen. Onneksi...
Älä siis luovuta. Puhu, kysele, pistä miehesi miettimään. En mäkään tosin loputtomasti olisi enää jaksanut. Olin lähdölläkin jo uhkaillut muutaman kerran.
Uusperhekuvioita täälläkin. Minulla on kouöuikäinen lapsi, joka on aina ollut hyvin herkkä ja arka. Hän alkoi pelkäämään exääni vaikkei tämä ollut edes kännissä. Heidän välit huononivat vain vuosien aikana ja se oli yksi syy eroon. Tietysti myös se, että minulla oli paska olo miehen kanssa, joka ei ymmärtänyt omaa sairauttaan. Syyllisyyttä en ole tuntenut kertaakaan eromme jälkeen, ainoastaan tyytyväinen olen ollut päätökseeni.
Pienemmät, yhteiset lapsemme ovat vielä päiväkoti-ikäisiä, ja isompi valitettavasti muistaa exän kännisekoiluja. Muistaa, kun menimme kerran naapurille yöksi, vaikka lapsi oli silloin vähän yli 2v. Muistaa, kun mies oli sammunut keittiön lattialle. Kuittasin tilanteen vain niin, että isiä alkoi väsyttämään tosi paljon illalla, ja nukahti vähän hassuun paikkaan. Tällaiset jutut jää mieleen, vaikka mies olisi kuinka hyvä isä selvinpäin. Kyllä AP: nkin lapset varmasti ymmärtävät, että joskus kaikki ei ole ihan kunnossa.
- oli kai paljon hänen ansiotaan, että mies pääsi aineista eroon aikoinaan. Ero ei johtunut viinasta, ihan muusta. Ap
Miehelläsi on siis taipumusta riippuvuuksiin. On päässyt yhdestä pahasta, joka hieno juttu, mutta tilalle tulee helposti toinen. Eli jos luopuu viinasta, voi tulla vaikka uhkapeliriippuvuus tai urheiluhulluus...
Voisitko ajatella meneväsi Al-anoniin juttelemaan. Miehelläsi on selvästi riippuvuus, voisit saada siellä uuden näkökulman asioihin.
eroakin - en tosin jaksaisi 11 vuotta.. Olen kyllä päättänyt ensin hammasta purren kestää miehen pyristelyt ongelman myöntämistä vastaan, ja sitten yrittää poistaa "virtahevon olohuoneesta" puhumalla lapsille ongelmasta oikeilla nimillä, ettei asia enää paisuisi suuremmaksi trauman aiheuttajaksi heillä. Toivon todella, että mies alkaa tajuta lasten edun. Hän ei ole keskustelevaa tyyppiä mitenkään, mutta lapset ovat kyllä todella tärkeitä hänelle, ja minäkin.
Mies on vain saanut juoda liikaa, koska olen ymmärtänyt ja sallinut sen (on ahdistusta ja unihäiriöitä; ehkä syytä, ehkä seurausta?), ja työpaikallakin ymmärretään ja mahdollistetaan (krapulaa ja jopa kännitorkkuja hyväksytään ja naureskellaan ja peitellään isoilta pomoilta). Nyt mun pitää löytää voimia pistää piste kotona juomiselle; toivottavasti koti ja perhe on tarpeeksi tärkeä, ettei hän jätä meitä ja lähde muualle juomaan! Voimia muille samassa tilanteessa oleville ja kiitos vastanneille - autoitte paljon!! Ap
Kaikki negatiiviset ja positiiviset, toiveet ja pelot? Miehesi tietää tasan tarkkaan, missä mennään. Nyt puuttuu vaan se, haluaako hän parantua. Sillä yllättävän moni alkoholisti pelkää, että ilman viinaa elämä ei ole mitään. Ja varmasti miehelläsi on käsittelemättömiä asioita, jotka kummittelevat ja jotka täytyy kohdata.
Ketään ei voi rakastaa raittiiksi. Se, että sä lähdet, niin voi pelastaa miehen. sillä on silloin tasan kaksi vaihoehtoa: joko juo itsensä hengiltä tai lopettaa ryyppäämisen kokonaan, kun tajuaa mitä on menettänyt.
Kaikkein eniten sä vahingoitat tuolla lapsiasi. Mä lähdin pois, tee samoin. Pelasta itsesi ja lapset. jos sä tuohon jäät, niin annat hiljaisen hyväksynnän miehelle, siitä, että sen juominen on ihan ok.
Kyllä sä taloudellisesti selviät ja yksinkin. apua saa, kun tuntuu ettei jaksa. kokemusta on.