Päämäärätön elämä

Olen suurimman osan ajasta tyytyväinen köllykkä: käyn töissä (keskinkertainen duunari, vaikka olisi akateeminen koulutus), puuhaan jotain pientä, käyn kulttuuritapahtumissa, ajoittain minulla on harrastuksiakin, käymme mieheni kanssa ulkoilemassa ja suhteesen olen tyytyväinen.



Sitten välillä iskee päämäärän kaipuu. Tiedän, ettei työ vastaa kykyjäni ja koulutustani. Alan haluta enemmän. Se vain vaatisi liikaa vaivaa ja en tiedä siedänkö stressiä.



Haaveilen, että voisin tehdä harrastuksestani työn ja että salaa olenkin taiteilija/tosi luova.



Täytin vasta 30, ehkä siksi mietin pitäisikö elämä ottaa vakavammin ja alkaa oikeasti tehdä jotain mikä on tärkeää itselleni, ei muille.



Niin, riittäisikö keskinkertainen työ ja helppo elämä, vai pitäisikö yrittää parempaa?