Lue keskustelun säännöt.
Ei tästä enää mitään tule :´( pitkä vuodatus joten älä lue jos et jaksa valitusta
20.01.2012 |
Voisin kuvitella, että mahd kuivaksi rutistetulla tiskirätillä olisi tällainen olotila, päivästä, kukaudesta jopa vuodesta toiseen.
En edes kunnolla muista milloin tämä "parisuhteen näivettyminen" oikein alkoi, mutta ainakin 6-7v mennyt niin että mies suhtautuu minuun lähinnä kuin kaveriin ja lastensa äitiin, ei naiseen ja vaimoon saati rakastettuun. Vaikka toitottaakin kutakuinkin päivittäin että rakastaa, tekee iltapalaa yms.
Muta mitään seksuaalista ei ole, tai jos on niin ehkä joka 3s.kk kerran tai kaksi.
½v täys-selibaattitauot tavallisia, 3-5kk vielä tavallisempia.
Minä en tiedä enää mitä tehdä, asiasta on puhuttu miljoonaan kertaan, olen uhannut erolla, toisella miehellä, itkenyt kauheat määrät ja lukuisat kerrat, valvonut yöt ja rypenyt itsesäälissä ja surkeudessa että mikä minussa on vialla, miksi olen niin vastenmielinen yms.
Olen myös ollut "kuin ei mitään", tarponut arkea eteenpäin ulkoisesti lingisti ja tyynesti vaikka takaraivossa jyskyttänytkin tämä asia silloinkin.
En ole susiruma, en "läskikasa" vaikka toki heilläkin oikeus seksiin ja voivat olla viehättäviä sitä en siis kiellä, kiinnitän ulkonäkööni huomiota, olen kokeilunhaluinen ja nauttiva sängyssä jne, annan suuseksiä koska pidän siitä jne. En ole frigidi lahna jos joku niin voisi ajatella syyksi tälle.
Mies kokeili jopa testosteronipiikkejä käytyään alan lääkärillä joskus 2v sitten ja arvot oli ns normin sisällä mutta kokeili niitä silti ja ei muutosta/apuja.Arki näivettää, pitkä parisuhde näivettää, mutta ei kai se sitä saa tarkoittaa että parisuhteen yksi liimoista ja ilon tuoja ja stressin laukaisija eli seksi saa loppua kokonaan??
Minulla on kausia etei mikään muu liikukaan pääsä kuin tämä ja kärsin tästä aivan helvetillisen paljon. Olen hermoheikko, ilkeäkin miehelle, hapan, suoraan sanottuna todella todella katkera koko ukolle!! Olin n.29v kun tämä alkoi, koen että ne parhaimmat vuoteni seksuaalisesti suurelta osin menneet, lapsetkin jo kouluiässä joten ei univelkaakaan.
EN JAKSA ENÄÄ!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Erota en millään haluaisi, lapset ovat ihan isinsä perään ja hyvä isä hän onkin.
Pahinta, ainakin melkein, on se ettei mies tunnu välittävän tästä vaikka väittääkin muuta, kärsii kuulema hänkin..Hohhoijaa, hyvinpa peitää sen ja miksie tee sitten mitään enää asialle???
Elämä menee ihan hukkaan, sattuu SATTUU niin saatanasti:´´(
Kommentit (27)
Eroa tai hanki rakastaja. Älä tuhlaa elämääsi tuollaiseen.
Miehesi on homo tai aseksuaali tai sittn hänellä on suhde toiseen naiseen. Kysy häneltä mikä näistä, vaadi vastaus ja etsi sen jälkeen ratkaisu.
nämä kommentit: hanki rakastaja!. Mistä niitä rakastajia hankitaan? Onko niitä jossain haettavissa aina kun panettaa vai...? Missä normi ei-baareissa käyvä nainen, jolla perhettä ja työ tapaa näitä Rakastajia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en jaksa innostua puolikovasta =/. Siis sillä on halut kovemmat kuin kyvyt ja silti mun pitäisi jaksaa innostua.
Eroa tai hanki rakastaja. Älä tuhlaa elämääsi tuollaiseen. Miehesi on homo tai aseksuaali tai sittn hänellä on suhde toiseen naiseen. Kysy häneltä mikä näistä, vaadi vastaus ja etsi sen jälkeen ratkaisu.
nämä kommentit: hanki rakastaja!. Mistä niitä rakastajia hankitaan? Onko niitä jossain haettavissa aina kun panettaa vai...? Missä normi ei-baareissa käyvä nainen, jolla perhettä ja työ tapaa näitä Rakastajia?
Aika harva nainen tuosta vain hankkii rakastajan. Uskollisena luonteena sitä haluaisi olla vain sen oman miehensä kanssa. Tai vaikka olisikin intressejä vieraisiin, niin missä välissä niitä tapaisi? Joskus töistä lähdön, kauppareissun ja tarhasta haun välissäkö :D
Olin kuin ap:n mies ja tunsin koko ajan paineen niskassani. Lopulta jätin mieheni, kun en vaan pystynyt haluamaan häntä ja kärsin kun hän murjotti siitä minulle. Löysin uuden miehen ja hänen kanssaan ongelmaa ei ole eli olen löytänyt kadonneet haluni. Meillä ei siis ex-mieheni kanssa vaan kertakaikkiaan kemiat kohdanneet. Tämä ei ehkä ap sinua kovasti lohduta mutta halusin tuoda esiin senkin tosiasian, että joskus sitä voi päätyä väärän ihmisen kanssa yhteen ja kaikki pariskunnat eivät vaan löydä kipinää välilleen vaikka mikä olisi.
Siis siitä kun en enää edes halua miehen koskevan minuun vaikka samalla haluankin. Helvetillisen sekapäistä tällainen kahden tunteen ristitulessa oleminen:´( Mutta kun tiedän, että tulen pettymään kuitenkin ja TAAS eli mies osoittaa mielenkiintoa asiaa kohtaan ehkä 2x kertaa viikon-kahden aikana ja sitten koittaa TAAS se kuukausien tauko. Tuo on siis nähty ja koettu toistuvasti vuosien ajan tuo systeemi.
Hirveätä kiusaamista tuollainenkin joten kroppa ei enää toimikaan, tai oikeastaan kroppani kyllä toimii sen huomaan reaktioistani;) mutta psyyke pistää jarrua. Mulla on tässä taas aikaa yön lähes täydellisen valvomisen päälle miettiä näitä asioita kun lapset riekkuvat ulkona lumessa ja mies läksi aamulla harrastuksensa pariin (laskettelemaan) ja kotiutuu vasta myöhään illalla.
Sekin satuttaa kun tuntuu ettei mies vaan välitä vaikka tietää taatusti miten kärsin. Väittää toki muuta mutta kai hänen käytöksensä silloin olisi muuttunut, edes hieman??! Hän kärsii myös tästä hermostuneisuudestani yms ja tietää että tämäkin asia vaikuttaa siihen myös mutta siltikään mikään ei muutu.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että et todellakaan ole yksin! Meillä on sekstattu viimeksi marraskuussa 2010, ja alan oleen niin hajalla että tekisi ajoittain mieli kävellä ovesta ulos ja jäädä sille tielle! Lapsihan se ainoia syy onkin, miksi en sitä tee. Tässä siis olen ja ihmettelen kun elämä valuu ohi, jumalauta että sattuu päästä.
Eroa tai hanki rakastaja. Älä tuhlaa elämääsi tuollaiseen.
Miehesi on homo tai aseksuaali tai sittn hänellä on suhde toiseen naiseen. Kysy häneltä mikä näistä, vaadi vastaus ja etsi sen jälkeen ratkaisu.