Haluaisin kihloihin

eikö kukaan edes vähän tsemais et joo sanot vaan suoraan tänää tai jotain muuta rohkaisevaa :) Tai eikö löydy muita jotka kans haaveilee? Kaikki keskustelut on nyt joko pressanvaaleja tai pedofiilejä, eikö jotain vähän kivempaakin voisi välillä...?

niin ei sama asia jos teillä on jo yksi lapsi? Mitä väliä sillä siis on tuossa tapauksessa?

Eli olisin halunnut naimisiin ennen lapsia ja nyt siis en mitään suuria hääjuhlia tai muuta spektaakkelia halua, vain sitoutua myös tuolla saralla. Symbolin näyttämään myös muille että olemme yhdessä.

Eli olisin halunnut naimisiin ennen lapsia ja nyt siis en mitään suuria hääjuhlia tai muuta spektaakkelia halua, vain sitoutua myös tuolla saralla. Symbolin näyttämään myös muille että olemme yhdessä.

Sano ukollesi, että kännissä ja kihloissa on aina kivaa, mutta kännissä ei voi koko aikaa olla, niin mennäänpä kihloihin :)

Melkein harmi olla naimisissa, kun ei enää koskaan voi kihlautua :-).



Tunteesi on kyllä tuttu, minulla oli joskus pitkäaikainen poikaystävä jonka kanssa olisin halunnut kihlautua mutta ei siitä mitään tullut. Se meni vuosien mittaan niin pahaksi että hirveästi katselin aina ihmisten sormia; tuollakin on sormus, ja tuollakin...

joten ei muuta kuin karkauspäivänä kosimaan, ap!



Ja pidä kiinni lyhyestä kihlauksesta. Menkää vaikka toisen lapsen ristiäisten/nimenannon yhteydessä naimisiin.

Syömään miehen kanssa kahdestaa, sormuksen ujutat jotenkin yllärinä tms?



Käykää kävelyllä, kesken lenkin polvistut tms.



Kyllä nainen voi kosia.. Itse odotan kosintaa vielä, naimisissa ollaan oltu 10 vuotta :D joten olisin saanut kyllä odottaa aikas kauan :D mies kyllä lupasi, että yllättää minut virallisella kosinnalla ennen häitä... no sitä odotellessa :D :D

Otapa selvää ns. ukkosi salarakkasta.

joten miksi olette yhdessä? Ette ikinä ole menossa naimisiin, kunhan roikutte toisissanne?

Melkein harmi olla naimisissa, kun ei enää koskaan voi kihlautua :-). Tunteesi on kyllä tuttu, minulla oli joskus pitkäaikainen poikaystävä jonka kanssa olisin halunnut kihlautua mutta ei siitä mitään tullut. Se meni vuosien mittaan niin pahaksi että hirveästi katselin aina ihmisten sormia; tuollakin on sormus, ja tuollakin...

Kiitos että ymmärsit!

Kaikki vain ei ajattele avioitumisesta samalla tavalla joten noille muille en viitsi edes vastata. Arvasin kyllä saavani ilkeitä ja katkeroituneita vastauksia. Mutta tiedän kaiken olevan loistavasti suhteessamme, haluaisin vain vähän jouduttaa kihlautumista ;) Taidan kyllä vaan sanoa et mä haluun... :D

joten miksi olette yhdessä? Ette ikinä ole menossa naimisiin, kunhan roikutte toisissanne?

Sano ukollesi, että kännissä ja kihloissa on aina kivaa, mutta kännissä ei voi koko aikaa olla, niin mennäänpä kihloihin :)

että mä valitsen siinä tapauksessa sen kännin. Olen 44 enkä ole ikinä ollut kihloissa, enkä enää menisikään, se on musta ihan teinimeininkiä ja monetkohan sormukset on meidän sillaltakin heitetty. Tiedän ainakin kolmet ;-)

Ei naimisiinmeno edellytä kihloja. Me itse asiassa varattiin aikanaan kirkko nykyisen mieheni kanssa ja kerrottiin, että menemme sitten naimisiin. Aika monta hölmöä ilmetty tuli, kun ihmiset tokas heti et "ettehän te edes ole kihloissa".. meidän mielestä ei vain tarvinnut, koska se on "vain" sormus sormessa, joka tosiaan usealla meidänkin tuttavalla oli ollut kai siksi, kun se on jotenkin cool olla kihloissa. Kai kihlat menetti siten arvonsa ja päätimme suoraan mennö naimisiin.



Tosin menimme kyllä kihloihinkin lopulta ennen häitä, kun tympäsi selitellä, miksi emme ole kihloissa ennen naimisiinmenoa..mutta se kihlautuminen nyt oli yhden yhteisen kauppakeskusreissun hetken mielijohde:)



ja siis olimme naimisiin mennessä 24/25 ja olleet 7v yhdessä, nyt 12vuotta yhdessä ja toinen lapsi tulossa:) Me arvostamme avioliittoa ja ymmärrän hyvin, mitä ap meinasi, että hääjuhlalla on erilainen merkitys ennen ja jälkeen lapsien.

että miehenä on hänen tehtävänsä kosia. No, minä odottelin aikani, ja sitten olinkin raskaana. Ensin käytiin keskustelua tulevan lapsen sukunimestä, mun nimi vai miehen, ja mies oli jälleen sitä mieltä, että tottakai lapselle tulee isän nimi. Minä taas sanoin, että ihan taatusti tulee äitinsä nimi, joten jos haluaa oman nimensä lapselleen niin paras alkaa katselemaan sormuksia ja vihkipaikkoja. Edelleenkään ei tapahtunut mitään miehen taholta. Minä sitten sattumalta yhtenä päivänä luin jotakin seurakunnan lehteä, jossa oli joku "ota huomioon nämä asiat, kun suunnittelet häitä" -juttu, ja siinä mainittiin mm. se, että suosituimpiin vihkikirkkoihin ja -paikkoihin on kuukausien jono. Mä rupesin miettimään, että millähän varoitusajalla sitä sit oikein voisi päästä naimisiin, jos ei halua sitä kaikkein suosituinta kirkkoa ja halutuinta pappia vihkimään. Jutun yhteydessä oli myös paikallisen kirkkoherranviraston puhelinnumero, joten minäpä soitin kysyäkseni - mutten kehdannut sitten kuitenkaan kertoa, että ihan vain uteliaisuuttani soitin, vaan päätin teeskennellä kirkkoa ja pappia varaavaa asiakasta. Ajattelin, että saahan ne peruttua sitten myöhemmin.



Kävi ilmi, että naimisiin menoon tarvitaan ainakin 2 viikon varoaika, jotta kuulutukset ehtivät saapua, ja minä sitten kyselin, mitähän kirkkoja paikkakunnalla olisi vapaana sillä varoitusajalla. Tuli sitten varattua kirkko ja pappi, ja vasta puhelun jälkeen oikeastaan edes tajusin, että minähän ihan oikeasti varasin ne! Soitin miehelle töihin (yleensä hän ei vastaa, mutta soittaa takaisin sitten kun pystyy), ja kun hän yllätyksekseni vastasi, yritin hänelle sitten selittää, että "mä varasin vahingossa meille vihkikirkon ja papin". Mies repesi nauruun ja kysyi, että mistähän se kirkko tuli varattua ja millekäs päivälle, ja kun kerroin, että sattuu olemaan meidän lähikirkkomme ja kahden viikon päästä, mies totesi, että kai se on sitten lähdettävä kuulutukset hakemaan vielä tänään. Mies kävi selittämässä pomollensa, että avovaimo meni varaamaan vihkikirkon 2 viikon päästä ja pitäisi kuulutukset käydä hakemassa, johon pomo totesi että "piä loppupäivä vapaata, nähään huomenna".



Kuukauden päästä vietetään 7. hääpäivää, 3. lapsen laskettu aika on kahden kuukauden päästä.

Ei naimisiinmeno edellytä kihloja. Me itse asiassa varattiin aikanaan kirkko nykyisen mieheni kanssa ja kerrottiin, että menemme sitten naimisiin. Aika monta hölmöä ilmetty tuli, kun ihmiset tokas heti et "ettehän te edes ole kihloissa".. meidän mielestä ei vain tarvinnut, koska se on "vain" sormus sormessa, joka tosiaan usealla meidänkin tuttavalla oli ollut kai siksi, kun se on jotenkin cool olla kihloissa. Kai kihlat menetti siten arvonsa ja päätimme suoraan mennö naimisiin. Tosin menimme kyllä kihloihinkin lopulta ennen häitä, kun tympäsi selitellä, miksi emme ole kihloissa ennen naimisiinmenoa..mutta se kihlautuminen nyt oli yhden yhteisen kauppakeskusreissun hetken mielijohde:) ja siis olimme naimisiin mennessä 24/25 ja olleet 7v yhdessä, nyt 12vuotta yhdessä ja toinen lapsi tulossa:) Me arvostamme avioliittoa ja ymmärrän hyvin, mitä ap meinasi, että hääjuhlalla on erilainen merkitys ennen ja jälkeen lapsien.

En myöskään ennen halunnut kihloihin (juuri tuon teinimeininki-olon takia) mutta nyt jotenkin tuli olo että haluaisin kuitenkin. Saisin kaksi sormusta ;) Tai ainakin yhden jos ei vaikka ikinä sitten naimisiin edes mentäisi.

Ei se ota jos ei annakaan, ehkä saat vähän jännitystä elämään:) Nyt on tilaisuus ovella, seuraava vasta neljän vuoden päästä.



Itse odottelin aikani (melko pitkän) mutta siippa ei tuntunut saavan mitään aikaan (ilmeisesti koska hänen sukunsa puolella on paljon pariskuntia jotka eivät ole kihloissa tai naimisissa. se ei vaan jotenkin kai ole "tapana". Kuulostaa tässä hassulta, mutta ehkä ymmärrät mitä tarkoitan). Niinpä sitten yllätin karkauspäivän kosinnalla, ja seuraavana kesänä meidät vihittiin pienimuotoisessa seremoniassa. Meille ei enää ollut tärkeää juhlat ja päivä prinsessana, vaan riittää, että itse tiedämme päivän merkityksen.



Anna mennä vaan!:)

että miehenä on hänen tehtävänsä kosia. No, minä odottelin aikani, ja sitten olinkin raskaana. Ensin käytiin keskustelua tulevan lapsen sukunimestä, mun nimi vai miehen, ja mies oli jälleen sitä mieltä, että tottakai lapselle tulee isän nimi. Minä taas sanoin, että ihan taatusti tulee äitinsä nimi, joten jos haluaa oman nimensä lapselleen niin paras alkaa katselemaan sormuksia ja vihkipaikkoja. Edelleenkään ei tapahtunut mitään miehen taholta. Minä sitten sattumalta yhtenä päivänä luin jotakin seurakunnan lehteä, jossa oli joku "ota huomioon nämä asiat, kun suunnittelet häitä" -juttu, ja siinä mainittiin mm. se, että suosituimpiin vihkikirkkoihin ja -paikkoihin on kuukausien jono. Mä rupesin miettimään, että millähän varoitusajalla sitä sit oikein voisi päästä naimisiin, jos ei halua sitä kaikkein suosituinta kirkkoa ja halutuinta pappia vihkimään. Jutun yhteydessä oli myös paikallisen kirkkoherranviraston puhelinnumero, joten minäpä soitin kysyäkseni - mutten kehdannut sitten kuitenkaan kertoa, että ihan vain uteliaisuuttani soitin, vaan päätin teeskennellä kirkkoa ja pappia varaavaa asiakasta. Ajattelin, että saahan ne peruttua sitten myöhemmin. Kävi ilmi, että naimisiin menoon tarvitaan ainakin 2 viikon varoaika, jotta kuulutukset ehtivät saapua, ja minä sitten kyselin, mitähän kirkkoja paikkakunnalla olisi vapaana sillä varoitusajalla. Tuli sitten varattua kirkko ja pappi, ja vasta puhelun jälkeen oikeastaan edes tajusin, että minähän ihan oikeasti varasin ne! Soitin miehelle töihin (yleensä hän ei vastaa, mutta soittaa takaisin sitten kun pystyy), ja kun hän yllätyksekseni vastasi, yritin hänelle sitten selittää, että "mä varasin vahingossa meille vihkikirkon ja papin". Mies repesi nauruun ja kysyi, että mistähän se kirkko tuli varattua ja millekäs päivälle, ja kun kerroin, että sattuu olemaan meidän lähikirkkomme ja kahden viikon päästä, mies totesi, että kai se on sitten lähdettävä kuulutukset hakemaan vielä tänään. Mies kävi selittämässä pomollensa, että avovaimo meni varaamaan vihkikirkon 2 viikon päästä ja pitäisi kuulutukset käydä hakemassa, johon pomo totesi että "piä loppupäivä vapaata, nähään huomenna". Kuukauden päästä vietetään 7. hääpäivää, 3. lapsen laskettu aika on kahden kuukauden päästä.

ehdottaisit miehelle että nyt syntyvän lapsen ristiäisissä menisitte samalla naimisiin? :) Pappikin olis jo valmiina.



Ja vähän asian vierestä. Kihloissa oleminenhan on lupaus avioliitosta, joten jokainen joka on mennyt naimisiin on ollut myös kihloissa, vaikkei sormusta olisikaan. Eli vähintään sen kuulutusten hakemisen ajan.

"mä varasin vahingossa meille vihkikirkon ja papin".