Voi hemmetin itsetunto-ongelma!!!
Aina kun tapaan uuden miehen, potentiaalisen kumppanin, alkuun hehkun itsevarmuutta ja pidän itseäni mainiona tapauksena.
Sitten kun menee kuukausi, pari, alan ihmetellä miksi NOIN fiksu ja mukava mies on minun kanssa. Minulla on kaksi koulutusta, jotka molemmat rakkaalta alalta ja molemmissa töissä olen ilolla käynyt vuosia. Mutta kun ne on vain keskiasteen koulutuksia. En myöskään koe olevani millään tasolla kiinnostava, harrastan tavallisia asioita enkä ole poliittisesti aktiivinen enkä ole edes kummoinen kokki. Ainoa missä olen mielestäni rehellisen hyvä, on sänkyhommat :D Jotain silti täytyy olla muutakin, kun minusta kiinnostutaan ihan itsenäni (en ole ekoilla-treffeillä-sänkyyn -tyyppiä).
Millä tästä pääsisi? Pelkään latistavani toisen ospuolen kiinnostuksen sillä, että dissaan itseäni jatkuvasti. Vinkkejä, en tahtois taas mokata!!!
Kommentit (2)
Mulla on muutama suhde takana, joissa on arvosteltu ja lytätty oikeen huolella. Lapsuudesta en ala ees puhua :D
Mutta ymmärrän kyllä itsekin, että menneisyydessä ei pitäisi rypeä ja pitäisi vaan osata heittäytyä hetkeen. Samperi miten se on vaikeeta kuitenkin :/
Mut kiitti kommentista, oikeesti!
ap
lopettaa se jatkuva itsesi ja ominaisuuksiesi ajattelu ja keskittyä ulkomaailmaan. Voisi sanoa vähemmän kauniistikin että "ota nyt jo se pää ulos perseestä ja haista raikasta ilmaa" ;) Se on sen miehen asia sitten päättää oletko tarpeeksi kiinnostava vai et, ei sinun sitä tarvitse miettiä. Etkä oikeasti pystykään siitä mitään päättelemään koska et voi tietää mitä toinen ajattelee.
Hassua kyllä, mun ei ole tullut mieleenkään että mun tarvisi olla jossain erityisen hyvä kelvatakaseni toiselle tavalliselle ihmiselle. Enkä odota semmoista kyllä mieheltäkään. Riittää että on ihminen jonka kanssa viihdyn.