Tuli taas pahamieli miehen sanomisista..

Eli että "sä missaat lastesi lapsuuden ja lapsillasi ei ole isää kuin viikonloppuisin, jos sä vielä työpäivän päälle katoat harrastuksiin."



TUOSTA minäkin pahoittaisin mieleni.



Miksi miehesi muuten tulee töistä noin myöhään joka arkipäivä? Meneekö tosi myöhään duuniin vai miksi?



Voisiko hoitaa sitä kuntoaan työpäivän aikana tai aamulla? Tai viikonloppuna?



Entä voisivatko lapset nukkua aamulla pidempään ja mennä hiukan myöhemmin illalla nukkumaan, niin ehtisitte tehdä jotain perheenäkin.



Sinänsä ymmärrän halun harrastaa jotain omaa, mutta kun ei ole oikein, että miehellä ON jo omaa aikaa kaikki pitkät työpäivät, ja sinä olet sidottu lapsiin 24/7.



Sinullekin voisi tehdä hyvää vaikka joku liikunnallinen harrastus, jos et muuta omaa aikaa ole tähän mennessä ottanut kuin netissäolo. Voisitteko vuorotella - silloin miehesi voisi olla lasten kanssa ihan sinua ilman ja luoda omaa, itsenäistä suhdetta lapsiinsa, mikä voisi olla hänelle aika kannustavakin juttu, jos nyt kokee olonsa vähän statistiksi teidän perheessänne.



Tuo viimeisin seikka nimittäin ON aika monen isän fiilis. Arjet tekee töitä aamusta iltaan ja kun tulee kotiin, siellä on omat kuviot käynnissä vaimon ja lasten kesken, ja mies on vähän ulkopuolinen siinä (enkä nyt sano, että sinä tekisit sellaisen olon hänelle tahallaan, mutta kun te jo olette olleet keskenänne koko päivän, niin väistämättä teillä on "omat kuviot").



Helposti mies silloin vetäytyy ENTISTÄ ENEMMÄN SIVUUN, sen sijaan, että urakalla raivaisi itselleen jalansijaa.



-6/10-

iloinen että sai sen köykäsen prinsessansa takaisin, sieltä muumimamman kaavun alta ;-)

ei ehkä taida ymmärtää kuinka paljon tuollainen voi loukata.



Kyllä itseäniki loukkaisi todella paljon.! Mieheni sanoi jos sairaalassa synnytyksen jälkeen että kamala mikä maha sulle jäi, eiku lenkille sitte. Loukkaannuin todella paljon, mies taisi ymmärtää sen ku siihen jäi sellaset sanomiset, on ollut sen jälkeen todella kannustava.

Sanoisin kyllä takaisin yhtä ja toista yhtä loukkaavaa. Joski siitä oppisi, miten toisille puhutaan!

Minä tulkitsen miehesi kommentin yritykseksi olla hauska ja vihjailla pikkutuhmia siitä, miten raskausaikana ja imetysaikana naisen rinnat tuppaa olemaan aika isot.



Että olet laihtunut, mutta miehesi kaipaa kaiholla niitä rintoja.



Tietenkin voi aina ajatella, että kaikenlainen negatiivinen kommentointi vaimosta muiden kuullen on inhottavaa, muttajos nyt kerran itse olit aloittamassa keskustelua liioista kiloistasi, niin itse olit tavallaan antanut luvan tuollaiselle keskustelulle.



Sinuna sanoisin ihan rauhallisesti miehelle, että vähän loukkaannuit. Että ei tunnu hyvältä, jos oma mies kommentoi negatiivisesti vaimon ulkonäköä muiden kuullen. Kun ei se tuoreen äidin seksuaalinen itsetunto välttämättä koskaan ole niitä kaikkein parhaimpia muutenkaan...

Sitä sen on kun parivalinnassa ei kiinnosta muu kuin ulkonäkö. Koeta sitten sellaisen kanssa kasvattaa lasta.

Minä tulkitsen miehesi kommentin yritykseksi olla hauska ja vihjailla pikkutuhmia siitä, miten raskausaikana ja imetysaikana naisen rinnat tuppaa olemaan aika isot.

Että olet laihtunut, mutta miehesi kaipaa kaiholla niitä rintoja.

Tietenkin voi aina ajatella, että kaikenlainen negatiivinen kommentointi vaimosta muiden kuullen on inhottavaa, muttajos nyt kerran itse olit aloittamassa keskustelua liioista kiloistasi, niin itse olit tavallaan antanut luvan tuollaiselle keskustelulle.

Sinuna sanoisin ihan rauhallisesti miehelle, että vähän loukkaannuit. Että ei tunnu hyvältä, jos oma mies kommentoi negatiivisesti vaimon ulkonäköä muiden kuullen. Kun ei se tuoreen äidin seksuaalinen itsetunto välttämättä koskaan ole niitä kaikkein parhaimpia muutenkaan...

Ovat terhakat imetyksestä huolimatta ja niistä mies kyllä tykkää. Eivät ole mitkään roikkuvat jätit, joista paistaa verisuonet läpi.

Taisi tarkoittaa nyt ihan jotain muuta.

-ap-

Minä tulkitsen miehesi kommentin yritykseksi olla hauska ja vihjailla pikkutuhmia siitä, miten raskausaikana ja imetysaikana naisen rinnat tuppaa olemaan aika isot. Että olet laihtunut, mutta miehesi kaipaa kaiholla niitä rintoja. Tietenkin voi aina ajatella, että kaikenlainen negatiivinen kommentointi vaimosta muiden kuullen on inhottavaa, muttajos nyt kerran itse olit aloittamassa keskustelua liioista kiloistasi, niin itse olit tavallaan antanut luvan tuollaiselle keskustelulle. Sinuna sanoisin ihan rauhallisesti miehelle, että vähän loukkaannuit. Että ei tunnu hyvältä, jos oma mies kommentoi negatiivisesti vaimon ulkonäköä muiden kuullen. Kun ei se tuoreen äidin seksuaalinen itsetunto välttämättä koskaan ole niitä kaikkein parhaimpia muutenkaan...

Ovat terhakat imetyksestä huolimatta ja niistä mies kyllä tykkää. Eivät ole mitkään roikkuvat jätit, joista paistaa verisuonet läpi. Taisi tarkoittaa nyt ihan jotain muuta. -ap-

koska se on jotenkin ns. "miehinen totuus", että kun vaimo laihduttaa, tissit kutistuu.

Ehkä hän kehtasi siitä vitsailla juurikin siksi, että sinulla ei OIKEASTI ole sitä ongelmaa.

Joka tapauksessa, sen sijaan että haudot ja märehdit asiaa tai saati nyt että keskenkasvuisesti alat KOSTAA jollain vittuilulla, niin tietysti nyt sanot suoraan miehellesi, että pahoitit mielesi. JA KYSYT, että mistä sinä hänen mielestään olet laihtunut huonosta paikasta.

Eli tämä klassinen kuvio, että mies töissä kaiket päivät klo 19:ään ja mä lasten kanssa kotona, nuorin vauva. Koko päivä puuhastellaan lasten kanssa, kotitöitä, juoksevia asioita ja välillä lapset katsovat dvd:tä ja mä netissä. Odotellaan miestä, kotiin, että voitaisiin olla yhdessä. Valitettavasi illallakin on jotain "työtä" vielä, kuten vauvan syöttö ja koiran ulkoilutus, esikoisen satu ja pesut.



Mies jaksaa jauhaa, että haluaa omaa aikaa vielä lisäksi. Ok, ymmärrän oman ajan merkityksen hänelle, mutta sillä menolla mies ei näe lapsia ollenkaan arkena, jos vielä käyttää 1-2 h omaan aikaan. Esim. autotallissaoloa ei näemmä lasketa, sillä sitä hän on tehnyt, enkä ole pahaa sanaa sanonut.



Mä en koe tarvitsevani muuta omaa aikaa kuin netissä silloin kun lapset nukkuu. Tämä vaihe elämässä kestää vain todella hetken, ja olen niin masentunut siitä, että mies kokee meidät taakkana ja esteenä elämässään. Harkitsen yh:ksi ryhtymistä. Haluaisi, että mies olisi ylpeä edes lapsistaan ja näyttäisi sen minulle ja kaikille, mutta me ollaan vaiva.



Vuorokaudessa on liian vähän tunteja, mielelläni soisinkin esim että menee urheilemaan tms. ja hän käykin, mutta silti mulla on paha olla.