Miksi ujoa, mutta kaunista ihmistä luullaan usein leuhkaksi?

Ihmiset eivät ymmärrä että hyvännäköinen voisi olla arka ja ujo joten tulkitsevat ylpeydeksi. Mulla tohon on auttanut se kun vanhemmiten ole tullut läskimmäksi ja rumemmaksi niin ei enää pidetä koppavana, ja seuraa löytyy paremmin kuin nuorena ja kauniina.

ja kutsuivat leuhkaksi, kun en innostunut iskuyrityksistä. Ujona lähinnä pyrin pois tilanteesta...

Olen vieläkin miettinyt että vaikutinko niin kylmältä kun olin vaan ujo ja arka.

ujous ihan arkipäiväisen näköisessäkin ihmisessä tulkitaan usein huonoksi asenteeksi. Ujo ihminen ei halua antaa itsestään mitään, odottaa vain muiden tekevän kaikki työt sosiaalisesti ja pitää itseään luomakunnan kruununa jonka jalkojen juureen muiden pitää seurueen viihtyminen tuoda ilman että itse näkevät lainkaan vaivaa.



Itse en ole ujo, mutta lapseni on, ja se vähän huolestuttaa näin äitinä. Hän EI ole itsensä ylentävä tai muissa asioissa laiska, mutta siltähän hän helposti vaikuttaa kun ei ns. ota omaa vastuutaan tilanteesta, ja ihan ujouttaan heittäytyy muiden kannateltavaksi. Se mitä muut eivät välttämättä tajua on että hän ei kärsisi siitä ettei häntä kannateltaisi, hän voisi ihan rauhassa olla hiljaa ja osallistumatta kokonaan.

ujous ihan arkipäiväisen näköisessäkin ihmisessä tulkitaan usein huonoksi asenteeksi. Ujo ihminen ei halua antaa itsestään mitään, odottaa vain muiden tekevän kaikki työt sosiaalisesti ja pitää itseään luomakunnan kruununa jonka jalkojen juureen muiden pitää seurueen viihtyminen tuoda ilman että itse näkevät lainkaan vaivaa.

Itse en ole ujo, mutta lapseni on, ja se vähän huolestuttaa näin äitinä. Hän EI ole itsensä ylentävä tai muissa asioissa laiska, mutta siltähän hän helposti vaikuttaa kun ei ns. ota omaa vastuutaan tilanteesta, ja ihan ujouttaan heittäytyy muiden kannateltavaksi. Se mitä muut eivät välttämättä tajua on että hän ei kärsisi siitä ettei häntä kannateltaisi, hän voisi ihan rauhassa olla hiljaa ja osallistumatta kokonaan.

mä en tiedä miltä vaikutan ulospäin, mutta useimmiten sos.tilanteissa olen niin väsynyt (kuten toki muussakin elämässä) etten vaan jaksa ottaa osaa keskusteluun vaikka mitään henkistä estettä siihen ei minulla ole. Ja minäkin olen tyytyväinen, jos kukaan ei edes yritä puhua minulle, joten ei tosiaan tarvitse kenenkään kannatella, mutta ehkä kaikki ihmiset sitten pitävät minuakin ylpeänä ja leuhkana jne vaikka oikeasti olen vaan nukahtamaisillani.

ujous ihan arkipäiväisen näköisessäkin ihmisessä tulkitaan usein huonoksi asenteeksi. Ujo ihminen ei halua antaa itsestään mitään, odottaa vain muiden tekevän kaikki työt sosiaalisesti ja pitää itseään luomakunnan kruununa jonka jalkojen juureen muiden pitää seurueen viihtyminen tuoda ilman että itse näkevät lainkaan vaivaa.

Itse en ole ujo, mutta lapseni muissa asioissa laiska, mutta siltähän hän helposti vaikuttaa kun ei ns. ota omaa vastuutaan tilanteesta, ja ihan ujouttaan heittäytyy muiden kannateltavaksi. Se mitä muut eivät välttämättä tajua on että hän ei kärsisi siitä ettei häntä kannateltaisi, hän voisi ihan rauhassa olla hiljaa ja osallistumatta kokonaan.

Tulee jopa mieleen, että olet itse aiheuttanut lapsesi ongelman. Oletko ihan terveiden kirjoissa?

kuullut lauseen, "mut sähän ootki tosi kiva kun suhun tutustuu, et yhtään sellanen ylimielinen/leuhka minkä vaikutelman susta saa" tms.. Ja oon sellanen perusnätti nainen, mutta ujoa sorttia, tai ehkä hitaasti lämpeävä ois hyvä sana nykyään, eli kunhan tutustun/muhun tutustuu niin olekin oikein mukava.. Mutta isossa porukassa olen mieluummin vähän seinäkukkasena, saati että pitäis johonkin yleisön eteen mennä.. Huh..

Ei välttämättä leuhkia tai ylimielisiä, mutta koko ajan mieli askartelee sen oman jännittämisen kanssa. Ja tuo äiti mielestäni hyvin kuvaili ujon "vastuunpakoilua". Aika monelle sosiaalisten tilanteiden kannattelu on rasittavaa. Lapset nyt tietysti on eri juttu, mutta kyllä minusta ujokin aikuinen voi sen verran opetella - tarpeen vaatiessa vaikka terpian, esiintymiskoulutuksen jne. kautta - pois siitä ujoudesta, että saa suutaan auki sosiaalisissa tilanteissa.



Ja täällä aina esitetään, miten ujot on niiiin herkkiä ja lämpimiä ihmisiä. No ei kaikki todellakaan ole. Tunnen aika monta ujoa superitsekästä tyyppiä, joita ei toiset ihmiset eikä varsinkaan toisten auttaminen millään lailla kiinnosta. Että ei ne ujot mitään pyhimyksiä ole. Jotkut kylläkin on aivan hiton rasittavia sosiaalisissa tilanteissa. Ja sellasille, joita tässäkin ketjussa oli - jossei kerran haittaa olla osallistumatta, niin älkää tunkeko itseänne sosiaalisen tilanteeseen. Pysykää kotona. Vaikea mykästä, yökeän näköisestä tyypistä tietää, että onko, vai halveksiiko vaan niin sun seuraa, ettei viitsi vaivautua suutaan avaamaan.



Ne herkät ja kivat ujot kyllä yleensä tunnistaa siitä, että ovat hermostuneen oloisia.

Ujo voi aivan hyvin olla vaikka kuinka vastuullinen ja vaikka mitä, mutta hän on vaan myös ujo. Tuollaiset kovis turvanaukojat eivät tajua mitään mikä vaatisi jotakin muuta kuin muiden runnomista, äänekästä itsekehuista kailottamista ja pätevyydellään pätemistä. Asenteesi on tosi syvältä, ja epäilemättä sun lapsesi vielä tajuaa joskus sun persemäisen huonon asenteesi, eikä kuule välttämättä SEN JÄLKEEN PIDÄ SINUSTA YHTÄÄN.

Ei välttämättä leuhkia tai ylimielisiä, mutta koko ajan mieli askartelee sen oman jännittämisen kanssa. Ja tuo äiti mielestäni hyvin kuvaili ujon "vastuunpakoilua". Aika monelle sosiaalisten tilanteiden kannattelu on rasittavaa. Lapset nyt tietysti on eri juttu, mutta kyllä minusta ujokin aikuinen voi sen verran opetella - tarpeen vaatiessa vaikka terpian, esiintymiskoulutuksen jne. kautta - pois siitä ujoudesta, että saa suutaan auki sosiaalisissa tilanteissa.

Ne herkät ja kivat ujot kyllä yleensä tunnistaa siitä, että ovat hermostuneen oloisia.

Ensinnäkin, se opettelu jota suosittelet usein johtaa juuri siihen että ei enää käyttäydy hermostuneesti, mutta kuitenkaan ei osaa tehdä sosiaalisia aloitteita kovin sujuvasti. Eli silloin joutuu vielä herkkien ja kivojen listalta ylimielisten kuspäiden listalle.

Toinen juttu on, että monet ujot kuten minä itsekin ovat täysin sinut oman ujoutensa kanssa eikä mieli askartele oman jännittämisen kanssa. Minulle itse asiassa sosiaaliset tilanteet eivät ole mitenkään epämiellyttäviä sinänsä, olen niissä ihan mielelläni mukana mutta mieluiten sivustakatsojan roolissa koska en osaa semmoista vapaamuotoista jutustelua. Esiintymistä olen tehnyt sen sijaan työksenikin eikä se jännitä yhtään. Minä vaan en keksi mitään sanottavaa enkä osaa tulkita ihmisten eleitä vapaamuotoisissa tilanteissa.

Ujous ei myöskään ole mielenhäiriö vaan ihmisen luontainen temperamentin piirre. On aika paksua alkaa ehdottaa terapiaa (tai kuten jenkeissä joskus, jopa lääkitystä) että pääsisi ominaisuudesta, joka on ihan ok kunhan sen itse hyväksyy. Se taas jos jotkut näiden kommentoijien kaltaiset tuntevat olonsa ikäväksi erilaisten ihmisten lähellä ja hössöttelevät "kannattelemisten" kanssa, on heidän oma ongelmansa. Tarvisikohan siihen jotain terapiaa, että kestäisi hiljaisuutta ;)

hiljaisuutta. Ja olenkin hiljaa. Suht typerältä vaan tuntuu tulla istumaan hiljaa ihmisten keskelle. Sitä hiljaa olemista voi harrastaa aika kivasti itsekseenkin, eikö? Se on vähän se sosiaalisten tilanteiden pointti, että annetaan ja saadaan jotain, eikö. Mutta tosiaan, ei mua ahdista olla hiljaa.



Tiesitkö muuten, että tempperamentti ja tietyt käyttämismallit on kaksi eri asiaa?

Ne herkät ja kivat ujot kyllä yleensä tunnistaa siitä, että ovat hermostuneen oloisia.

Ensinnäkin, se opettelu jota suosittelet usein johtaa juuri siihen että ei enää käyttäydy hermostuneesti, mutta kuitenkaan ei osaa tehdä sosiaalisia aloitteita kovin sujuvasti. Eli silloin joutuu vielä herkkien ja kivojen listalta ylimielisten kuspäiden listalle.

Ne voi olla niitä jotka ovat opetelleet pois hermostuneen oloisuudesta, mutta tulos on sitten epäaito ja teennäinen, koska ei ole oma itsensä. Harva haluaa näyttää hermostuneelta, sehän vetää vielä enemmän ympäristön mielenkiintoa kuin hiljaisuus. Ja naisten hiljaisuus tulkitaan erilailla kuin miesten eli naisten on "pakko" opetella sosiaalisuutta. Naiset, ja varsinkin kauniit naiset joutuvat muutenkin olemaan altavastaajina, todistelemaan etteivät ole "mielestään parempia kuin muut"... ja naisia tarkkaillaan enemmän, ilmeitä ja eleitä. Täälläkin usein kommentteja tyyliin "se ja se täti katsoi nyrpeästi minua ja lastani kun teimme näin". Sen naisen miehen ilme saa olla rauhassa mikä on. Sillä naisella on voinut olla vaikka maha kipeä, yrittänyt pitää naamaa peruslukemilla ja olla hiljaa, ja ei vaan jaksanut myötäillä muita kivun takia.

Itse en (ainakaan enää) kauniisiin kuulu, ja siksi helpompaa (vuosi vuodelta aina vaan enemmän). Mutta mikä oikeus muilla on pistää hiljaisen oloiset, kauniit naiset syytettyjen penkille ja tivata mitä ovat naisiaan, yhtään enempää kuin muita ihmisiä? Miksi tavisnaamat, miehet ja me vanhat rupsahtaneet olisimme niitä hyviä ja rempseitä tyyppejä ilman mitään todellista faktaa? Kuunneltiinko sitä naista edes, ja naurettiinko sen vitseille, annettiinko mahis olla huumorintajuinen, tuettiinko kuten muita?

niin kylla aikuinen ihminen tietää, että hymyilemällä toiselle ja antamalla edes sen toisen sanoa pari sanaa ei ketään voi luokitella koppavaksi. Kyllä se on se yrmynaamaisuus mikä sen aiheuttaa.

Miksi häntä pidetään sitten ylimielisenä? Samoin itse hymyilen, mutta se on kuulemma useiden mielestä "teennäistä", eli miten sitä sitten pitäisi olla?

Jos on raajat soreat, kuin kirsikkapuun oksat ja ylväs kaula kuin kultahanhella ja hiukset kuin kirnuttu voi. Ne jään siniset silmät saavat kokea paljon kovaa.

Kauniit ihmiset ovat Suomessa vähemmistönä.

Sana hallussa :)

niin kylla aikuinen ihminen tietää, että hymyilemällä toiselle ja antamalla edes sen toisen sanoa pari sanaa ei ketään voi luokitella koppavaksi. Kyllä se on se yrmynaamaisuus mikä sen aiheuttaa.

hiljaisesti hymyilevät ihmiset joilla ei ole mitään sanottavaa isossa porukassa. Inhoan sitä tyhmää hymyä.

[/quote]

hiljaisesti hymyilevät ihmiset joilla ei ole mitään sanottavaa isossa porukassa. Inhoan sitä tyhmää hymyä.

[/quote]

senkin saatanan tunnevammainen ilkeä palliaivo.

Up

Olen ainakin ollut kaunis n. 40 v. Nyt aika tavis lähinnä vakavan sairauden seurauksena. Muutenkin olen hiukan eri kuin ihan tavallisin tallaaja - niin kuin moni meistä.

Jotenkin on niin, että tutustun harvoihin ihmisiin. Mutta ne muutamat, jotka tunnen, pysyvät. To know me is to love me. Kaikkiin ei ole väliksikään tutustua :)

nimim. tosi ujo lapsena

Itse näin ujona olen tätä ihmetellyt. Jotkut eivät vain osaa lukea riittävästi ihmisen elekieltä, silmiä ja vastaavaa.



Sitä usein jäykistyy ja vastaavaa.

että moni luulee olevansa kaunis, vaikkei olekaan...



Eikä Jenni Haukio ole kaunis.