Terapeutti: avioerosta kesää toipua 1 vuosi jokaista 4:ä avioliittovuotta kohden.

psykologi eron jälkeen, että kaksi vuotta on melko tavallinen toipumisaika. Viime vuonna tajusin, että piti mun paikallani ainakin paikkansa. Se on pitkä prosessi, vaikka tuntuisi piankin jo ihan hyvältä.

perusteella tuo on laskettu? Kyllä kai jokainen toipuu omalla tavallaan ja ottaa varmaan oman aikansa kullakin. Minä en ehkä toipusi ikinä täysin jos erottaisiin.

mikä on toipumisen mittari?



Sekö, ettei enää ole vihainen?

Sekö, ettei enää ajattele eksää päivittäin?

Vai se, että eksä on yhtä samantekevä kuin kuka tahansa vastaantuleva ihminen?



ap

että sitten on toipunut, kun voi ajatella exää ilman katkeruutta ja toivoa tälle hyvää.

Erottiin vuosi sitten, kyllä siitä jonkinlainen suru perheen särkymisestä jää ikuisesti.



Muuten on elämä mallillaan, mutta on välillä aina katkera olo siitä että itse olen tosi väsynyt kolmen lapsen yh, ja exällä on vapaus tulla ja mennä miten huvittaa. En vaihtaisi, mutta ei tämä ihan reilultakaan tunnu.

Exästä "tein eroa" vuoden, eli aiheesta oli puhuttu, vatuloitu suuntaan ja toiseen yms.



Jotenkin itse koin, että kun lopulta lähdin, olin jo sen yhdessä asumisen aikana ehtinyt tehdä "erotyöni".

ja siltä meni toipumiseen ainakin 6v. Onneksi tapasin hänet vasta 8. vuotena:-)

Jos itse hakee eroa on silloin useimmiten jo käsitellyt asiaa ennen kuin asia edes vireille. Jos taas puoliso vetää puskista avioerohakemuksen niin tilanne täysin toinen. Ja vaikka tilanne olisi täysin samanlainen niin ihmiset käsittelevät asioita eri tahtiin.

että sitten on toipunut, kun voi ajatella exää ilman katkeruutta ja toivoa tälle hyvää.

Minun eksäni petti ja jätti. En ole enää katkera ja toivon hänelle kaikkea hyvää. Mutta en voi toivoa kaikkea hyvää hänen uudelle suhteelleen, jonka vuoksi hän minut jätti.

Erosta on 1,5 vuotta. Aviossa olimme 20 vuotta.

Olimme eksän kanssa yhdessä 12vuotta, siitä naimisissa 10. Erosta kesti toipua 4vuotta, vaikka olin itse se joka lähdin. Osin toipuminen on kesken vieläkin.



Että ei pidä paikkansa minun kohdalla.

Olimme eksän kanssa yhdessä 12vuotta, siitä naimisissa 10. Erosta kesti toipua 4vuotta, vaikka olin itse se joka lähdin. Osin toipuminen on kesken vieläkin.

Että ei pidä paikkansa minun kohdalla.

Mikä toipumisessa kesti? Mikä hidasti toipumista? Mistä tiesit, että olet vihdoin viimein toipunut?

kyseisessä suhteessa. Tiedän ihmisiä jotka hyppivät suoraan liitosta seuraavaan vailla mitään taukoa tai kykyä olla yksin "funtsailemassa" siinä välissä. Ei kai normaalipsyykellä varustettu moiseen edes pysty.

on täysin eri asia olla yhä tunnesuhteessa ja/tai käytännön suhteessa jonkun kanssa kuin kokonaan omillaan, jo retrospektiivisesti mennyttä suhdetta tarkasteleva.

Erosta toipumiseen meni tasan 0 sek ja eksä ei oo oikeen toipunut vieläkään,erosta 15 v emmekä olleet ees naimisissa. Yhdessä kuitenkin 12 v.

Ei ole olemassa mitään "kaavaa", miten ja missä ajassa erosta selviää. Toiset selviävät nopeammin ja toiset hitaammin. Ja se on ainoa oikea totuus.

usko. Mutta tiedän omasta kokemuksesta että yksi vuosi vähintään kannattaa olla yksinään että saa karistettua vanhan suhteen harteiltaan.

Viisikymmentä yhteistä vuotta, ikä seitsemänkymmentä - ei kerkeä elämänsä aikana toipumaan.864

Apua, jos ero tulisi, olisin 76-vuotias, kun olisin toipunut.. yhdessä 29 vuotta.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 20:40"]

Apua, jos ero tulisi, olisin 76-vuotias, kun olisin toipunut.. yhdessä 29 vuotta.

[/quote]

Eipäs, laskin väärin, no, kauan kuitenkin.

[quote author="Vierailija" time="29.01.2012 klo 21:36"]

erosta kestää toipua jokaisen vuodenajan verran.Jokainen vuodenaika ja juhlapyhä pitää kokea yksin ennen kuin ihminen on kunnolla toipunut.

[/quote]

Näin mäkin ajattelen. Toivottavasti pitää paikkansa... Erosta  nyt 11 kk.

[quote author="Vierailija" time="29.01.2012 klo 22:49"]

Enemmän se riippuu ihmistyypistä. Minä jätin mieheni yllättäen, en pettänyt, mutta ero tuli äkisti ja mukana oli kolmas osapuoli. Yllätys asia oli kyllä minullekin, en ollut tajunnut kuinka pielessä asiat olivat.

Nyt erosta on kolme vuotta, eksä tuntuu elävän onnellista uuseperhe-elämää alun romahduksen jälkeen. Minun oli pakko pysyä silloin kasassa lasten takia, mutta nyt tuntuu, että oma toipuminen on hidasta. Lisäksi olen saanut paljon molempien sukujen vihaa niskoilleni, joten sekin ottaa voimille.

Alun alkaenkin tiesin, että eksäni tulee selviämään erosta paremmin kuin minä, vaikka se olin minä joka halusin liitosta pois. Hän on luonteeltaan sellainen, menee eteenpäin, kun taas minä märehdin ja ryven ja kaivan ja vellon perheen rikkoutumisesta johtuvassa surussani. Minulle menneisyyden karistaminen on aina ollut vaikeaa, vastoinkäymisistä toipuminen hidasta.

[/quote]

Tämä on aivan kuin minun kirjoittamaani! Erostani on aikaa jo yli neljä vuotta enkä ole vieläkään toipunut, vaikka itse olin se joka eroa halusin. Erosta jääneet haavat ovat tulehtuneet enkä tiedä paranevatko koskaan vai jatkavatko märkimistään koko elämäni. Naimisissa olimme 7 vuotta, joten ei tuo terapeutin lausahdus ainakaan minun kohdallani ole toteutunut.