Terapeutti: avioerosta kesää toipua 1 vuosi jokaista 4:ä avioliittovuotta kohden.

Enemmän se riippuu ihmistyypistä. Minä jätin mieheni yllättäen, en pettänyt, mutta ero tuli äkisti ja mukana oli kolmas osapuoli. Yllätys asia oli kyllä minullekin, en ollut tajunnut kuinka pielessä asiat olivat.

Nyt erosta on kolme vuotta, eksä tuntuu elävän onnellista uuseperhe-elämää alun romahduksen jälkeen. Minun oli pakko pysyä silloin kasassa lasten takia, mutta nyt tuntuu, että oma toipuminen on hidasta. Lisäksi olen saanut paljon molempien sukujen vihaa niskoilleni, joten sekin ottaa voimille.

Alun alkaenkin tiesin, että eksäni tulee selviämään erosta paremmin kuin minä, vaikka se olin minä joka halusin liitosta pois. Hän on luonteeltaan sellainen, menee eteenpäin, kun taas minä märehdin ja ryven ja kaivan ja vellon perheen rikkoutumisesta johtuvassa surussani. Minulle menneisyyden karistaminen on aina ollut vaikeaa, vastoinkäymisistä toipuminen hidasta.

jättäjä vai jätetty...

Mutta ehkä sitten kymmenen vuoden liitosta pitäisi päästä nyt vähitellen yli tuon teorian mukaan :)

eli olivat muuttaneet erilleen 2,5kk aiemmin ja avioeroakin hakivat vasta niihin aikoihin. Eikä voi sanoa, että miehellä olisi ollut jotain selvitettävää itsensä kanssa. Liitto oli ollut todella vaikea ja ero oli kummallekin helpotus. Se oli ollut selvä jo pitkään. Pystyivät heti tasapainoisesti kumpikin jatkamaan matkaansa. Lapsettomana parina kaikki meni siististi, kun vihdoin antoivat periksi. Mies ei kuulemma edes muista enää aktiivisesti koko juttua. Sanoo aina, että suuri virhe ja olisi pitänyt erota heti alkuunsa, eikä kituutella niin kauan. Oli prosessoinut jo vuosia ennen eroa sen faktan, että se liitto kaatuu ja piste.

Ellei ole täysin tunnevammainen ja sitoutumiskyvytön.

Voihan tuo pitää paikkansa, mulla tuo eheytyminen alkoi vuoden kohdalla ja 3v jälkeen aloitinkin uuden ihanan suhteen mikä jatkuu yhä (18v täynnä). !. avioliitto kesti 13v

Muistan vieläkin miltä tuntui ekan kerran nähdä itsensä ehjänä naisena peilistä, ja miltä sinä päivänä tuntui - miten värit palasi elämään yms. Hassua mutta totta! Eikä meillä ollut edes riitainen ero tms, arvostus ja rakkaus vain puuttui

Varmaan aika yksilökohtaista.  Itse menin heti uuteen suhteeseen, eikä ollut mitään "toipumisaikaa". Ihan ystävinä exän kanssa erottiin, eikä eron syynäkään ollut muuta kuin klassinen "eroon kasvaminen". Olin omalla kohdalla työstänyt eroa jo pitkään, ennen kuin sain kimmokkeen lähteä.

Mun erosta on 3,5v. Lähdin itse 7v liitosta. Mies olis narsistinen, silti toivoin viimeiseen saakka, että suhde olisi toiminut, hän olisi arvostanut ja kunnioittanut minua, mutta ei. Tytär oli eron aikoihin 2v.

Vaikka jatkoin elämääni suht nopeeta, niin edelleen ottaa päähän, kun exällä menee hyvin. Hänellä on ollut monia kauniita ja nuorempia naisia jälkeeni, vaikka ensimmäisen erovuoden jälkeen ehdottelikin monesti yhteenpaluuta. Sydän ehkä olisi sitä halunnutkin, mutta järki sanoi toista. Nyt hän rakentaa elämääni itseään 10v nuoremman naisen kanssa ja mä en vaan kestä sitä. Miten näistä tunteista pääsee eroon? Koska tää loppuu, koska en tunne katkeruutta, kateutta tai mustasukkaisuutta??? Haluaisin jo olla onnellinen, enkä tuntea surua perheen rikkoutumisesta, sekä tunteita exää kohtaan. Lapsen takia en pääse hänestä täysin eroon, jonkin verran on pakko kommunikoida.

ei ole siis kokemusta, että erosta ei toivu kokonaan koskaan. Mitähän se tarkoittaa? Jutussa oli että ihminen menee rikki ja eheytyminen kestää ja ihan täysin harva paranee. Minulla on myös tuttava, joka oli yhdessä + naimisissa puolsonsa kanssa n. 10 vuotta. Nyt erosta on 10 vuotta ja hän sanoo, että ei ole vieläkään toipunut asiasta. Mutta sekin vaikuttaa, että esim.heillä olivat tavanneet alle 18 v kokeneet aikuistumisen ja kasvaneet yhteen ja sitten tulee ero. Kuvittelisin, että aikuisena perustetun suhteen ero voisi olla helpompi?