Terapeutti: avioerosta kesää toipua 1 vuosi jokaista 4:ä avioliittovuotta kohden.
Näin sanoo eräs amerikkalainen terpautti. Että toipumisaika 12 vuoden liitosta on 3 vuotta, 20 vuoden liitosta 5 vuotta.
Ihanko totta?
Kommentit (47)
6 vuotta erosta, joten olen kai sitten toipunut, jos tuolla tavalla lasketaan.
Sehän riippuu siitäkin oliko shokkiero vai ajateltu ero ja ilmoittaa vaan että nyt olemme sujut.
Mä ajattelen, että ihminen joka erottuaan jatkaa heti toiseen suhteeseen tai jo huonon suhteen aikana hankkii uuden suhteen on täysin tunnekylmä. Ei vuosien yhteinen elämä lopu yhteen eroon, kyllä se taustalla vaikuttaa pitkän aikaa. Ja uusi suhde on aina rakennettava alusta (täysin oudon ihmisen kanssa), mutta vain ajan kanssa siihen voi tulla syvyyttä, kuten viinikin kypsyy ja paranee vanhetessaan.
Näin ajattelevalle ihmiselle on tietysti suuri tragedia jos alun perin on valikoitunut väärä kumppani.
Mun mielestä erossa on vaikeaa vain lapsesta erossa oleminen. Mies oli niin suuri pettymys, sain kyllikseni sitä lajia ja jäin ilman niin paljoa hyvää, etten jaksa asiaa enää edes miettiä. Ja avioero tulee voimaan vasta keväämmällä. Muutin sentään pois jo muutama kuukausi sitten, heti kun erohakemus saatiin lopulta vietyä.
Vanha aihe, mutta eiköhän tuossa vaikuta hirveän paljon se, millainen suhde on ollut ennen eroa ja millä tavalla ero on tapahtunut. Jos eroa on prosessoinut mielessään vuosia, tilanne on täysin eri kuin jos joutuu yhtäkkiä jätetyksi ja on ollut onnellinen.
Ap linjoilla. Kas, kun vanha ketju aloitettu. Todettakoon, että katson itseni toipuneen 20 vuoden avioliitosta näin: pahin oli ohi 1,5 vuoden jälkeen. Aika lailla täysin toipunut olin 2,5 vuoden jälkeen. Nyt erosta on 3,5 v ja tuskin muistan aviossa olleeni, so to say. En millään usko, että joutuisin vielä puimaan eroa yli pari vuotta...vaikka ero tuli minulle puun takaa ja minut jätettiin.
Mulla tuo aika piti paikkaansa. Avioliitto 13 vuotta ja 4 vuotta meni toipumiseen. Mies lähti toisen mukaan. Nyt tiedostan, että tuo oli paras asia, mitä elämässäni on tapahtunut lasten syntymien jälkeen.
Mutta senhän te arvasittekin, miehet, jotka lähtevät suoraan toiseen suhteeseen eivät ole rakkauden arvoisia. Ja totta, itsekin lähdin hänen kanssaan silloin, kun hänellä oli vielä edellinen suhde. Saa nähdä, kuinka monta kertaa eroaa...
on täysin eri asia olla yhä tunnesuhteessa ja/tai käytännön suhteessa jonkun kanssa kuin kokonaan omillaan, jo retrospektiivisesti mennyttä suhdetta tarkasteleva.
on täysin eri asia olla yhä tunnesuhteessa ja/tai käytännön suhteessa jonkun kanssa kuin kokonaan omillaan, jo retrospektiivisesti mennyttä suhdetta tarkasteleva.
ehkä se tarkoittaa sitä, että irtautuu toisesta jo avioliiton aikana, eli purkaa tunnesiteensä?
mikä on toipumisen mittari?
Sekö, ettei enää ole vihainen?
Sekö, ettei enää ajattele eksää päivittäin?
Vai se, että eksä on yhtä samantekevä kuin kuka tahansa vastaantuleva ihminen?ap
Tosin prosessoin koko jutun jo avioliittomme aikana ja erosimme ystävinä.
erosta kestää toipua jokaisen vuodenajan verran.Jokainen vuodenaika ja juhlapyhä pitää kokea yksin ennen kuin ihminen on kunnolla toipunut.
Mä jotenkin ajattelen myös niin et uusi kumppani saattaa hidastaa ja siirtää erosta topumista eikä helpota,auta tai nopeuta sitä.
Tämä siis rakkausliittojen kohdalla.
Ei kestänyt katsoa minun muuttumistani hiuksettomaksi ja turvonneeksi eikä jaksanut hoitaa vauvaamme, josta kaikki isovanhemmat vuorotellen huolehtivat minun lisäkseni sairausaikanani. Olisin kyllä kelvannut eksälle takaisin muutaman vuoden päästä tervehdyttyäni. Hänellä oli mennyt minun sairastumisaikana hankkimansa uusi suhteensa poikki, mutta arvatkaa otinko hänet takaisin vaikka hän katui sitä kuinka jätti minut koska pelkäsi. Toivun tavallaan erosta edelleen vaikka siitä on jo 8 vuotta ja olimme aviossa vain 5 vuotta. Miehiin en osaa luottaa enää.
Mä jotenkin ajattelen myös niin et uusi kumppani saattaa hidastaa ja siirtää erosta topumista eikä helpota,auta tai nopeuta sitä.
Huonoin skenaario on siirtyä suoraan pitkästä liitosta uuteen suhteeseen.
vain vuoden mutta minä sitouduin loppuelämäkseni ja rakastin miestä kuin omaa elämääni. Kahden vuodenkaan jälkeen en ole toipunut enkä voisi kuvitellakaan itseäni suhteeseen.
Mies petti ja jätti kun vauvamme oli 2 kk ja se todella tuli puskista.
Mä jotenkin ajattelen myös niin et uusi kumppani saattaa hidastaa ja siirtää erosta topumista eikä helpota,auta tai nopeuta sitä.
Huonoin skenaario on siirtyä suoraan pitkästä liitosta uuteen suhteeseen.
aikana kun eivät halua käsitellä parisuhteensa vaikeita asioita vaan peittävät ne uudella suhteella. Eksät haukutaan yhdessä uuden tyttöystävän kanssa.
lisäksi mieheni oli aina poissa, joten mitään yhteisten juhlapyhien muistelemistakaan ei ole.
6 vuotta erosta, joten olen kai sitten toipunut, jos tuolla tavalla lasketaan.