Inhoan tyttölapsia, vaikken haluaisi.

No mä taas inhoan ihan kaikkia vinkuvia, marisevia, kitiseviä ja märiseviä lapsia - sukupuolesta riippumatta! Lähes kaikki tuollaiset tuttavapiirissäni olevat ovat valitettavasti kasvatuksen tulosta. Eli tuolla helvetinmoisella marinalla ja vonkunalla on totuttu saamaan kaikki periksi.

En siis allekirjoita, että edellämainittu käytös olisi vain tyttöjen hallussa, kyllä niitä pojissakin löytyy. Samoin kuin tyttö voi olla hyvinkin reipas, suoraselkäinen ja silmiinkatsova kommunikoinnissaan, ilman mitään märinöitä.

Mä olen myös aina vieroksunut stereotyyppisiä tyttölapsia, ja nyt mulla on kolme tyttöä, joista onneksi yksikään ei nau'u, kitise eikä nössöile, päinvastoin, ovat villejä ja hurjapäisempiä kuin useimmat pojat. Kyllä se on lähinnä kasvatuksesta ja lähiympäristön asenteista kiinni. Ja täytyy sanoa, että kyllä nää tytöt ovat myös kasvattaneet mua tosi paljon. Ehkä ihan hyvä että tuli tyttöjä. Se mikä ärsyttää nykyään, on monet poikalasten äidit, jotka aina selittävät, kuinka tytöt on niiin paljon helpompia ja eihän mulla mitään vaikeata tai raskasta kolmen alle 6 v:n kanssa voi olla, kun kerran ovat tyttöjä; heillä taas poikia ja se se vasta työtä on. Väittäisin, että nää tekisi ihan samat metkut ja meno olisi sama vaikka olisivatkin pippelein varustettuja.

Tässä on nyt enemmän kyse siitä, että muiden lapset ärsyttävät teitä. Ja niinhän se on, omat lapset ovat tietenkin ne rakkaimmat. Omia kasvatuspuutteita ei näe yhtä selkeästi, kuin muiden. Ja sisaruksen kohdalla se korostuu ja ärsyttää varmaan vielä enemmän. Tajuatte varmaan itsekin, että yleistätte nyt aika rankasti.

Minulla on tyttö ja poika ja molemmat ovat ihan mielettömän ihania persoonia. Meillä kukaan ei vingu, sitä en hyväksyisi kummaltakaan sukupuolelta. Ja kyllä oma poika on auttanut ehkä ymmärtämään muidenkin poikien maailmaa paremmin. Silti kasvatan lapsiani omalla tavallani - tyttö ei ole mikään prinsessa ja poika saa olla pehmeä ja herkkä. Meillä tehdään niin tyttöjen, kuin poikienkin juttuja, yleensä lapset osallistuvat molempiin, ei aina. Esim. tyttö lähtee mukaan lätkämatsiin, pojankin kynnet lakataan tms.

Inhoan itsekkyyttä/ narsisteja. 

Ja kyllähän ihan tutkimuste mukaan pojissa ja miehissä heitä on paljon enemmän. Liekö kasvatuksen seurausta: pojille sallitaan muiden häiritseminen jopa ammattikasvattajien toimesta päiväkodeissa ja kouluissa ja tyttöjä otetaan paljon enemmän silmätikuksi jos poikkeavat muotista.

Ja vinkujia tapaa pojista, on oikein muotijuttu.

Kun nainen saa lapsia, alkavat muiden lapse ärsyttää.

Mielestäni tytöt ovat paljon reilumpia, kyllä pojat osaavat kiusata ja eristää epäurheilullisen pojan. Kiusaavat myös opettajia, pahimpia kiusaajia yleensä jäkispojat.

Oliko se sitten sinun "vikasi" että synnyit tytöksi?

Naisviha siirtyy sukupolvelta toiselle ja syypäänä siihen ovat myös naiset itse. Surullista :(

[quote author="Vierailija" time="19.01.2012 klo 16:03"]

Onneksi on tullut vain poikia, olisi hirveää jos olisin kammottava äiti jollekin tyttöparalle, eihän se hänen vikansa olisi että on syntynyt tytöksi.

Meitä on moneksi. Minä puolestani inhoan poikalapsia ja kerran siitä täällä kirjoitinkin. Yritin analysoivaa keskustelua mutta ei onnistunut.Meni henkilökohtaiseksi haukkumiseksi eikä siinä ole mitään ideaa. Enpä siis osaa auttaa sinua. Tai oikeastaan en jaksa alkaa yrittämään kun tiedän että ei johda mihinkään. Valtaosa naisista haluaa tytön, siinä mielessä sinä olet poikkeus valtavirrasta. Se voisi olla keskustelun pihvi mutta kuten sanottu, aihe on liian hankala tällä palstalla pohdittavaksi. T: Kahden todella toivotun eloveenatytön äiti:-)

[quote author="Vierailija" time="14.07.2013 klo 09:39"]

Minä taas vihaan ja halveksin poikalapsia. Sanat viha ja halveksunta ovat tässä kohti hyvin lieviä ilmauksia. En pysty sanoin kuvailemaan sitä, kuinka paljon poikia inhoan.

[/quote]

Kammottavaa tekstiä, hae pikaisesti apua ennen kuin teet jotain kamalaa. tuo ei ole missään nimessä normaalia. t. tytön äiti

Tykkään molemmista jos on kasvatettu. Ei esiinny ja huuda ja mekasta kuin kuin elukka huomionhakuisena. 

Mitä tulee kiusaamiseen ja reiluuteen ja kierouteen ja manipulointiin, niin kyllähän tutkimusten mukaan narsisteja ja luonnehäiriöisiä manipuloijia ja kiusaajia on enemmn miehissä, suurempi prosentti.

minä toivoin aikoinaan poikia, koska kuvittelin, että tytöt ovat jotenkin hankalia. lieneekö kuvitelmani ollut vain itseeni ja omaan päähäni liittyvää, koska olin niin nuori, ettei kenelläkään ystävistäni tai sukulaisistani ollut pieniä lapsia, ei tyttöjä eikä poikia.

ensimmäiset kolme lastani olivat tyttöjä. olivathan he hankalia, siinä missä lapset nyt yleensä, oli yövalvomisia, korvatulehduksia, uhmaikiä jne. mutta ei heissä ollut sellaista synnynnäistä "pahuutta", jota olin pelännyt. enkä nyt todellakaan puhu mistään raamatun pahasta, vaan ylipäätään vain siitä, että olin ajatellut tyttölasten kanssa elämisen vaikeaksi.

kun tulin neljännen kerran raskaaksi, toivoin kaikesta sydämestäni tyttöä jälleen kerran. olin alkanut pelätä, että en osaisikaan olla äiti poikalapselle ja, että pojissa nyt olisikin se samaa pahuus, jota olin aikaisemmin pelännyt tytöissä olevan. luonto on onneksi viisas ja antoi minulle poikalapsen. hänen kauttaan sain nähdä, että kumpikin sukupuoli on juuri yhtä hyvä, kaunis ja arvokas ja se, millaisiksi lapset kehittyvät on suureksi osaksi minun vallassani.

[quote author="Vierailija" time="19.01.2012 klo 15:07"]

Olen feministi, ehdottomasti tasa-arvon kannalla ja kun omia muksuja odotin ei ollut väliä tuleeko tyttöjä vai poikia. Poikia tuli 2. Nyt molemmat jo yli 10v.

Veljelläni on kaksi tyttöä, vähän omia lapsiani vanhempia. Enkä voi sietää heistä kumpaakaan. Ei heitä hirveästi hemmotella, vika ei ole vanhemmissa. En osaa sanoa missä vika, minussa tietenkin, mutta vuosien aikana olen inhonnut heitä aina vaan enemmän. Tämä on todella kamalaa.

Mikä heissä sitten ärsyttää? Kumpikaan ei katso koskaan silmiin, heihin ei saa oikein mitään kontaktia, he eivät välttämättä edes vastaa vaikka tajuaisivat selvästi että juttelen heille. Ovat tosi piittaamattomia ja itsekkäitä. Isompi on pienelle tosi ilkeä, eivätkä vanhemmat huomaa sitä mitenkään, päin vastoin pieni saa syyt niskoilleen siskonsa tuhotöistä.

Nykyään alkaa hermoja kiristää jo kun näen heidät. Puhuvat sellaisella kitinä-äänellä, normaalia puhetta en heiltä ikinä kuullut. Lopulta ero taitaa olla kasvatustavoissa, veljeni pitää kullannuppujaan niin ihanina ja söpösinä että ei henno vaatia.

Mutta nyt on alkanut ärsyttää KAIKKI tyttölapset, mikä on aika ahdistavaa. Yritän kaikin keinoin olla näyttämättä inhoani. :( Miten pääsisin eroon naurettavista tuntemuksistani? En yhtään tiedä mistä tämä on edes saanut alkunsa!

[/quote]Oliwsit ilmeisesti halunnut tytön ja nyt muka inhoat. Mene ammattiauttajan puheille.

No onhan se nyt sinällään vähän outoa, että sinua ärsyttävät veljesi lapset noin kovasti, vaikka eivät miltään ihannemuksuilta kuulostakaan, mutta aivan todella omituiseksi menee jos alat heijastamaan koko naissukupuoleen (omaasi) tätä irrationaalista inhoa.

Ihmisiä on erilaisia ja lapsia myös. Ei se niiden lasten "nihkeys" johdu tyttöydestä vaan kasvatuksesta. Jos et pääse tästä yli, niin mene ihmeessä ammattiauttajan puheille - ennen kuin alat siirtämään poikiisi käsitystä siitä, että kaikki tytöt ovat jotenkin alempiarvoisia tai ikäviä tai vaikeita, vain koska ovat tyttöjä.

Minä en oo koskaan toivunut tyttölasta, jos olisin saanut päättää, olisin ottanut vain poikia. Esikoinen olikin poika ja olin todella onneissani! :) Nyt odotan toista lasta, joka ei ihan helpolla alkuunsa saanut, ja täytyy sanoa, että on AIVAN sama kumpi tulee, tyttö vai poika. Joten ei se niin mene, että naiset toivovat tyttöä ja isät poikaa. Sen huomaan, että vieläkin enemmän jollain tavalla pidän poikalapsista, mutta se saattaa johtua siitä, että omakin on poika. Mutta molemmat sukupuolet ihania, kasvatuksesta johtuu, jos kusipäinen ihminen kasvaa, ei sukupuolesta!