Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä teen? :/
19.01.2012 |
Eilen mulla ja miehelläni oli keskustelua kotiäitiydestä. Hän on kotoisin pohjois-suomesta, minä itä-suomesta.
Alotin keskustelun kysymällä "Kuuluuko kotiäidin tehdä kaikki, siis kaupassa käynti, siivous, ruoanlaitto, pyykkäys ja lastenhoito?"
Mieheni vastasi, että kuuluu, sillähän on koko päivä aikaa kun on kerta kotona.
Tästä sitten kimppaanuin, mutta jatkoin kysymystä. "Entäs jos naisella on jokin harrastus, jonne ei voi ottaa lasta mukaan, mitäs sitten? Entäs jos nainen tahtois kerran kuussa päästä "omille asioilleen" esim lenkille ystävättären kanssa,tai viihteelle, mitäs sitten?" Johon mieheni vastasi "Ei kotiäideillä ole harrastuksia, mitä ne niillä tekee."
Ai että suutuin! Miten niin kotiäidillä ei saa olla harrastuksia? Miten niin kotiäidin pitää olla kotona 24/7?!
Meillä ei siis ole vielä lapsia, en edes tiedä voinko koskaan saada/haluanko lapsia enää, mutta halusin vain kuulla mieheni mielipiteen kotiäideistä.
Tämän jälkeen mieheni sanoi minua feministisiaksi.
Nyt olen alkanut miettiä, pitäisikö vain jättää tämä "sovinistisika" (niin hänestä itse ajattelin hänen sanottuaan minua feministisiaksi)ja ettiä parempi/tasa-arvoisempi mies vai vaan jatkaa elämistä hänen kanssaan ja jättää lapset tekemättä?
Itse olen yh äidin kasvattama, mieheni vanhemmat edelleen yhdessä, anoppi oli kotiäiti siihen asti kunnes mieheni pikkusiskokin aloitti peruskoulun.
Mitä mä teen? :/
Kommentit (28)
Jos lapsia haluat, niin etsi mies, joka on jo teoriassa valmis ottamaan hieman vastuuta ja antamaan myös kotiäidille omaa aikaa. Muuten voi käydä niin, että lasten saamisen jälkeen nuo kuvailemasi näkemyserot lyövät joka tapauksessa kiilan välillenne, kun huomaat, että on helpompi huolehtia vain itsestä ja lapsista kuin lisäksi kestää miestä siinä lisänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tarkoitin siis vain kysymykselläni sitä, että eikö miehen tarvitse sitten osallistua lasten kasvatukseen ollenkaan?
Että mies käy vaan kotona nukkumassa?
En halua kasvattaa lapsiani niin, että jos joku kysyy, missä isäsi on?/kuka on isäsi, lapseni vastaa:
-" Se taitaa olla se joka käy meillä nukkumassa, kai."
Kyllä miettiä millaisen elämän haluat. Ja kannattaa varmaan myös jutella vakavasti miehesi kanssa tulevaisuudesta. Kyllä vapaa-aikaa saa kotiäidilläkin olla!
Aion todellakin puhua mieheni kanssa.
Kiitos vastaajille, lisää mielipiteitä lukisin kyllä :)
En edes ajatellut siltä kantaa, että ehkä hän ei tosissaan tarkoittanut? Ehkä itse otin asian liian vakavasti? Mene ja tiedä..
ehkä eniten suututti hänen kommenttinsa "Ei kotiäidillä ole mitään harrastuksia"
Jaa, että heti äidiksi tultuaan nainen luopuu rakkaista harrastuksistaan? Ja vielä vapaaehtoisesti?
No way.
Hoidin kaikki kotityöt yksin ja siinä samalla 3 lasta. Ei mitään kodin ulkopuolista elämää tai aikaa itselle. Mies tuli kotiin passattavaksi eikä osallistunut juuri ollenkaan lasten hoitoonkaan.
Työelämään paluun koittaessa sovittiin, että kotityöt ja muu vastuu jaetaan puoliksi. Muutama vuosi on mennyt ja edelleen mies on passattavana ja suuret riidat kaikesta tästä siivittää elämää. Mitään valoa ei tunnelin päässä näy :/
Siksi sanonkin sinulle kokemuksen äänellä, että älä mene samaan halpaan kuin minä. Tee tässä vaiheessa elämänmuutos, koska sitten kun se perhe on siinä niin lähteminen on enemmän kuin vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoidin kaikki kotityöt yksin ja siinä samalla 3 lasta. Ei mitään kodin ulkopuolista elämää tai aikaa itselle. Mies tuli kotiin passattavaksi eikä osallistunut juuri ollenkaan lasten hoitoonkaan.
Työelämään paluun koittaessa sovittiin, että kotityöt ja muu vastuu jaetaan puoliksi. Muutama vuosi on mennyt ja edelleen mies on passattavana ja suuret riidat kaikesta tästä siivittää elämää. Mitään valoa ei tunnelin päässä näy :/
Siksi sanonkin sinulle kokemuksen äänellä, että älä mene samaan halpaan kuin minä. Tee tässä vaiheessa elämänmuutos, koska sitten kun se perhe on siinä niin lähteminen on enemmän kuin vaikeaa.
Voi ei, voimia sulle!
Nyt on kyllä tosiaan kummankin (miehen että minun) mietittävä mitä kumpikin tältä suhteelta haluaa, vai haluaako mitään ja jatketaanko elämässä eteen päin mut kumpikin omalla reitillä vai miten tehdään.
Joka ikäluokasta ja joka puolelta Suomea löytyy empaattisia, vastuuntuntoisia ja perheessä oman osuutensa hoitavia miehiä, tosin valitettavasti myös niitä muita.
Miksi ihmeessä kotiäidillä ei saisi olla omia mielenkiinnon kohteita? Millainen ihme pysyisi selväjärkisenä pääosin neljän seinän sisällä jatkuvana seuranaan puhekyvytön henkilö (kun ne lapsoset eivät hemmetti soikoon elämänsä alussa edes vastaa kysymyksiin, vaikka muuten kovin viehkoja ovatkin)? Helppohan ne pyykit on koneeseen heittää ja sieltä narulle, mutta harvalle älykkäälle ihmiselle kodin rutiinit riittävät elämän sisällöksi. Tottakai jokin henkireikä pitää jokaisella olla ja tämän oikeasti ymmärtää kyllä ihan jokainen sukupuolesta riippumatta. Mutta jos on päässyt nauttimaan hyvästä palvelutasosta niin kyllähän saavutettua etua pitää puolustaa...
Olen itse tällä hetkellä hoitovapaalla ja päävastuussa näistä tylsistä rutiineista toki koska minulla on niihin enemmän aikaa. Tai ainakin olen enemmän kotona, pieni lapsi kyllä vie melkoisen osan ajastani. Silti viisikymppinen mieheni silloin tällöin ihan rutiininomaisesti ja pyytämättä siivoaa, laittaa ruokaa ja etenkin hoitaa lastamme (ilokseen!). Mies myös patistaa minua käymään silloin tällöin jossain itsekseni varsinkin jos en ole vähään aikaan käynyt, koska äidin tuulettuminen on kaikkien etu. Puhumattakaan tietysti siitä että isän on hyvä viettää aikaa lapsen kanssa ilman että äiti on siinä mukana säätämässä.
AP, olet hyvin nuori vielä eikä sinun tarvitse takertua millaiseen suhteeseen tahansa. Tarkoitan että jos haluat elämäsi aikana perustaa perheen niin sinulla on hyvinkin 15 vuotta aikaa löytää sopiva puolisko. Maailmassa on rutkasti mukavia miehiä!
Alue: Aihe vapaa
Se ei ollut pointtini, että jäisin kotiin istumaan tietokoneen ääreen miehen rahoilla.
Ei, tarkoitin sitä, että enkö minä, joka olen koko päivän ollut kotona lasten kanssa, tehnyt ruoat siivonnu yms. ole ansainnut sen 1-2h omaa aikaa VIIKOSSA (esim lauantaiksi)?
Jos harrastukseni vie viikossa aikaa sen 2h, niin eikö kotiäiti ole sen ansainnut?
Entäs jos kävisin yhtälailla töissä, niin kuin mieskin? Miten sitten? Kaikki kotityöt, lastenhoito mukaanluettuna, vieläkin mun hommia? Ja mies voi mennä ja tulla miten haluaa?
Jos joku ei vielä lukenut viestejäni kunnolla, niin tällä hetkellä tässä suhteessa hoidan kaupassa käymisen,siivouksen, pyykkäyksen ja ruuanlaiton ja koiran ulkoilutuksen, koulun ohella, ja pitkäaikaissairaana.
Mies käy töissä ja hänen mielestään hänen ei tarvitse muuta tehdä, voi mennä ja tulla miten haluaa.
Että joo, istun kotona ja elän mieheni rahoilla? En tosiaan.
En pyydä miestäni maksamaan bussikorttiani, maksan sen itse. En pyydä häntä maksamaan puhelinlaskuani, maksan itse, samoin lääkäri- ja lääkekulut.
Koira on minun, joten maksan myös koiran ruoat, tarvikkeet ja eläinlääkäri kulut itse.
Mieheltäni en ole pyytänyt koskaan rahaa, sillä rahan käyttöni on järkevää. Jos joskus pyydän miestä tuomaan kotia tullessa leipää ja maitoa, niin se tekee minusta laiskan ja miehen rahoilla elävän naisen?
just joo, ja lehmät lentää.
Anteeksi siis,että ylipäätään avauduin tänne. Otti vaan niin pahasti päähän kun mies vaan kettuilee ja nimittelee feministisiaksi.
ps. äsken lensin pyykkihuoneessa nurin, ja löin pääni, mies kysyi mitä riehut. Sanoin että lensin nurin, hän vastasi että aha ja lähti. Hyvin myötätuntoista. Ei auttanut edes ylös.
Taidan lähteä lätkimään.