Lue keskustelun säännöt.
loukkaannunko turhasta
18.01.2012 |
Miehelläni on tunnin työmatka suuntaansa. Eilen hän lähti kavereidensa kanssa leffaan ja ilmoitti illalla menevänsä kaverilleen yöksi koska töihin on sieltä paljon lyhyempi matka.
Normaalisti tämä olisi ihan peruskauraa, mutta olen kärsinyt nyt jokusen viikon pahasta unettomuudesta ja öisistä kauhuista eli järkyttävistä painajaisista ja olen heräillyt omaan huutoni. Vähän lapsenomaisestikin olen turvautunut yöllä mieheeni ja on ollut myös viimeyöinä semmoisia paniikkikohtauksen tapaisiakin. Olen kyllä hakenut näihin apua. Pyysin miestäni tulemaan yöksi kotiin koska edellisyönä oli ollut paniikki ja mies sanoi ettei viitsi koska aamulla töihin on mentävä seitsemään vaikka normaalisti alkaa kahdeksalta mutta joutui tekemään sisään edellisviikon hammaslääkärireissun. Kysyin että eikö sisään tehtävää tuntia voi tehdä iltapäivästä niin mies ehtisi kotiin yöksi ja jopa nukkua. Ei kuulemma voinut kun sovittu jo esimiehen kanssa.
Illalla soitin miehelleni, tiesin että elokuva oli jo loppunut. Mies oli mennyt suoraan leffasta kavereidensa kanssa baariin ja oli aika kovassa humalassa. Hän oli kaverillani nukkumassa vasta puoli 2 aikoihin ja siis ryyppäsi tuon alkuyön kokonaan vaikka sanoi jäävänsä yöksi jottai ehtisi yöllä nukkua. Jos hän olisi tullut kotiin, hän olisi ollut kotona klo 23.15 ja lähtenyt töihin 0600. Ja olisin todella häntä tarvinnut. Anoppi oli juuri meillä illalla käymässä ja hän halusi sitten jäädä onneksi yöksi mutta oli aika tyrmistynyt poikansa toiminnasta kun tilanne oli tämä ja olisi ihan hyvin voinut tulla kotiin ja kotona olisi nukkunut enemmän kuin ton reissun jälkeen.
Suutunko mä tyhjästä? pitäiskö vaan antaa olla?
Kysyin illalla puhelimessa että eikö miestä todella kiinnosta miltä musta tuntuu, oltiin aikaisemmin päivällä puhuttu toisen huomioimisesta ja hän oli sanonut että yrittää huomioida mua enempi koska meillä on ollut mitättömästi yhteistä aikaa, ja mies ollut paljon kavereidensa kanssa ja nyt sitten luurissa sanoi että ei kiinnosta, ihan sama jne..
Onko tää nyt multa turhaa kiukuttelua vai onko tästä oikeus loukkaantua?
Kommentit (13)
Aika kiinni tunnut olevan miehessäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tota mäkin mietin et oonko liian kiinni täs tilantees miehessä. Mut jotenki ehkä eniten tossa loukkaa mua se välinpitämättömyys että hän ties et oisin tarvinnu häntä kotona ja sit kuitenki alistuin siihen et ookoo ymmärrän kyllä työmatkan mut et sit se aika minkä siinä hän ois saanu enempi nukkua oli se syy miks jäi yöks välittämättä musta ni ei sit ollukkaa aikaa nukkua vaan baariaikaa. Eli jotenki tuntuu ikävältä että ei voi millää tulla himaan mut baariin voi sit mennä..
Ja ehkä kurjinta tossa se että autolla se sieltä kaveriltaakin töihin meni eikä varmana ollu promillet nollassa siinä vaiheessa.
Jos normaalisti saa mennä niin sitten loukkaannut aiheesta. Jos aina rajoitat tuollaista menoa niin sitten olen miehen puolella.
Minusta kuulostaa että miehellesi oli nyt vaan tosi tärekää päästä baariin ym. juttuihin. Ne oli tälläkertaa tärkeämpiä kuin sinä.
Minä olen sairas mutta hoidan todennäköisesti huomenna lapset + yhden lapsen lääkärireissun. Mies menee harrastamaan ja otti töistä vapaatakin sitä varten. Jos pyytäisin niin jättäisi tuon harrastusjutun väliin ja tulisi apuun mutta koetan selvitä ilman miestä "vaikka pää kainalossa" koska mies on tehnyt tuohon harrastus jutun eteen tosi paljon "työtä" ja on pari vuotta odottanut sitä tilaisuutta mihin on huomenna mahdollisuus mennä kavereiden kanssa (seuraavaan mahdollisuuteen voi mennä vuosia). Muuten mies olisi varmasti huomenna apuna jos vain pyytäisin.
Koetan vaan heittä perspektiiviä siihen että on vaikea sanoa loukkaannutko turhasta kun ei tiedä miten teillä yleensä menee. Aloituksestasi päätellen loukkaannut aiheesta.
Yleensä saa mennä ja on mennytkin. Monesti olen hänet hakenutkin baarista aamuyöllä (matkaa 70km suunta) jne.
JA kun mistään baarista ei ollut puhe, oli puhe leffasta joka loppuu myöhään ja siitä että ei haluaisi ajaa kotiin vain nukkumaan kun ehtisi nukkua vain 6.5h ja jotenkin tän ymmärsinkin,
mutta nyt hän ehti nukkua vain 4h eli paljon vähemmän kuin jos olisi tullut kotiin koska lähtikin baariin. Se siinä kaihertaa. Siis se että jos nukkuminen oli syy miks mut piti vaikeel hetkel jättää yksin ni hyväkyisin jotenki viel sen mut kun kaveri pyyskin leffasta baariin ni ei nukkumisel ollutkaan enää merkitystä. Mutkun vaimo pyys turvaks kotiin ni uni oli tärkempää
ja se oli se syy, miksei tullut kotiin yöksi. Kyllä minä olisin loukkaantunut myös, jos mies tuossa tilanteessa pitää baariin menoa tärkeämpänä ja vieläpä valehtelee minulle siitä, miksi menee kaverille yöksi. Vaikka onhan se mahdollista, että se valehteli asiasta myös itselleen, ei muka ollut menossa baariin, se vaan lipsahti...
Jos miehellä on alko-ongelma, niin asia on vähän toinen, ei niin että hänellä olisi silloin parempi oikeus mennä baariin, mutta siinä tapauksessa hänen valintansa (mennkäkö baariin vai tulla kotiin) ei ole ihan vapaa, riippuvuus pakottaa valitsemaan baarin. Tässä tapauksessa on turha loukkaantua, sen sijaan voisi miettiä jaksaako olla alko-ongelmaisen kanssa tai mitä ongelmalle muuten voisi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitään todellista hätää ei ollut niin turhaan vaahtoat.
että mies alunperinkin halusi baariin ja juhlimaan, mutta ei #uskaltanut" sanoa niin suoraan vaan lieventeli asiaa sillä leffareissulla, jotta et olisi kieltänyt ryypiskelyä.
Voisko olla näin?
Tämä ei mitenkään tee asiasta parempaa.
Teidän täytyy yhdessä sopia, miten asioista viestitään ja miten sanotaan aikeet reilusti.
Mutta myöskään mies ei ole sinun ahdistuksesi vartija. Sinä et voi ripustaa turvaa mieheesi, vaan esimerkiksi lääkkeisiin. Ja miehellä pitää myös olla oikeus mennä omiin rientoihinsa, kunhan myös sinulla on oikeus omiin lepohetkiisi.
Sopikaa nyt, että voit mennä vaikka jonnekin yöksi että saat nukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän mies olekaan ahdistukseni vartija, mutta tämä nyt vain on tämmöinen kriisitilanne, elämä muuttui aika radikaalisti äkkiä ja jotenkin oon aina aatellut että se puoliso on siinä turvana jos jotain sattuu ja tulee kriisiä. Tietenkään semmonen pitkäkestonen turvaaminen ei oo tervettä eikä hoitosuhde. Tämmöstä välinpitämättömyyttä on kyllä ollut jo pidempään, hän ei oikein halua viettää kanssani aikaa, mielummin vaan kavereidensa kanssa tai tekee omia juttujaan. Kun oon kysyny et miksei vaikka mua pyydä leffaa ni sanoo ettei huvita.
Oikeestaan koko tää liitto tuntuu siltä että mies ei oo enää aikoihin rakastanut mua mutta sanoo silti rakastavansa.
Eilen kysyin kun hän sano et ei kiinnosta paskaakaan ni kysyin että jatkuuks tällänen välinpitämättömyys sit aina vai johtuuks tää siit että hän suunnittelee kenties eroa tms ni mies tokas et "emmä mitää eroo oo ottamas, tee sä se päätös jos sua huvittaa ja mä teen mitä mua huvittaa".. Silti sanoo rakastavansa. Mitä tää on?
ap
että mies alunperinkin halusi baariin ja juhlimaan, mutta ei #uskaltanut" sanoa niin suoraan vaan lieventeli asiaa sillä leffareissulla, jotta et olisi kieltänyt ryypiskelyä. Voisko olla näin? Tämä ei mitenkään tee asiasta parempaa. Teidän täytyy yhdessä sopia, miten asioista viestitään ja miten sanotaan aikeet reilusti. Mutta myöskään mies ei ole sinun ahdistuksesi vartija. Sinä et voi ripustaa turvaa mieheesi, vaan esimerkiksi lääkkeisiin. Ja miehellä pitää myös olla oikeus mennä omiin rientoihinsa, kunhan myös sinulla on oikeus omiin lepohetkiisi. Sopikaa nyt, että voit mennä vaikka jonnekin yöksi että saat nukkua.
Samaa mieltä. Mies mitä ilmeisimmin halus baariin just tona päivänä ja keksi jopa, että joutuu menemään aikaisemmin töihin, että sun kieltäminen ois vielä haasteellisempaa. Aika välinpitämätöntä mieheltäs. Suhteessa musta kyl pitäs toista tukea vaikeina hetkinä ja toi ois ollu sellanen. Rajansa tietty tukemisellakin, jolloin voidaan tarvita lääkkeitä yms, mutta käsitin, et tää sun juttu ei nyt niin kauaa oo viel kestäny. Oisin loukkaantunut omalle miehelle, jos noin ois toiminut. Ja tiedoksi vielä, et mun mies saa tulla ja mennä samoin kun minäkin, kunhan keskustellaan ja ne menot sopii perheen kuvioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän mies olekaan ahdistukseni vartija, mutta tämä nyt vain on tämmöinen kriisitilanne, elämä muuttui aika radikaalisti äkkiä ja jotenkin oon aina aatellut että se puoliso on siinä turvana jos jotain sattuu ja tulee kriisiä. Tietenkään semmonen pitkäkestonen turvaaminen ei oo tervettä eikä hoitosuhde. Tämmöstä välinpitämättömyyttä on kyllä ollut jo pidempään, hän ei oikein halua viettää kanssani aikaa, mielummin vaan kavereidensa kanssa tai tekee omia juttujaan. Kun oon kysyny et miksei vaikka mua pyydä leffaa ni sanoo ettei huvita. Oikeestaan koko tää liitto tuntuu siltä että mies ei oo enää aikoihin rakastanut mua mutta sanoo silti rakastavansa. Eilen kysyin kun hän sano et ei kiinnosta paskaakaan ni kysyin että jatkuuks tällänen välinpitämättömyys sit aina vai johtuuks tää siit että hän suunnittelee kenties eroa tms ni mies tokas et "emmä mitää eroo oo ottamas, tee sä se päätös jos sua huvittaa ja mä teen mitä mua huvittaa".. Silti sanoo rakastavansa. Mitä tää on? ap
Miehelläs joku kriisi? Tunteet ainakin suakohtaan alavireiset. Ihan kun sille ois sama, ootko sen kans vai et, mut itse ei osaa/saa lähdettyä suhteesta. oisko sillä joku toinen vai muuten vaan tylsistyttää arki?
Tää mun tilanne ei oo kestäny kauaa, ja oon saanut näihin öihin tenoxia ja opamoxia. Toi tenox vaan on aika huono kun se kyllä nukahduttaa mutta sitten herään aivan pöpperössä ja sekaisin niihin painajaisiin eikä jalat oikein kanna en sit tie laskeeko se lääke verenpaineitakin.. En oo sitä sit kauheesti kyl ottanu. Opamox sinänsä ollu parempi kun se sit hillitsee sitä paniikkia. Mut esim on ollu semmosta että pakko pitää valoja nyt päällä välillä yöllä ja sellasta.
Mä en jotenki tiedä että rakstaako mies mua sitten oikeasti kun kerran sanoo ettei vaan jaksa välittää.
Meillä on ollut vaikeita vuosia takana, oon liiton alussa sitonu miestä liikaa, en oo osannu päästää irti sillonku ois pitäny mut me oltiin nuoria 18v ku mentiin naimisiin ja niistä vuosista on aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enempi veikkaan tylsistynyttä arkea kuin toista naista, mutta mistäs siitäkään tietää. Työmatka on pitkä jne mut must on vaan niin väärin et sit se kaatuu mun niskaan. Jotenki nään et ongelmista pitäis selvitä yhdessä eikä sit vaan kääntyä toista vastaan :(
Enemmän pelkään tota rakkauden puutetta mut silti sanoo et rakastaa.
Ja joo kyllä hän anto ymmärtää et ihan sama jätänkö hänet vai en.. Et aikoo käyttäytyä miten haluaa ja jättää päätöksen mulle :(
Ja lisättäköön että mies ei ollut mennyt seitsemään koska oli ollut niin krapulassa ettei ollut jaksanut herätä.....