Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vaadinko mieheltäni liikaa, vai olenko MINÄ sietänyt liikaa?
17.01.2012 |
Olenko liian vaativainen, kun mies on periaatteessa ns. hyvä mies- hyvä isä jne., ja välillä meillä on hyviä hetkiä. Mutta.
Mies ei ole koskaan 5-vuotisen suhteen aikana tehnyt töitä, kun elelee jotenkuten, hyvin niukoilla pääomatuloilla. (ei edes työmarkkinatuen suuruinen) Ei kuulemma halua siihen oravanpyörään mukaan, haluaa olla siitä vapaa. Tämän seurauksena suurin osa kustannuksista jää minun kontolleni.
Tuon lisäksi mies käyttää suurimman osan ajastaan harrastuksissaan, jotka ovat aikaavieviä, ja sellaisia moni tekee työkseenkin. Viikosta on usein 4 iltaa poissa, 20-21 saakka.
Minä käyn töissä, lisäksi vien ainoan lapsemme päiväkotiin, ja haen. Mies ei tee juurikaan kotitöitä, joskus saattaa nopeasti imuroida tai viikata pyykit, ehkä kerran viikossa tekee yhden homman jos ruinaan ja jopa hermostun, ei oma-aloitteisesti. Lapsen ruuat, pukemiset, pesut yms. minä hoidan, ellen nimenomaan pyydä miestä hoitamaan niitä. Sittenkin mies kysyy minulta neuvoa. Lisäksi teen ruuat ja kodin hankinnat, ruokaostokset sekä kaiken muun. Joskus käymme viikonloppuisin yhdessä kaupassa, joskus pyydän miestä hakemaan maitoa tms. jos en itse ehdi, mutta viimeksi tänään mies valitti että miksi hänen täytyy käydä kaupassa. Parasta siis käydä itse.
JOs olen tehnyt jonkun kotityön huonosti, mies saattaa sanoa ikävästikin. Ja jos suutun, olen hermoheikko tms., minussa on vika aina.
Haluaisin suhteen jossa molemmat tienaavat ja osallistuvat perheen kuluihin. Lisäksi olisi kiva jos olisi yhteistä aikaa, ja yhteisiä juttuja. Minä saan ruinaamalla ruinata edes yhden "perhepäivän" viikossa jolloin teemme jotain yhdessä.
Mies oli lapsen kanssa hoitovapaalla kun palasin töihin yli vuosi sitten, mutta ei tehnyt kotona ollessaan kotitöitä, minun oli pakko tehdä ne vaikka tein rankkaa, fyysistä vuorotyötä. Lisäksi mies valitti ettei pääse omiin juttuihinsa tarpeeksi, vaikka kävi aina kun mahdollista, noin 2-4 päivänä viikossa.
Miehellä on toki hyviä puoliakin, mutta nämä häiritsevät.
Ja lisättäköön, etten ole nössö kynnysmatto. Noista asioista on ollut riitaa heti kun ne ovat ilmenneet, eli lapsen syntymän jälkeen. Meillä on noista paljon riitaa, nyt on ollut 3 riitaa 6 päivän sisällä. Lapsikin varmaan kärsii jo riidoistamme. Mutten voi vaan pitää suutani kiinni, koska mies on mielestäni itsekäs omaan napaansa tuijottaja, joka ei halua ottaa vastuuta elämästään kuten perheenisän kuuluisi, vaan haluaa samalla elää kuin poikamies.
Keväällä meinasin tosissani jättää miehen, mutta hän sai minut muuttamaan mieleni itkemällä ja lupailemalla muuttua. Muttei ole muuttunut, muutama kk meni paremmin mutta viime viikkoina olen tajunnut että samassa pisteessä aletaan olla kuin keväällä.
Sitä on vaikea nähdä itseään, ja tilannettaan ulkopuolisen silmin. Kertokaa te ajatuksia, miltä tämä kuulostaa teistä?
Kommentit (59)
MInä en olisi katsellut sekuntiakaan moista "miestä#, enkä ainakaan ruvennut vielä jatkamaan tuollaisia geenejä tekemällä lapselle moiselle!
Toistan ties kuin monennen kerran, että ennen lasta meni ihan hyvin ja mies oli ihan "normaali", tuo sluibailu alkoi lapsen jälkeen pikkuhiljaa, ja tuli minulle siis yllätyksenä. Lasta en kyllä kadu tippaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi kuule se helpottaa.
Erosin itse kesäkuussa miehestä, jonka elämäntehtävä oli olla itse parempi kuin muut, ja arvostella toisia. Aina oli minussa vikaa, lapset oli idiootteja ja sitä rataa. (Saa se kuule lapsikin vielä osansa siitä arvostelusta.) Lisäksi hän oli sairaan pihi, eikä osallistunut kodin kustannuksiin. (Maksullisiin naisiin rahaa riitti) Minun silmäni avasi isäni kuolema ja siihen liittyneet asiat. Harkitsin eroa noin vuoden ja suunnittelin tarkkaan, ja sitten yksi tiistai, kun mies oli töissä, lähdettiin.
Voi kuule, nykyisin elämä yh:na kolmen lapsen kanssa on ihanaa. Olen tapaillut uutta miestäkin :) eli "markkina-arvoni" ei olekaan nolla, kuten ex julisti.
että mies ei ole koskaan käynyt töissä. Ei sellaiselle "isälle" tehdä lapsia, sori vaan.
Ja jos mies laistaa jo työnteosta, en voi tajuta, miten voi tulla yllätyksenä enää se, että hän lusmuilija??
Miehesi on niin sanottu helppoheikki. Toinen mahdollinen termi olisi loinen. Kuulostaa patalaiskalta tyypiltä, jolla on kuitenkin hyvät puheenlahjat, juuri sellainen joka helposti saa naiset puhuttua vaikka mihin. Wink wink. Hankkiudu eroon, kyllä oikeasti hyviäkin miehiä on olemassa.
Sellainenpa juuri. Aina kun olen ottanut asiat puheeksi, mies lupailee ja lupailee, asettaa takarajoja mihin mennessä menee töihin jne., ja minä kiltteyttäni olen uskonut.
Niin ja lisään vielä, että vaikka olenkin riidellyt asioista, ja yhden kerran meinannut tosissani jättää miehen mutta antanut vielä mahdollisuuden, niin ehkä olen turhan kiltti, olen mahdollistanut miehen elämäntavan, aivan kuin hänen äitinsäkin on tehnyt hänelle, ja myös aikanaan hänen isälleen.
Mutta nyt silmäni ovat vihdoin auenneet. Minun haukkumiseni ei siis auta, kyllä olen itsetuskiskeluakin tässä tehnyt.
Ja tämä ei siis ollut sinulle ketä lainasin, vaan noille jotka sanovat minua kynnysmatoksi. Ehkä olen sellainen, tai olen siis ollut, mutta vielä ei ole myöhäistä alkaa kunnioittaa itseään. Ehkä tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun annan pitää itseäni ilmaisena kodin hengettärenä joka maksaa viulut.
Kaltaisisani on, ja on ollut paljon, toivon että muutkin heräisivät todellisuuteen, kuten minulle on tainnut käydä.
että mies ei ole koskaan käynyt töissä. Ei sellaiselle "isälle" tehdä lapsia, sori vaan. Ja jos mies laistaa jo työnteosta, en voi tajuta, miten voi tulla yllätyksenä enää se, että hän lusmuilija??
Missä kirjoitin noin? Lainaan tekstiäni :
"Mies ei ole koskaan 5-vuotisen suhteen aikana tehnyt töitä".
Sitä ennen hän on kyllä tehnyt töitä paljonkin.
Mutta meidän suhteemme aikana ei, ja aina on selityksiä riittänyt. ja elämäänsä ei ole minulla maksattanut kuin lapsen syntymän jälkeen, kun muutimme isompaan asuntoon. Entinen oli niin halpa, ja silloin hänellä oli vielä säästöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä ap on nähnyt miehessään.
Mies ei kunnioita ap:n tekemää työtä. Mies ei osallistu perheen elämään. Mies pitää ap:ta orjana. Suoraan sanottuna mies hyväksikäyttää ap:ta.
Mä muuttaisin ehdotomasti eriin osoitteeseen. Oppisi mies pitämään huolta kodista ja arvostamaan ap:n tekemää työtä.
Suhdetta voisi kuitenkin jatkaa jos niin haluaisi. Voisi tapailla vuorotellen kummankin luona jne.
Mutta uskoisin että jos ap lähtisi eri osoitteeeseen, ei hän enää kaipaisi miestään mihinkään. Ja vähän mietitytttää haluaisiko mieskään enää tavata ap:ta kun siihen pitäisi nädä vaivaa..
Mitä ihmettä ap on nähnyt miehessään. Mies ei kunnioita ap:n tekemää työtä. Mies ei osallistu perheen elämään. Mies pitää ap:ta orjana. Suoraan sanottuna mies hyväksikäyttää ap:ta. Mä muuttaisin ehdotomasti eriin osoitteeseen. Oppisi mies pitämään huolta kodista ja arvostamaan ap:n tekemää työtä. Suhdetta voisi kuitenkin jatkaa jos niin haluaisi. Voisi tapailla vuorotellen kummankin luona jne. Mutta uskoisin että jos ap lähtisi eri osoitteeeseen, ei hän enää kaipaisi miestään mihinkään. Ja vähän mietitytttää haluaisiko mieskään enää tavata ap:ta kun siihen pitäisi nädä vaivaa..
No, tässä ei tule esiin suhteemme hyvät puolet joista on niitäkin. Ja sanotaanhan että rakkaus on sokea. :-)
Niin ja jos jollekulle tulee hyvä mieli, myönnän että olen katsellut liian pitkään ja ollut liian nössö-olen tosin valittanut ja riidellytkin, mutta en ole kuitenkaan vielä lähtenyt. Toisaalta olen sitä mieltä että kaikkensa pitää yrittää, liian helposti ei kannata antaa periksi, monet eroavat liian helposti. Mutta raja on tainnut tulla vastaan nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja millä lailla? Onko siitä "miehen sana"?
Sinun nähtesi hän ei ole ikinä töitä tehnyt ja sen kyllä olisi pitänyt hälyttää. Enkä tajua sitäkään, että miksi sen lapsen hankkimisen kanssa on pitänyt hosua. Pelkäsitkö että "helmi" lähtee karkuun?
Ihan meidän menolta, paitsi että ukkoni käy töissä ja sitten ryyppää ja laittaa autoihin rahat. Nyt viikonloppuna oli todella lähellä ettei käynyt käsiksikin vielä. Olen ruvennut miettimään että hakisin oman asunnon ennen kuin jotain sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä siis elätän miestä joka ei tee sen eteen muuta kuin rassaa autoja, ja valittaa jos olen siivonnut huonosti tms. :-/
Itse en katselisi tuollaista meininkiä yhtään. Sinä teet teidän perheessä käytännössä kaiken. Tienaat, hoidat kodin ja lapsen, ja sen miehenkin siinä sivussa. Ja et saa osaksesi muuta kuin haukkuja. Juu ei, minä pistäisin kyllä äijän ulkoruokintaan.
ei sillä että rahalla olisi tässä merkitystä,kun kerran yhdessä on perhe perustettu ja lapsi hankittu (tuskin se ilman seksiä kuitenkaan alkuaan sai?), mutta esim. meillä mies tienaa melkein kolme kertaa sen kuin minä ja kyllä mä siitä lähden, että kotityöt on puoliksi ja harrastetaan sitten sen jälkeen kun hommat on tehty. Ja kulut on puoliksi, ihan sama mistä ne rahat siihen kumpainenkin repii. Kulujen täytyy olla tasolla että molemmat niihin sitten pystyvät, tietenkin. Silloin kun itse olin lasten kanssa kotona, minä tei kotihommat ja mies hoiti talouden, nyt kun ollana molemmat taas töissä tilanne on toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun kirjoituksen perusteella mun silmissäni sellaisia ei ole.
Toisaalta olen sitä mieltä että kaikkensa pitää yrittää, liian helposti ei kannata antaa periksi, monet eroavat liian helposti. Mutta raja on tainnut tulla vastaan nyt.
Miksi vain SINUN pitää yrittää kaikkesi suhteenne eteen, mutta miehesi ei mitään?
Millä tavalla sinä selität itsellesi (ja meille) tämän eriarvoisuuden, että mies tee perheenne hyväksi mitään muuta kuin on juomatta, hakkaamatta ja leikkii joskus lapsen kanssa, mutta vaatii sinua tekemään vielä enemmän?
Ota huomioon, että useimmat tämän palstan lukijat ovat jonkunlaiseen naisten tasa-arvoon tottuneita suomalaisia. Jossain Jemenissä tai Afganistanissa tuo olisi kai aivan tavallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja olen samaa mieltä kuin aiemmat kommentoijat että mies käyttäytyy todella huonosti kaikin tavoin, mutta kaksi asiaa pisti todella silmään
a) miksi lapsi on hoidossa jos mies on kotona (ok, jos yli vaikkapa 4v niin on varmaan ihan hyvä). Kuinka moni äiti makailisi kotona pääomatulojen varassa ja pitäisi lasta pk:ssa?
b) jos nyt hyväksytäänkin että lapsi hoidossa niin yleensä kahden työssäkäyvänkin perheessä yritetään pitää pk-päivät mahdollisimman lyhyinä niin että toinen vie ja toinen hakee - uskomattoman törkeää, että mies ei tee EDES toista (hän voisi hyvin tehdä molemmat) ja lapsi on sen takia pitkän päivän hoidossa JA sä joudut juoksemaan töistä kiireellä (oletan).
Mitä ihmettä ap on nähnyt miehessään. Mies ei kunnioita ap:n tekemää työtä. Mies ei osallistu perheen elämään. Mies pitää ap:ta orjana. Suoraan sanottuna mies hyväksikäyttää ap:ta. Mä muuttaisin ehdotomasti eriin osoitteeseen. Oppisi mies pitämään huolta kodista ja arvostamaan ap:n tekemää työtä. Suhdetta voisi kuitenkin jatkaa jos niin haluaisi. Voisi tapailla vuorotellen kummankin luona jne. Mutta uskoisin että jos ap lähtisi eri osoitteeeseen, ei hän enää kaipaisi miestään mihinkään. Ja vähän mietitytttää haluaisiko mieskään enää tavata ap:ta kun siihen pitäisi nädä vaivaa..
No, tässä ei tule esiin suhteemme hyvät puolet joista on niitäkin. Ja sanotaanhan että rakkaus on sokea. :-)Niin ja jos jollekulle tulee hyvä mieli, myönnän että olen katsellut liian pitkään ja ollut liian nössö-olen tosin valittanut ja riidellytkin, mutta en ole kuitenkaan vielä lähtenyt. Toisaalta olen sitä mieltä että kaikkensa pitää yrittää, liian helposti ei kannata antaa periksi, monet eroavat liian helposti. Mutta raja on tainnut tulla vastaan nyt.
Sulla on kaksi vaihtoehtoa: erota tai koettaa ottaa positiiviset puolet irti liitosta. Ei mitään järkeä olla siinä ja kärsiä ja valittaa. Saatko sinä miehestä enemmän iloa vai harmia? Jos hän esimerkiksi alkaisi viettää aikaansa vapaaeläjänä lapsen kanssa, se voisi olla ok. Mutta toisaalta sinun ei kannata esimerkiksi ostaa yhteistä asuntoa ja kartuttaa omaisuutta, joka erossa myöhemmin jaetaan puoliksi.
mitä hyvää voi nähdä tuollaisessa kusipäässä.
Miehesi on niin vähän kotona kuin mahdollista, koska ei haluaisi olla kanssasi liitossa. Hän on kanssasi vain rahan takia!
Vaadi miestä menemään töihin tai koulutukseen. Jos se ei käy, heitä pellolle. Mies on sinulle vain taakka.
ja mies viettää oikeasti suurimman osan vapaa-ajastaan jonkun toisen naisen kanssa? Tuollaisesta kusipäästä nyt voi uskoa ihan mitä vaan. Oikeasti jätä se, kuka tahansa ansaitsee parempaa.
Alue: Aihe vapaa
Missäs lukee että olisin mennyt yleensäkään naimisiin, tai pistänyt heti sinappikonetta alulle? Olimme yhdessä 2 vuotta ennen kuin aloin odottaa, ja tämä muutos tapahtui vasta vähän sen jälkeen kun lapsi oli syntynyt. Ja enempää kuin kaksi vuotta ei oikein voinut odottaa, ikäni takia.