Lue keskustelun säännöt.
Onko muita jotka inhoaa viikonloppuja?
17.01.2012 |
Ilmeisesti olen säännöllisyyttä ja rutiineja rakastava ihminen, koska viikonloppuna kun ne omat rutiinit ja rytmit menee sekaisin, se vie ihan hirveästi voimia ja energiaa.
Olen viikonloppuisin ärtynyt ja väsynyt, puhumattakaan siitä että maanantai on aivan kamala kun olen viikonlopun jäljiltä niin nuutunut. Keskiviikkona kun arki alkaa taas rullaamaan ja olen toipunut rytmien sekoittumisesta, viikonloppu häämöttää taas.
Haluaisin noudattaa jotain omaa viikonloppurutiinia, mutta mieheni on spontaani ja boheemi luonne, eikä häneltä onnistu minkään valtakunnat rytmit ja rutiinit. Hän harvoin suunnittelee edes mitään, vaan etenee aina fiilispohjalta. Onneksi lapsellamme on hyvin tarkka päivärytmi, jota on noudatettava myös viikonloppuisin.
Onko muita joilla sama ongelma? Vinkkejä miten selviätte viikonlopusta?
Kommentit (8)
Se, että ihminen nauttii jostain - kuten vaikka liikunnasta, käsitöistä, kodin siisteydestä, punaviinistä tai vaikkapa rutiineista - on eri asia, kuin että hän ärtyy ja väsyy ja henkisesti menee ihan sijoiltaan, jos joutuu pari päivää olemaan ko. asiaa ilman!
Miksi tarkat rutiinit ovat sinulle niin tärkeitä? Mitä yrität noin kovasti kontrolloida? Ei kuulosta ihan normaalilta, että menet henkisesti noin hajalle normaalista vapaa-ajasta ja rutiinipoikkeamasta. Toki meitä on erilaisia ja joku nauttii säännöllisyydestä enemmän kuin toinen (ihan niin kuin joku tykkää liikunnasta/siivoamisesta ym. enemmän kuin toinen), mutta liika on liikaa kaikessa. Ei mistään pitäisi olla tuolla tavalla henkisesti riippuvainen.
Oletko muuten työssä käyvä? Jos olet, taidat nauttia työstäsi poikkeuksellisen paljon! - Yleensä kun ihmiset nimenomaan nauttivat siitä, että saa viikonlopuksi vapautua kuormittavista rutiineista ja aikatauluista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viikonloput on parhaita, kun mies kotona ja saa usein itse levähtää enemmän. ja viettää aikaa yhdessä.
Myös isovanhemmilla enemmän aikaa viikonloppuisin niin saa hoitoapua jos tarvitsee
viikonloput on parhaita, kun mies kotona ja saa usein itse levähtää enemmän. ja viettää aikaa yhdessä.
Myös isovanhemmilla enemmän aikaa viikonloppuisin niin saa hoitoapua jos tarvitsee
En ole töissä, vaan kotiäiti 8kk lapsellemme. Mutta sama ongelma oli kun olin töissä. Siis mun mielestä on aivan ihanaa olla miehen ja perheen kanssa ja muuta, mutta tuntuu että putoan kärryiltä viikonloppuna ja on hankala saada kiinni taas niistä rutiineista. Mun mielestä mukavinta oli joskus kun tein viikonloppuisinkin töitä, ei päässyt putoamaan siitä rutiinista.
Ymmärtääkö kukaan?
ap
Ja tiedän muitakin, useimmat miehiä, joilla on. Mulla on ollut tämä lapsesta asti, joten ei johdu työelämän kuormittavuudesta. Mutta siihen yhdyn, että se liittyy siihen, että kokee ylipäätään säännöllisen rytmin raskaaksi noudattaa (huom. ei sama asia kuin jatkuva rytmistä lipsuminen!), jolloin siihen palaaminen on tietysti vaikeampaa katkon jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tiedän muitakin, useimmat miehiä, joilla on. Mulla on ollut tämä lapsesta asti, joten ei johdu työelämän kuormittavuudesta. Mutta siihen yhdyn, että se liittyy siihen, että kokee ylipäätään säännöllisen rytmin raskaaksi noudattaa (huom. ei sama asia kuin jatkuva rytmistä lipsuminen!), jolloin siihen palaaminen on tietysti vaikeampaa katkon jälkeen.
Olenkin sellainen ihminen jolle rutiinit on hankalia? Hmm, voisihan se olla niinkin. En oikein osaa hahmottaa onko ongelma rytmissä tai rytmittömyydessä.
Miten itse selviät takaisin arjen rytmiin?
ap
En ole töissä, vaan kotiäiti 8kk lapsellemme. Mutta sama ongelma oli kun olin töissä. Siis mun mielestä on aivan ihanaa olla miehen ja perheen kanssa ja muuta, mutta tuntuu että putoan kärryiltä viikonloppuna ja on hankala saada kiinni taas niistä rutiineista. Mun mielestä mukavinta oli joskus kun tein viikonloppuisinkin töitä, ei päässyt putoamaan siitä rutiinista.
Ymmärtääkö kukaan?
ap
ymmärrän, mulla on usein samanlainen tunne.
viikonloppuisin ei ne rutiinit asetu samalla tavalla kun toivoisi.. Voi kuulostaa tylsältä mutta olen melko samanlainen ap:n kanssa asiassa..
osaan kyllä ainakin jotenkin myös nauttia vapaasta ajasta ja kun ei tarvitse mennä niin kellon mukaan mutta kuitenkin monesti viikonloput enemmänkin stressaa.
ap tiedän tunteesi :)
kun olin raskaassa avioliitossa ja kolme pientä lasta. Mies ei jaksanut tehdä juurikaan mitään ja mä raadoin viikonloppuisin(kin). Töissä pääsi helpommalla. Nyt mulla on ihana aviomies ja pieni lapsi taas, mutta odotan aina niin valtavasti iltaa ja viikonloppuja, kun saadaan puuhata keskenämme. Isommat lapset asuu jo omillaan.