Mistä lapset saivat enemmän D-vitamiinia 20 vuotta sitten kuin nyt?

Vähemmän maitoa ja voita ja liikuntaa?

L

-Taustalla on usein altistavia elintapatekijöitä, kuten D-vitamiinin ja kalsiumin sekä liikunnan puutetta.

Luuston kehityksen häiriöt lapsuudessa heijastuvat luuston kuntoon aikuisiällä.

(MTV3 - STT)

Että mistä tosiaan saivat 20 vuotta sitten D:tä niin paljon että siihen verrattuna on murtumat lisääntyneet. Kun ei silloin 20 vuotta sitten D-lisiä juuri syöty eikä lapsille syötetty. D:tähän saa mm. rasvaisesta kalasta, onko sitä syöty niin paljon enemmän että on turvannut vitamiininsaannin talvella kun auringonvaloa ei ole?

on liikunnan puute!



Ennen käytettiin voita, kevyt maitoa jne eikä syöty mitään kevuttuotteita.



Kun syödään perusruokaa ilman kaiken maailman käsittelyjä, ihminen saa kaikki tarvitsemansa suojaravintoaineet ja vitamiinit. Mitä enemmän syödäään teollisesti käsiteltyä ruokaa, sitä köyhempää se on.

itse söin myös d-vitamiinisuklaata, nam

Ja 20 vuotta sitten omassa lapsuudessani perheeni söi voita ja joi kevytmaitoa. Saatiin eka Commodore 64 tietokone, mutta ei sitäkään jaksanut iäisyyksiä hakata, eli leikittiin ulkona.



Välissä käytimme rasvatonta maitoa ja margariineja, nyt syön itse voita ja kulutusmaitoa. Tietokone meillä on mutta ei yhden yhtä pelikonetta. Jonkun liikuntapohjaisen voi hankkia sitten kun pirpana on isompi.

Nykymammat ihmettelevät suuresti miksi lapsen olisi hyvä olla ulkona pari kertaa päivässä yli tunnin. Ja kieltävät kaikenlaisen hyppimisen ja pomppimisen ja juoksemisen ja kiipeilyn sisälläkin. Siinä se luusto vahvistuu.

kuuntelin kerran "Tri Tolosen" haastattelua (ok, miehellä ehkä oma lehmä aika syvällä ojassa toisaalta) ja hän sanoi, että 60-luvulta lähtien saantisuosituksia on laskettu. 60-luvulla vielä D-vitaamiinin saantisuositukset olisivat olleet 100 mikrogrammaa vuorokaudessa.



Tämäkin linkki kertoo laskeneista saantisuosituksista: http://www.iltalehti.fi/raskausjalapset/2011061613903446_rb.shtml

ja kyllä meillä ainakin d-vitamiinia syötiin, maitoa juotiin enemmän kuin nykyään.

kun itse olin päiväkoti- ja kouluikäinen, niin lähes kaikki lapset joivat maitoa, ihan tavallista maitoa ja ruokavaliossakin oli eroa. Meillä kotona ei ainakaan käytetty mitään kasvirasvoista valmistettuja kerman korvikkeita ja juusto oli oikeaa juustoa, tehty maidosta ja rasvat vielä mukana siinäkin. Nyt korvataan niin paljon yksittäisiä tuotteita jo kevyillä vaihtoehdoilla, eikä ajatella, ettei niissä ole niitä hyviä aineitakaan mukana. D-vitamiiniakaan ei tarvinnut mättää purkista, eihän sitä itse vitamiinia niin paljon tarvita vaan se auttaa kalsiumia ja kumppaneita imeytymään.

Aiemmin koko perhe joi aina ruokajuomana maitoa, nyt on "trendikästä" juoda vettä tms. ja maito on junttia. Lapset apinoi tehokkaasti.

Toinen juttu on toki se että harva lapsi enää hyppii ja pomppii päivittäin ulkona. Trampoliinistakaan ei paljon apua ole kun siinä pompitaan pehmeällä alustalla.

Itsekin söin 70-luvulla suurempia määriä kuin nykypäivän suositukset.

40-60-luvun lapset saivat myös tehokkaasti D:tä kalanmaksaöljystä ja (vähän rikkaammat) D-suklaasta.

samoin kun varmaan kaikissa kavereiden perheissä oli kalanmaksaöljy päivittäisessä käytössä. Pahaa se oli, mutta pakko oli ottaa...

kun en syönyt kalanmaksaöljyä. Join kyllä paljon maitoa, söin voita ja juustoa. Kesät läpeensä olin ulkona - ilman aurinkosuojia. Ja hypin ja liikuin paljon.

Ennen oleskeltiin pääsääntöisesti ulkona. Nyt vedotaan jos jonkinlaiseen sään aiheuttamaan esteeseen, ei viitsitä viedä lapsia ulos ja istutaan television ja tieteokoneen edessä.