G: Ovatko appivanhemmat ja omat vanhemmat aina vanhuksia??

äiti jotain seitsenkymppinen vanhus, mun äiti oli 47, isä olis ollut 50 jos olisi elänyt.

Miehen äiti elää edelleen, mun ei.

Kysymys on varsin typerä.

miehen vanhemmat olivat hyvin nuoria, jotain 49, ja omat vanhempani vajaat kuusikymppisiä. Kun nuorimmat lapsenlapset syntyivät, olivat selvästi vanhempia.

koska aina kun puhutaan siitä, että isovanhempien toivotaan hoitavan joskus lastenlapsiaan, palstalla vedotaan siihen ettei vanha ihminen jaksa! ap

että väsyy herkemmin. Joku 65 on ihan normaali isovanhemman ikä, eikä sen ikäinen välttämättä jaksa montaa ihan kannettavaa, tai yövalvomisia. Yöheräily on raskasta parikolmekymppisellekin, saati sitten kuusikymppiselle.

koska aina kun puhutaan siitä, että isovanhempien toivotaan hoitavan joskus lastenlapsiaan, palstalla vedotaan siihen ettei vanha ihminen jaksa! ap

edelleen tuo 8-kymppinen vanhus todella pystyy liikaakin hoitamaan toisten lapsia, mun vanhempani olisivat nyt just ja just 6-kymppisiä, mutta eivät pystyisi.

t.2

Tosin esikoisemme syntyi kuolleena. Ensimmäisen elävän lapsen syntyessä olivat sitten vuotta vanhempia.

vanhemmat n.60v, miehen vähän yli 70v. Kummatkaan ei olleet vanhuksia, anoppi alkaa nykyisin olla vähän enemmän mummeli-tyyppiä, mutta lähes 90v mummoni on oikeasti vanhus (hänellä on muistihäiriöitä ym. vanhuuteen liittyviä sairauksia).

Niin anoppi täytti 41 ja äitini oli silloin 55.



Kun taas isosiskoni sai esikoisensa niin meidän äiti oli 39.

tavatessamme nykyisen mieheni kanssa tulevat appivanhemmat kummallakin puolella olivat muistaakseni n. 47 v eli suht nuoria.



Mennessämme naimisiin ja saadessamme ensimmäisen lapsen olivat n. 55 v ja nyt ovat 65 v.



Olemme itse 40 v ja voisimme aivan hyvin olla ihan pienen lapsen vanhempia, jolloin isovanhemmat olisivat jo suht iäkkäitä - ainakin oma äitini yhä useammin valittaa ettei jaksa asioita eikä lapsiakaan samalla tavalla kuin ennen.



Eli ei, appivanhemmat ja vanhemmat eivät ole syntyneet vanhuksina, mutta he vanhenevat samalla tavalla siinä matkalla kuin me muutkin.



T: kohta 20 v yhdessäoloa miehen kanssa

riippuu tietysti molempien lastensaanti-iasta. Suvuissa, joissa on teinivanhemmuustraditio, isovanhemmaksi voi tulla vaikka 3-kymppisena...



Mutta itse kysymykseen vastauksena: omat vanhempani olivat 58-vuotiaita. Itse en pida tuonikaisia "vanhuksina" vaikka he sita ap:n nakokulmasta ehka ovatkin. Appivanhemmat olivat yli 60 (appi ja anoppi ovat keskenaan eri ikaisia), eivatka hekaan mitaan virallista vanhuksen maaritelmaa tayttaneet - olivat viela aktiivisesti vaativassa tyoelamassa johtotehtavissa, matkustelivat ympari maailmaa vapaa-aikanaan, jne. eli mistaan palvelutalon raihnaisista asukeista ei todellakaan ollut kysymys.



Se, onko joku "vanhus" on ikavalilla 40-75 minusta muuten aika pitkalle elamantapa-, geeni- ja asennekysymys. Tunnen joitain 4-kymppisia jotka ovat kaytannossa vanhuksia sairauksineen (diabetes tyyppi 2, alkoholin liikakaytto, verisuonitaudit - iso osa johtuu elamantavoista ja vietetysta "raskaasta elamasta"), ja toisaalta 7-kymppisia jotka elavat aktiivista ja taysin itsenaista elamaa...

kaksikymppinen tarvitsee enemmän unta kuin viis-kuuskymppinen.

että väsyy herkemmin. Joku 65 on ihan normaali isovanhemman ikä, eikä sen ikäinen välttämättä jaksa montaa ihan kannettavaa, tai yövalvomisia. Yöheräily on raskasta parikolmekymppisellekin, saati sitten kuusikymppiselle.

kaksikymppinen tarvitsee enemmän unta kuin viis-kuuskymppinen.

että väsyy herkemmin. Joku 65 on ihan normaali isovanhemman ikä, eikä sen ikäinen välttämättä jaksa montaa ihan kannettavaa, tai yövalvomisia. Yöheräily on raskasta parikolmekymppisellekin, saati sitten kuusikymppiselle.

Ihminen kärsii (ja tosiaan kärsii) unettomuudesta vanhempana paljon herkemmin kuin nuorena, eli se parikymppinen nukahtaa herkemmin uudestaan kuin kuusikymppinen. Esim yötyö on monelle kuusikymppiselle mahdotonta, on itse asiassa monelle jo neljän kympin jälkeen.

Siinä on syynsä, miksi lapset biologisesti saadaan alle nelikymppisenä.

Jos sinusta olisi mukavaa että isovanhemmat joskus hoitaisivat lapsiasi, olet narsistipaska joka repii elintasonsa vanhojen ja sairaiden selkänahasta. Lapsesi pitää ottaa huostaan.

Jos sanot että sinulla on nuoret vanhemmat, olet huora katuojasta, ja niin ovat vanhempasikin. Lapsesi pitää ottaa huostaan.

koska aina kun puhutaan siitä, että isovanhempien toivotaan hoitavan joskus lastenlapsiaan, palstalla vedotaan siihen ettei vanha ihminen jaksa! ap

Ilman ehkäisyä useimmat saisivat lapsia n. 48-52-vuotiaaksi asti.

Monet ovat myös täysillä työelämässä vielä 60-65-vuotiaina. Minutkin leikkasi juuri 60 v täyttänyt kirurgi.

kaksikymppinen tarvitsee enemmän unta kuin viis-kuuskymppinen.

että väsyy herkemmin. Joku 65 on ihan normaali isovanhemman ikä, eikä sen ikäinen välttämättä jaksa montaa ihan kannettavaa, tai yövalvomisia. Yöheräily on raskasta parikolmekymppisellekin, saati sitten kuusikymppiselle.

Ihminen kärsii (ja tosiaan kärsii) unettomuudesta vanhempana paljon herkemmin kuin nuorena, eli se parikymppinen nukahtaa herkemmin uudestaan kuin kuusikymppinen. Esim yötyö on monelle kuusikymppiselle mahdotonta, on itse asiassa monelle jo neljän kympin jälkeen.

Siinä on syynsä, miksi lapset biologisesti saadaan alle nelikymppisenä.

Oli 38v. kun tuli mummikisi. Isäni on nyt 50v.

Anoppini on 59v ja appiukko 64v.



Eli eivät mielestäni kukaan ole vielä vahnuksia.



Omat mummoni ovat 70v ja 78v ja ukki 77v. Heitä voisi kutsua vanhuksiksi.

mieheni isä vanhin, täyttää nyt keväällä 60v, anoppini 57v, isäni 56v, äitini ihan pian 52v..



Jaksaisivat hoitaa ja hoitaisivatkin meidän lapsia enemmänkin, jos välimatka ei olis kumpaankin mummulaan n. 300km. Mutta ovat kyllä olleet hoitamassa viikonloppuja, kun olemme olleet kaksin jossain..

Appi on nyt kuollut. Hän sairastui eikä jaksanut lapsia viimeisen sairausvuotensa aikana. Sitä ennen oli äärimmäisen lapsirakas ja hoiti lastenlapsiaan.



Anoppi on nyt 65v ja edelleen jaksaa mennä porskuttaa. Oli 58v kun sai ensimmäisen lapsenlapsensa. On toki eläkkeellä mutta energinen ja aktiivinen.



Äitini on nyt 60v. Jaksaa toki hoitaa lapsia mutta ei työltä aina ehdi. En usko, että on yhtä energinen kuin anoppi viiden vuoden päästä. On siis vielä työelämässä.



Isäni on 62 vuotta. Hänellä on sairaus, joka vaikeuttaa jaksamista. Kykenee kyllä ihan normaalisti viettämään aikaa lasten kanssa ja hoitamaankin, mutta otan aina sairauden huomioon ja vältän sitä, että joutuisi lasten kanssa yksin.



Meillä isovanhemmat hoitavat lapsia 4-5 kertaa vuodessa muutamia tunteja kerrallaan. Kysytään ja osaavat kieltäytyä ja ovat kieltäytyneetkin, jos ei sovi. 10 vuoden päästä en tosin usko kenenkään heistä jaksavan hoitaa lapsiani eikä heidän tarvitsekaan. Nyt teemme pieniä juttuja vastapalvelukseksi esim. miehen äidille.



Oma mummini on 86-vuotias ja todella reipas. Ei oikeasti vaivaa mikään. Jaksaa edelleen esim. leikkiä lasteni kanssa. Tietenkään kukaan ei jätä lapsia hänelle hoitoon, mutta hyvin jaksaisi jos jättäisi, ja on hoitanut esim. minuakin paljon aikanaan 70-luvulla. Mummi onkin ollut 49-vuotias, kun synnyin ja olin ensimmäinen lapsenlapsi.



Kun omat lapseni saavat lapsia, olen paljon iäkkäämpi kuin oma mummini. Kn esikoinen täyttää 18, olen 50-vuotias. Jos hän saa oman lapsen 28-vuotiaana, olen jo 60-vuotias. Toivottavasti hän ei odota vielä 10 vuotta, koska 68-vuotiaana ei enää jaksa lapsenlapsia ihan samalla tavalla kuin ennen sitä. Onneksi suvussani naiset elävät yli 80-vuotiaiksi, joten on hyvät mahdollisuudet, että näen lastenlapsiani ja pystyn viettämään heidän kanssaan aikaa, vaikka yli 30-vuotiaana äidiksi tulinkin. Toinen mummini kuoli 84-vuotiaana ja jaksoi 75-vuotiaaksi erinomaisesti hoitaa lastenlapsiaan. Sen jälkeen terveys alkoi reistata, mutta onneksi lastenlapsetkin olivat isompia.

Mä luulin että galluppi koski sanaa, jolla appivanhempia kutsutaan.... Minun vanhempani olivat jo 70-v. kun saimme esikoisen, miehen vanhemmat 63ja 59. En sano omia vanhempianikaan vielä vanhuksiksi, vaikka kieltämättä he alkavat jo iäkkäitä ollakin. Heillä alkaa olla fyysistä vaivaa paljonkin, mutta virkeitä ja sosiaalisia ovat ja koko ajan menossa!

ja äiti 48 kun sain esikoiseni (itse olin 24-v).



Miehen vanhemmat olivat muutamia vuosia vanhempia.