Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vajaa vuosi sitten harkitsin itsemurhaa
16.01.2012 |
Onneksi en kuitenkaan toteuttanut suunnitelmaani.
Minut tilanteeseen ajoi vammautuminen autokolarissa. Työkyky ei koskaan palaa ennalleen enkä vielä tiedä tulevasta. Lisäksi kärsin säryistä, jotka valvottavat öisin. Käveleminen onneksi onnistuu.
Jotenkin olen onnistunut kokoamaan itseni. Kaipaan aikaa ennen fyysisiä rajoituksia ja toivon pääseväni eroon säryistä. Kieltäydyn kuitenkin enää vaipumasta itsesääliin ja olen saannut ajatuksiini valoa.
Kirjotan ainostaan siksi, että osasitte nauttia jokaisesta hetkestä, pieni asia voi suistaa elämän raiteltaan.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Minullakin on ollut hetkiä, jolloin fysiikka on prakannut. Ei kuitenkaan yhtä pahasti kuin sinulla, mutta tulevaisuus on kuitenkin ollut epävarmaa. Olen kärsinyt kroonisesta kivusta ja kävely on ollut yhtä tuskaa.
Paranin 90% eli rajoitteita toki on, mutta päällisin puolin pystyn kaikkeen samaan kuin aiemminkin. Alussa muistin olla kiitollinen "joka päivästä". Nyt se tahtoo jo epäonnistua ja pikemminkin surkuttelen sitä loppua 10% kuin olisin siitä 90% onnellinen.
Hyvä muistutus ja tsemppiä sinulle kipujesi kanssa taisteluun!