Kun on joka paikassa työpaikkakiusattu...
AIna välillä täältä saa lukea ihmisistä, joita kiusataan ihan kaikkialla minne menevätkin. Mulla nousee aina karvat pystyyn näistä tyypeistä.
Mäkin tunnen nimittäin pari "työpaikkakiusattua". Ihmisiä, jotka ovat ihan varmoja siitä, että heitä kiusataan ja he ovat silmätikkuja ja sitä ja tätä ja tota. Ja heille tapahtuu tuo kohtalo ihan kaikkialla. Surullista on se, että molemmat heistä ovat olleet osa ihan tavallista tai ehkä jopa tavallista mukavampaa työyhteisöä, johon heidät olisi otettu täysin mukaan, mutta omien mt-ongelmiensa takia kumpikaan ei siihen pystynyt. Molemmat alkoivat nähdä sitä kiusaamista ihan ihmeellisissä asioissa, saattoivat itse käyttäytyä aivan törkeästi, ja pitivät sitä oikeutettuna, koska heitähän oli kiusattu.
Ihan varmasti on oikeastikin työpaikalla kiusattuja. Mutta kun itse törmää ainoastaan tällaisiin, ja kuulee vielä todella monesta muusta vastaavasta tapauksesta, niin asiaan on aika vaikea suhtautua.
Lisään vielä, että viimeisin tapaus oli oma lähiesimieheni, joka suuttui meille alaisille jostain meille edelleen täysin epäselvästä asiasta niin, että jätti viimeiset kaksi kuukautta työnsä tekemättä ja aiheutti meille tolkuttomia ongelmia. Ja aivan varmasti on edelleen sitä mieltä, että HÄN oli se, joka oli uhri, ja jota kiusattiin.
Aikaisemmat kokemukset vaikuttavat, ja voi hyvin olla että tarha- ja koulukiusatusta kasvaa ikuinen työpaikka- ja sukukiusattu, kun se kokemus on niin syvällä.
Erikseen ovat sitten ne todelliset ongelmatapaukset, jotka ovat aina ja kaikkialla keskipisteenä, jos eivät kiusaajina niin sitten kiusattuina.