Lue keskustelun säännöt.
Pyydän apua teinipoikien vanhemmilta: 12 v. muuttui aika yllättäen
15.01.2012 |
Pian 13 v täyttävä poikamme on viimeisten parin viikon aikana muuttunut hyvin masentuneen oloiseksi. Hän miettii kaikkea mahdollista; tekikö jossain tilanteessa oikein vai väärin, mitä muut hänestä ajattelevat..Puhumisen tarve on valtava. Välillä hän itkee ja kädet vapisevat. Silti hän on normaalisti koulussa eikä koulumenestyksessä on moittimista. Kotona haluaisi vain jutella. Puheenaiheena on paljon myös seksi ja tämä hämmentävä nykymaailma, jossa seksiin liittyviä kuvia on joka paikassa.
Mies on sitä mieltä, että kyseessä on alkaneesta puberteetista johtuva tila. Aika ammattilaiselle on tilattu. Silti kysyn teiltä, oletteko kokeneet oman esiteininne kanssa samanlaista. Laitanko murrosiän piikkiin? Taustalla minulla myös pelko myöhemmistäkin mielenterveysongelmista sillä poika on hyvin herkkä.
Toivoisin, että osaisin toimia oikein. Poika kyllä itse sanoo, että hänen mielestään olemme maailman ihanimmat vanhemmat ja meille hän voi kertoa kaiken.
Kommentit (14)
Meidän teinillä on ollut kaikenlaisia vaiheita, jotka kyllä vaihtelevat aika nopeallakin tahdilla ja yhtäkkisesti. SInänsä tuo voi olla ihan normaaliakin.
Meillä seksi ei ole aiheuttanut tuollaista, ehkä siksi, että niihin kysymksiin on vastattu jo aikanaan tätä vaihetta ennen.
Toisaalta itkeskely ei kerro iloisesta pojasta, joten jos se jatkuu, kannattaa tehdä jotain. VOi olla, että on sattunut jotain, esim kiusaamista, josta hän ei ole kertonut, vaikka väittääkin voivansa kertoa kaikesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoi, että kaverin ipodissa oli jokin hänen mielestään ällöttävä pornahtava juttu. Mutta tuo ei vaikuttanut olevan se syy. Oli muitakin epämielettyviä tilanteita tai kuvia, joista kertoi.
Hän itkee, kun alkaa juttelemaan huolistaan ja mielestään "kummallisista ajatuksistaan". En nimenomaan löydä selkeää syytä. Hän on ikään kuin surullinen joulun loppumisesta (vertaa ehkä jotenkin lapsuuteen ja sen loppumiseen). Mielestäni ei siis mitään selkeää syytä. Itkee ehkä siksi, että tuntee itsensä niin surulliseksi, rauhattomaksi tm.
voi olla hyvä, että hän saa jutella ammattilaisen kanssa. Olkaa hänen tukenaan. Varokaa kuitenkin medikalisoimasta liikaa normaalia tunteiden myllerrystä.
Se on huono juttu, että lapsi on ilmeisesti nähnyt jotain sellaista, mikä ei ole ollut hänenikäiselleen sopivaa. Jatkossa pitäisi huolehtia, että lapsi välttyisi vastaavalta.
Voisivatko pojan vaikeudet liittyä siihen suorasukaiseen ja monesti hyvinkin teennäiseen ja mahtailevaan tapaan, jolla miehet nykyisin ilmaisevat seksuaalisuuttaan? Siihenhän liittyy usein alistava ja esineellistävä suhtautuminen naisiin (kuten valtavirtapornossa) ja jonkinlainen keskinäinen kilpailu tämän asenteen viemisessä äärimmäisyyksiin.
Jos poika on herkkä romantikko, tuollaiset jutut voivat tuntua hänestä hyvin häiritseviltä. Samalla hänestä voi tuntua, että hän jää sosiaalisten piiriensä ulkopuolelle, jos valtaosa näihin piireihin kuuluvista pojista on nyt alkanut "irrotella" seksiin ja pornoon liittyvillä asioilla.
Jos voisin jutella poikasi kanssa, kertoisin hänelle nuoruudenaikaisesta ystävästäni (miespuolinen), joka oli myös herkkä tapaus eikä esim. lainkaan pitänyt pornon katsomisesta. Miehekkään ronskeista jutuista hän vain vaivaantui, tai sitten ilmoitti jutuniskijöille suoraan ettei pidä sellaisesta tavasta suhtautua naisiin. Joskus hänelle joku irvailikin, mutta irvailut loppuivat lyhyeen kun selvisi, että tämä poika oli aina luokkansa suosituin tyttöjen keskuudessa. Itse tutustuin häneen vasta lukion jälkeen ammattikorkeakoulussa, ja siinä vaiheessa asiasta oli jo muodostunut hänelle melkeinpä ongelma: jatkuvasti oli joku tyttö tai useampi soittelemassa ja ehdottelemassa tapaamisia jne. Nykyisin mies on kolmekymppinen ja naimisissa unelmiensa naisen kanssa.
Voi olla todella rankkaa olla erilainen ja herkkä teini kovassa ja vittumaisessa ympäristössä, mutta kunhan siitä selviää, herkkyys on miehelle rakkauselämässä suuri etu. Kovuutta ja rohkeutta voi itsessään kehittää muillakin tavoilla kuin naisia halventamalla. Joku miehekäs urheilulaji voisi olla hyvä tapa, ei ehkä kuitenkaan esim. jääkiekko, jonka pukuhuoneissa varmaankin rasvaisia juttuja saa kuunnella kyllästymiseen asti. Olisiko jokin itämainen kamppailulaji sopiva?
Tsemppiä pojallesi hänen kasvaessaan pojasta mieheksi!
poika pelaa tennistä, laulaa kuorossa ja soittaa kahta instrumenttia. Ehkä itämainen kamppailulaji todella sopisikin hänelle, täytyy ottaa mahdollisuuksista selvää!
Poika on todella söpön näköinen mutta oman luokan tytöille hän on täysin pentu. Poika itse kertoi, miltä hänestä tuntui, kun kaveri oli välitunnilla vilauttanut jotain ipod-juttua, joka hänestä oli tuntunut pahalta. Sanoi, että haluaa suojella itseään moiselta. Kuitenkin samalla huomaa, että seksi alkaa kiinnostamaan jne. Kun hän oli nuorempi, puhuimme seksistä kotona ja koulussakin puhuttiin, mutta poikaa ei kiinnostanut tippaakaan. Nyt kiinnostaa mutta samalla tuottaa huonoa omaatuntoa.
Välillä hän leikkii iloisesti pikkuveljensä kanssa ja välillä istuu vieressäni sohvalla itkemässä, kuinka kaikki tuntuu pahalta. Hän tuntuu elävän jonkinlaisessa moraalisessa loukussa; haluaisi olla hyvä ihminen ja välillä hänestä omien sanojensa mukaan tuntuu siltä, ettei välitä olla hyvä (mitä se nyt ikinä tarkoittaakaan). Voi kun voisin suojella häntä!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samanikäisen pojan äiti, tänä vuonna poika täyttää 13.
Minusta on tosi mukavaa käydä keskusteluja hänen mieltänsä askarruttavista asioista, milloin ne liittyvät uskontoon, milloin elämän syntyyn, milloin moraaliin, psykologiaan, toimintaan sosiaalisissa suhteissa jne.
Toisinaan poika on saattanut olla jostain ahdistunut ja keskustelu on lähtenyt siitä liikkeelle. Minua keskustelut eivät ahdista vaikka hänen lähtötunteensa ovat vaikka mitä, koska aikanaan olen saattanut olla itsekin samanlaisten kysymysten äärellä, mutta yksin. Tuntuu hienolta, että nyt voi olla se kaivattu keskustelukumppani.
Tuossa iässä ymmärrys ja käsityskyky laajenevat kovaa vauhtia. Minusta ikä on mielenkiintoinen ja rikastuttava.
Poika on todella söpön näköinen mutta oman luokan tytöille hän on täysin pentu. Poika itse kertoi, miltä hänestä tuntui, kun kaveri oli välitunnilla vilauttanut jotain ipod-juttua, joka hänestä oli tuntunut pahalta. Sanoi, että haluaa suojella itseään moiselta. Kuitenkin samalla huomaa, että seksi alkaa kiinnostamaan jne. Kun hän oli nuorempi, puhuimme seksistä kotona ja koulussakin puhuttiin, mutta poikaa ei kiinnostanut tippaakaan. Nyt kiinnostaa mutta samalla tuottaa huonoa omaatuntoa.
Kannusta poikaasi toimimaan niin kuin hän itse haluaa. Muista tehdä selväksi hänelle, että seksi ei ole ainoastaan sitä valtavirtapornokamaa. Seksistähän tulee juuri sellaista kuin sitä harrastavat ihmiset haluavat, ja mahdollisuuksia on lähes rajattomasti. Vain pieni osa seksuaalisuuden lajeista on mahdollista esittää esim. videolla tai valokuvissa. Sitä osuutta, joka herkille ihmisille on usein se hienoin ja tärkein (tunteet ja syvä henkinen yhteys toiseen ihmiseen), ei ole mahdollista tallentaa videolle, joten sitä ei myöskään mediassa näy. Sen voi kuitenkin kokea, sitten kun sopiva kumppani löytyy. Poika voi hyvin suojella itseään sellaiselta materiaalilta, mitä hän ei halua vastaanottaa, ja tästä huolimatta hän voi saada mahtavan seksielämän.
Fyysinen pentumaisuus kyllä karisee pojasta ajan myötä; ei tarvitse kuin odottaa. Henkisellä puolella pitäisin tärkeänä juuri sitä, että ei tingi omista arvoistaan ja siitä mitä pitää tärkeänä. Tällainen vastuullisuus ja oman tien kulkeminen on ainakin omasta mielestäni merkki kypsyydestä ja aikuisuudesta. Massan mukana menevät miehet eivät ole koskaan itseäni sykähdyttäneet (olin itsekin koulussa suosittu tyttö, ja mahtailijoita otti päähän kun en ihastunutkaan heihin, vaan niihin mystisempiin, herkempiin ja ajattelevaisempiin tapauksiin).
Voithan kannustaa häntä myös vähän kokeilemaan sitä "pahana poikana" oloa. Sillä tavalla parhaiten selviää, onko se hänen juttunsa.
Tuli vielä mieleen.. Olisiko hän ihastunut johonkuhun tyttöön, joka ei häntä huomaa vaan pyörii pahojen poikien kanssa? Tulisiko tuo ahdistava konflikti siitä?
Onko poikasi lahjakaskin musiikissa? Musiikkia vakavissaan harrastavat nuoret ovat usein aika tervehenkisiä, koska harrastus vaatii niin paljon kurinalaisuutta. Saisiko poikaasi johonkin tiiviisti harrastavaan musiikkiporukkaan mukaan? On hyvä nähdä sosiaalisia ympyröitä vähän muuallakin kuin vain omassa koulussa. Ihmisiä ja porukoita on niin erilaisia - ehkä erilainen harrastusseura auttaisi poikaa jaksamaan koulussakin pahimman vaiheen yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen luullut että aikuiset hanskaa ton homman ihan itse siellä kotona, mutta onko nykyään siis tapana mennä johonkin ammattilaisille? Ihan vaan olisi kiva tietää tulevaa varten, että osaan hoitaa omat murkkuni oikeaoppiseti tulevaisuudessa.
lapsi on ahdistunut ja vanhempi on hänestä huolissaan. Ja näin on tehty toivon mukaan aina. Minusta ap:n kysymys oli ihan relevantti ja kuvailu pojan käytöksestä hyvä. Minulla on teinipoikia, eikä kukaan ole käyttäytynyt noin. Ovat kyllä luonteeltaankin ennemminkin rajuja kuin herkkiä. Jos lapsen ahdistus ei tunnu hellittävän, ammattiauttajasta voi olla apua.
Mä olen luullut että aikuiset hanskaa ton homman ihan itse siellä kotona, mutta onko nykyään siis tapana mennä johonkin ammattilaisille? Ihan vaan olisi kiva tietää tulevaa varten, että osaan hoitaa omat murkkuni oikeaoppiseti tulevaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vasta viime viikolla keskellä yötä tuli tuohtuneena mulle puhumaan, että hän on kiroillut. No kyselin, että mitäs sanoja on tullut sanottua.
Sanoin, ettei meillä kiroilla, minä en siis kiroile :)
siihen tietty tyttö sanoi, että isä kiroaa, johon sanoin, että se on rumaa ja ei se anna oikeutta hänelle.
Keskusteltiin aiheesta ja selitin, että kun kerran oppii kiroilun, siitä tulee paha tapa ja ei osaa lopettaa. Miltä tuntuisi jos opettaja kiroaisi oppilaille luokassa jne?
No, lopulta oltiin taas samaa mieltä ja lupasi olla kiroilematta, vaikka alussa olikin ihan eri mieltä.
Näitä vastaavia juttuja milloin mistäkin asiasta vaan tulee esille ja silloin jutellaan, oli aika mikä tahansa.
Mä olen luullut että aikuiset hanskaa ton homman ihan itse siellä kotona, mutta onko nykyään siis tapana mennä johonkin ammattilaisille? Ihan vaan olisi kiva tietää tulevaa varten, että osaan hoitaa omat murkkuni oikeaoppiseti tulevaisuudessa.
Mietin ihan samaa kuin sinä. En todellakaan olisi laittamassa lastani puhumaan ties minkä mt-ammattilaisen arvioitavaksi, kun lapsi kokee normaaleita kasvuun liittyviä tunteita. Johan jo lukion kehityspsykologiassakin tuosta vaiheesta kerrotaan varsin kattavasti. Minusta on ihan normaalia, että 12-vuotiaalla on tarve keskustella paljon ja ohimenevää ahdistustakin kehitysvaiheeseen voi liittyä.
Tosin ymmärrän, ettei kaikissa perheissä samaan pystytä.
Esim. omasa lapsuuden kodissani sai yksin omat nuoruusiän pohdinnat käydä, vanhemmista ne olivat tosi outoja. Ei heille moiset kysymykset olleet itselle koskaan tullee mieleenkään.
Samanlaista se oli naapureissakin, ei perheemme heistä mitenkään eronnut. Tunne-elämän jutut olivat vanhemmille ihan ufoja eikä vanha kansakoulu-oppikoululaitos ollut tuottanut kauheasti ruudinkeksijöitä.
Silloin pärjättiin sillä mitä oli, keskusteluseura löytyi jostain muualta. Aika kurjaa olisi ollut, jos vanhempien puutteiden vuoksi olisi leimattu mt-ongelmaiseksi ja lähetetty ammattilaisten juttusille.
Joku jutteli tuolla aikaisemmin, että ap voisi alkaa puhumaan pojan kanssa pornosta ja seksistä. Tuohon sanoisin, että no enpähän tiedä.
Olisitteko te tämän palstan naiset ja miehet 12-vuotiaina halunneet, että äitinne tai isänne olisivat puhuneet teille ko asioista? Olisiko siitä ollut teille mitään hyötyä?
Muistelen vaan tässä samalla omaa äitiäni, kun menin kysymään häneltä mitä seksi tarkoittaa ja sitten vaivautuneen hymyn ja nenännyrpistyksen kera alkoi tulla jotain todella vaivaantunutta selostusta.
En ottaisi 12-vuotiaan lapsen kanssa seksiasioita välttämättä oma-aloitteisesti ollenkaan puheeksi. Asia on hyvin henkilökohtainen, ja niistä puhuminen vaatii paljon luottamusta, kommunikointitaitoja ja oikeaa ajoitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku jutteli tuolla aikaisemmin, että ap voisi alkaa puhumaan pojan kanssa pornosta ja seksistä. Tuohon sanoisin, että no enpähän tiedä.
Olisitteko te tämän palstan naiset ja miehet 12-vuotiaina halunneet, että äitinne tai isänne olisivat puhuneet teille ko asioista? Olisiko siitä ollut teille mitään hyötyä?
Muistelen vaan tässä samalla omaa äitiäni, kun menin kysymään häneltä mitä seksi tarkoittaa ja sitten vaivautuneen hymyn ja nenännyrpistyksen kera alkoi tulla jotain todella vaivaantunutta selostusta.
En ottaisi 12-vuotiaan lapsen kanssa seksiasioita välttämättä oma-aloitteisesti ollenkaan puheeksi. Asia on hyvin henkilökohtainen, ja niistä puhuminen vaatii paljon luottamusta, kommunikointitaitoja ja oikeaa ajoitusta.
Eipä osannut minunkaan äitini puhua seksiasioista luontevasti. Valistuksen antoi, koska ilmeisesti oli jostain kuullut että niin on tehtävä, mutta tilanne oli erittäin nolo molemmille enkä kehdannut sitten myöhemmin hänelle kertoa edes siitä, että kuukautiseni olivat alkaneet.
Itse sen sijaan osaan puhua seksistä luontevasti, koska olen sen varta vasten opetellut. En todellakaan aio siirtää äitini vaivautuneisuutta enää eteenpäin sukupolvien ketjussa. Tiedän vanhempia, jotka voivat jutella seksistä lastensa kanssa ihan normaalisti, samoin kuin mistä tahansa muistakin asioista, ja samaa aion soveltaa omien lasteni kanssa kun aika tulee.
Toki tällaiset keskustelut on (valistustuokiota lukuunottamatta) hyvä jättää sellaisiin hetkiin, kun lapsi itse aloittaa niistä puhumisen. Niinhän ap:n lapsi on tehnytkin, joten minun mielestäni tässä ei pitäisi olla mitään ongelmaa.
Siis kyllä juttelemme ihan kaikesta. Mies hieman hiljeni kun poika kysyi, että "mitäs ehkäisyä te sitten käytätte", mutta minua ei mikään hämmennä.
Ongelma on juuri se ahdistuneisuus, jota nyt aina välillä ilmenee. Pelkään herkän lapseni sairastuvan oikeasti tässä murrosiän myllerryksessä.
ap
... onhan tuo melko äkillinen muutos. Tai siis mielestäni ainakin. Onkohan poika kaveriporukassa nähnyt jotain rajua ja järkyttävää, esim. pornoa? Millaisissa tilanteissa poika itkee ja hänen kätensä vapisevat? Ovatko kohtauksenomaisia vai jotain sellaista jatkuvampa itkeskelyä ja hermostuneisuutta? Onko itkulle läöytynyt jotain syytä/aiheuttajaa, jotain sellaista, johon poika siis nimenomaisesti reagoisi?