kauhea riita äsken poikani kanssa:(
Minä(äiti), ja 21v.poikani joudumme välillä törmäyskursseille keskenämme ja tappelut ovat aika perustteellisia. Kummankin suusta tulee aikamoista tekstiä ja vaikka kuinka itkemme ja halaamme sovinnoksi, jää riita aina kaivelemaan.
Taas kerran koen itseni niin loukatuksi ja taas kerran poikani koki, että puutuin vääriin asioihin.
Kommentit (13)
tapahtuu meilläkin. En tosin puutu hänen elämäänsä, mutta joskus olisi mukava kuulla, mitä hänelle kuuluu. Soitin hänelle tänään ja melkein sain heti kättelyssä luurin korvaani.
Eräs äiti "saa" soittaa lapselleen vain sunnuntaisin.
Jos täällä linjoilla on sellaisia henkilöitä, jotka tietäisivät, mistä tällainen johtuu, voisivat kertoa sen meille.
terv. Yksi surullinen äiti
mutkikas...
Riita tuli lyhykäisyydessään siitä, että hän ei ollut valmis auttamaan sisartaan muutossa, sisartaan joka kulkee tällähetkellä kahdella kepillä. Poikamme kuten myös tyttäremme saavat hyvinkin paljon apua,sekä rahallisesti ja kaikessa muussakin, ja siksi en voi sietää niskottelua.
ja tuo etäisyyden ottaminen on osa sitä. Antakaa lastenne elää omaa elämäänsä valitsemallaan tavalla, niin parin vuoden sisään voitte päästä siitä osallisiksi - ette tosin enää pelkkinä vanhempina, vaan tasavertaisina ihmisinä.
Poikamme kuten myös tyttäremme saavat hyvinkin paljon apua,sekä rahallisesti ja kaikessa muussakin, ja siksi en voi sietää niskottelua.
katkaise se ja päästä lapset omilleen.
niinkuin edellä kerroin puutuin riitaan. Meilläkin tuntuu nykyään, että yhteyttä otetaan silloin kun tarvitaan koirahoitoa,autoa lainaan,rahaa lainaan, siis lainaan joita emme ole koskaan pyytäneet takaisin. Hänellä on myös raskasta työssä ja silloin minä sovin kaatopaikaksi, mutta jos vain haluaisin nähdä häntä, on aina kiire. Kun otan häneen yhteyttä se on aina väärään aikaan.
aikuisten lasten taloudellinen auttaminen pitää erottaa heidän elämästään määräilystä. Jälkimmäinen ei kuulu vanhemmille, mutta edellinen kyllä hyviin tapoihin, jos mahdollisuus siihen on.
Tätä on joskus ihmisten vaikea tajuta.
mutkikas...
Riita tuli lyhykäisyydessään siitä, että hän ei ollut valmis auttamaan sisartaan muutossa, sisartaan joka kulkee tällähetkellä kahdella kepillä. Poikamme kuten myös tyttäremme saavat hyvinkin paljon apua,sekä rahallisesti ja kaikessa muussakin, ja siksi en voi sietää niskottelua.
Voit ohimennen mainita pojallesi, että olisi voinut auttaa sisartaan, mutta jättää juttu siihen. On hänen oma asiansa miten auttaa sisartaan tai miten ylipäätään elää. Jos antaa rahaa, on vastenmielistä olettaa saavansa sillä lapsensa käyttäytymään itseäsi miellyttävällä tavalla.
Voit ohimennen mainita pojallesi, että olisi voinut auttaa sisartaan, mutta jättää juttu siihen. On hänen oma asiansa miten auttaa sisartaan tai miten ylipäätään elää. Jos antaa rahaa, on vastenmielistä olettaa saavansa sillä lapsensa käyttäytymään itseäsi miellyttävällä tavalla.
[/quote]
Älä anna rahaa, jos et osaa olla hallitsematta sillä aikuisten lastesi elämää.
Et voi rahalla ostaa määräysvaltaa poikaasi. Mieheni äiti oli samanlainen ja lopputulos on nyt se että 25 v -> mies ei ole halunnut olla tekemisissä äitinsä eikä siskonsa kanssa. Nyt ikää jo 37 v eikä vieläkään pidä yhteyttä.
Oletko ihan tosissasi ap, että kontrolloit 21-vuotiaan "niskoittelua"? Olet tainnut ajaa välinne tuohon jamaan jo ajat sitten. Poikasi on nuori mies ja tekee itse ratkaisunsa siitä ketä auttaa, kenen elämään osallistuu jne.
Lisäksi tehtäväsi on (ollut jo ajat sitten) päästää irti lapsesta ja olla taustalla. Siihen vaiheeseen kuuluu aika paljon sitä, että lapsi vielä roikkuu vanhemmissaan ja "hyödyntää" heitä aika itsekkäällä tavalla, kunnes oma ajattelu kypsyy kunnolla huomioimaan, että vanhemmatkin ovat tuntevia ja ajattelevia ihmisiä.
Kun päästät ajoissa irti, saat lapsesi myös aikaisin takaisin läheisyyteesi.
haluaa olla itsenainen, lopeta rahan syytaminen hanelle, kayta se raha tyttosi muuton avustamiseen, palkkaa ihmisia jotka tekevat muuton.
Paitsi jos poika asuu kotona, voi olettaa että maksaa säännöllisesti asumisestaan jotain.
miksi ylipäätään puutut hänen asioihinsa? JA ryhdyt niistä riitelemään? Etkö ole kasvattanut kunnolla, kun et voi luottaa, että hän selviää elämässään eikä edes se riitä, että kerran sanot oman mielipiteesi (omana mielipiteenäsi, jonka omistamiseen sulla tietysti on oikeus), miksi siitä pitää oikein riitelemään ryhtyä?